Mikä koira meille, neuvokaa!!!

koulutuksesta kiinni... kannattaisi ensiksi tutustua eri rotuihin ennenkuin alkaa miettiä koiran hankkimista...

Jokin lapinkoira tai ehkä "lassie"..

Molemmat mukavia rotuja.
Kysyä aina saa neuvoja, kannattaa lukea roduista. Netistä löytyy "rotukone", joka saattaisi helpottaa rodun päättämisessä.
En nyt muista osoa mutta varmaan joku sen sinulle linkittää.

Kaikista tärkeintä on koiran hankinnassa, että teillä on aikaa, halua ja rakkautta hoitaa koiraa koko sen pitkän elämän ajan.

Koira on paras ystävä.

Tässä sinulle pureskeltavaa:

"Koiranpentu on yksi vetoavimmista olennoista maan päällä. Se on pursuavan ilon, leikkisyyden ja hellyyden ilmentymä. Mutta on olemassa paljon asioita mitä koiran pentu ei ole ja nämä negatiiviset näkökannat ansaitsevat harkintaa ennen kuin pentu tuodaan kotiin.

Pentu ei ole lelu , jonka uutuudenviehätyksestä nautitaan, mutta joka sysätään syrjään uuden version saapuessa. Se on elävä olento, jonka fyysiset tarpeet täytyy täyttää jatkuvasti sen elämän loppuun asti.

Nuori pentu tarvitsee enemmän unta kuin ihmislapsi ja sille täytyy sallia lepohetki, vaikka lapsesi haluaisi leikkiä sen kanssa. Pentu täytyy ruokkia säännöllisesti ja usein, vaikka sen ruokailut olisivat ristiriidassa perheen suunnitelmien kanssa.

Pieni pentu on haavoittuva. Pienet lapset voivat tahtomattaan rasittaa pentua piinaksi asti, varsinkin jos pentu kuuluu pienet ja ohuet luut omaaviin rotuihin. Ja sen katkennut jalka on paljon vaikeampi korjata kuin rikkoontunut leluauton pyörä.

Pentu ei ole opetusväline , jonka avulla voidaan varmistaa, että lapsiin saataisiin juurrutettua vastuuntuntoa. Jos lapsi rakastaa koiraa, hän todennäköisesti nauttii sen harjaamisesta, kävelyttämisestä, vesikupin täyttämisestä ja muista tehtävistä. Vastuuntunto voi hyvinkin kasvaa lapsi-koira suhteessa, mutta on väärin eläintä kohtaan panna sen koko hyvinvointi lapsen harteille.

Jopa kaikkein koirarakkaimmatkin lapset väsyvät jokapäiväisiin askareisiin ja vanhemmat jotka yrittävät pakottaa vallitsevaan järjestelmään aiheuttavat vain epäsopua. Valitettavasti se on koiranpentu, joka häviää tämän taistelun. Vastuuntunnon oppitunnit on parasta jättää niille taloudenhoidon alueille, jotka eivät liity lemmikkeihin. Pääosin ruokinta, sisäsiisteys ja tapakasvatus on perheen aikuisjäsenten vastuulla. Lapset voivat auttaa vähemmän elintärkeiden asioiden, kuten harjauksen ja kävelyttämisen kanssa.

Koirat ja lapset antavat toisilleen jotain hyvin arvokasta – aikaa ja huomiota, jota aikuiset ovat usein liian kiireisiä antamaan riittävissä määrin. Tämä on lapsi-koira kumppanuuden tärkein tehtävä.

Koiranpentu ei ole halpa. Maksoitpa sitten löytöeläinkodin nimellisen hinnan tai kiskurihinnan todella erikoisesta pennusta, raha jonka maksoit pennusta on pisara meressä verrattuna siihen mitä sen pitäminen tulee maksamaan.

Koiran pitämiseen liittyviä kuluja ovat eläinlääkärin kulut sekä hätätapauksissa että säännöllisissä rokotuksissa ja tarkastuksissa. Monissa kunnissa peritään koiraveroa. Lisäksi koiranomistaminen sisältää tiettyjä lakisääteisiä näkökantoja, joita et ole ehkä koskaan ajatellut – ei ainoastaan korvausvaatimukset henkilökohtaisista vammoista, vaan myös pensaiden tai nurmikoiden korvaaminen tai naapurin lasten vaatteiden, jotka repeytyivät leikin tiimellyksessä. Lisäksi on omat vaatteesi ja huonekalusi, jotka saattavat kärsiä vahinkoja.

Pentu ei ole hetken mielijohteesta tehty ostos , tai ainakaan sen ei pitäisi olla. Väärä koira voi olla loppumaton harminaiheuttaja perheessä – on paljon helpompi hankkia koiranpentu kuin päästä eroon aikuisesta koirasta, jonka kanssa yhteiselo ei onnistunut. Löytöeläinkodit pullistelevat koirista, jotka hankittiin vääristä syistä tai ilman riittävää perehtymistä asiaan etukäteen.

Jos perheesi on päättänyt ostaa koiran, käyttäkää ihmeessä aikaa oppiaksenne suunnitellusta koirarodusta. Jokaisella rodulla on omat luonteenpiirteensä ja jotkin näistä piirteistä saattavat olla epäsopivia elämäntyylillesi. Jotkut koirat ovat alttiita fyysisille ongelmille, kuten lonkkavika, korva- tai silmäsairaudet. Jos olet tietoinen näistä ongelmista, voit suoriutua vielä paremmin valitessasi pentua.

Liity jäseneksi rotuyhdistykseen tai –järjestöön, niiden kautta saat tietoa juuri tämän rodun erityispiirteistä. Useissa kaupungeissa on koirakerhoja, joiden jäsenet ovat asiantuntevia ja osaavia, ja yleisesti valmiita auttamaan. Useimmat kasvattajat vastaavat mielellään kysymyksiin ja auttavat löytämään haluamasi pennun .

Jos käytät jonkin verran aikaa tutkimiseen ennen kuin ostat koiranpennun, tiedät suurin piirtein vallitsevan hintatason rodullesi. Osta aina koiranpentusi hyvämaineiselta kasvattajalta – sellaiselta jota rotuyhdistys suosittelee.

Pentua ei tulisi ostaa päähänpistosta, vaikka ne söpöllä ulkonäöllään vievät sydämen, tai jos perheen lemmikki on juuri kuollut ja sille halutaan korvike. Pennut, jotka on ostettu vaikka niitä ei ole aidosti haluttu – ja suunniteltu – päätyvät usein löytöeläinkoteihin.

Pentu ei ole lahja , jollei lahjan antaja ole täysin varma siitä, että tämä pentu on haluttu. Eikä ainoastaan haluttu nyt, vaan ensi vuonna ja kymmenenkin vuoden päästä. Ja silloinkin uuden omistajan pitäisi itse valita pentu eikä jonkun muun. Pentu joka viehättää yhtä, ei välttämättä viehätä toista. Se on yksilökemia-asia, aivan kuten rakkaus ensisilmäyksellä.

Pentu ei ole itsepuhdistuva. Matoille voi ilmestyä lätäköitä, ajoittain voi esiintyä oksentelua, koirankarvoja löytyy vaatteista ja huonekaluista. Matojen kanssakin saattaa joutua tekemisiin. Jos nämä ajatukset vaikuttavat sietämättömiltä perheen kodista huolehtivalle, niin ehkäpä pennun omistamisen iloa varjostavat liikaa huolet, joita pennun ostaminen voi aiheuttaa.

Pitkäkarvaisia rotuja täytyy harjata – ei ainoastaan silloin kun pentu on pieni ja uusi, vaan myös viikko toisensa jälkeen, vuosien ajan. Raskas- tai silkkiturkkiset rodut kuten cockerspanielit, yorkshiren terrierit ja lhasa apsot tulevat takkuisiksi lyhyessä ajassa, erityisesti niiltä alueilta, joissa on hankausta, kuten jaloista ja kyljistä. Jos koiran turkkia ei kammata läpikotaisin ja säännöllisesti, siitä tulee pahannäköinen ja epämukava. Takut vetävät ja ärsyttävät, ja ne ovat loistavia piilopaikkoja kirpuille ja ihotaudeille.

Pentu ei ole aikuinen koira. Sillä ei ole fyysisiä eikä henkisiä kykyjä toimia kuin aikuinen koira. Se ei voi olla pitkiä aikoja tekemättä tarpeitaan, se ei kestä kovia koulutustapoja, eikä se osaa erottaa sitä mikä on pureskeltavaa ja mikä ei. Eikä se osaa erottaa ruokaa ja esineitä jotka voivat vahingoittaa sitä nieltäessä. Se koettelee innokkaimmankin koiran ystävän kärsivällisyyttä ja toisinaan tekee kaikki hulluksi. Se voi itkeä ensimmäisen yön tai kaksi uudessa kodissaan. Se vaatii kärsivällisyyttä ja ymmärrystä jokaiselta perheenjäseneltä.

Pentu ei ole pentu kauan aikaa. Ennen kuin annat periksi kömpelön bernhardilaispennun charmille, tai surullisen-onnellisen näköiselle ajokoiranpennulle tai kirkassilmäiselle cockerin pennulle, ole varma ettet halua ainoastaan sitä pentua joka se nyt on, vaan myös sen hoikan, ruman keskenkasvuisen, joka siitä on tulossa, ja sen aikuisen koiran, joka ei ehkä ole kaikkea sitä mitä toivoit sen olevan.

Jos olet kohdannut kaikki negatiiviset näkökannat pennun omistamisesta ja vielä haluat koiranpennun, on olemassa mahdollisuus, että uusi koirasi on yksi niistä onnekkaista, joka löytää pysyvän ja onnellisen kodin. Ja pääset nauttimaan suunnitellun koiranomistajuuden iloista – iloista, jotka moninkertaisesti ylittävät huolet."
Onko kasvattajasi kokenut? Oletko löytänyt hyvän kasvattajan?

KUINKA TIEDÄT, ETTÄ OLET TEKEMISISSÄ KOKENEEN, TIETÄVÄN, HYVÄMAINEISEN JA VASTUUNTUNTOISEN KASVATTAJAN KANSSA?

Tähän kysymykseen löytää parhaiten vastauksen tarkastelemalla keskustelua, jonka olet käynyt tavatessasi hänet, teidän tulisi aina tavata henkilökohtaisesti. Hyvä kasvattaja haluaa tietää asioita sinusta, kertoo itsestään ja koiristaan hänen kennelissään. Ohessa ohjeita, jotka auttavat sinua päättämään oletko tekemisissä hyvän kasvattajan kanssa.

Kasvattajan tulisi kysyä seuraavia kysymyksiä sinua koskien:

ketä perheeseesi kuuluu?
millaiset ovat elämäntapasi?
millaisessa asunnossa asut?
saako koirasi tarvittavasti liikuntaa?


Kasvattajan itse tulisi:

kuulua kyseisen rodun rotuyhdistykseen
käyttää koiriaan näyttelyissä ja mielellään myös rodunomaisissa käyttökokeissa.
auttaa rotutietouden levittämisessä
myydä vain rekisteröityjä pentuja
tehdä kauppasopimus Suomen kennelliiton ohjeen mukaan kirjallisesti
suositella kaikkien koirien terveystutkimuksia (silmät, lonkat ja kyynärpäät)
kertoa rodun perinnöllistä sairauksista yleensä ja tämän pentueen kohdalta
keskustella kanssasi kyseisen rodun omistamisen eduista ja haitoista
vaatia palauttamaan koira, jos et pysty sitä ennalta arvaamattomasta syystä pitämään
olla aina saavutettavissa auttaakseen sinua koko koiran eliniän ajan
Kasvattajan koiriin liittyen, sinun tulisi:

tulla kutsutuksi kasvattajan kotiin katsomaan koiria
nähdä pentueen emä
nähdä onnellisia, ystävällisiä, terhakoita, häntäänsä heiluttavia pentuja
löytää puhtaan ja turvallisen hoitamispaikan koirille
saada tietoa aikaisemmista ostajista, jotta voit ottaa heihin yhteyttä ja kysellä heidän kokemuksiaan tämän kasvattajan suhteen.


MUISTA ETTÄ HYVÄ KASVATTAJA ON AINA LÖYTÄMISEN ARVOINEN !!!

Kysymyksiä kasvattajalle

Valitessasi pentuasi on olemassa useita hyvin tärkeitä kysymyksiä kasvattajalle. Nämä kysymykset auttavat sinua päättämään oletko löytänyt hyvän ja hyvämaineisen henkilön, jonka kanssa tulet vaivattomasti toimeen. Kun olette keskustelleet seuraavista asioista myyjän kanssa, kysy itseltäsi: ”Onko tämä oikea kasvattaja minulle?”

Pennun tausta

Tarkkaan ottaen, kuinka monta koiraa pennun sukutaulusta tunnet ja mitä voit kertoa minulle niistä?
Onko tämän pennun suvussa sairaustapauksia, kuten kaihia, kuuroutta, allergioita, tulehduksia, kilpirauhasen vajaatoimintaa, kouristuskohtauksia, lonkkavikaa jne.? (Perinnölliset viat kuten lonkkavika ja immuunijärjestelmän häiriöihin liittyvät sairaudet, kuten allergiat ovat lisääntymässä hälyttävässä määrin. Näistä ongelmista tiedetään enemmän koska vastuuntuntoiset kasvattajat kertovat avoimesti näistä ongelmista ja jakavat kokemuksiaan toiveenaan vähentää näiden ongelmien esiintymistä. Suhtaudu vakavasti tähän kysymykseen kasvattajalle koskien näitä vikoja pennun esi-isissä)
Onko tämän pennun esi-isillä esiintynyt luonneongelmia?
Mitkä ovat pennun vanhempien näyttelytulokset?
Onko pennun vanhempien käyttöominaisuuksia testattu?
Täyttääkö pentueen vanhemmat PEVISA määräykset tai yhdistyksen voimassa olevat jalostusohjeet?
Toimitatko minulle pennun sukutaulun (vähintään 4 polvea), pennun terveystiedot ja kirjalliset hoito-ohjeet kuinka hoitaa uutta koiraani?"

Siinä ainakin jotain tietoa. Kopsasisin alaskanmalamuutti.net sivuilta koska nämä pätevät hankkiessasi mitä tahansa koirarotua.

Suosittelisin tutustumaan "Bouvieriin". Bouvier on omapäinen koira, mutta siitä saa todella hyvän perheen jäsenen.Helppoa koirarotua ei ole koska kaikilla roduilla on omat juttunsa, mutta kun ottaa selvää asioista ja elää koirien kanssa oikealla tavalla niin on koira- ihmissuhde todella antoisa.

on vaikea,rotuja on niin paljon.Koirat.com saat paljon tietoa ja onnea pennun valintaa.Ota selvää Suomenlapinkoirasta se olis varmaan teille yksi varteenotettava vaihtoehto:)

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=102&conference=626&posting=22000000025060243

on kasvatus ja koulutuskysymys ja kaikki koirat ovat kiintyviä ja hyvin hoidettuina eli aktiviteettia antaen ja hyvin kasvatettuna johtajuus siis kunnossa ...iloisia.

Mutta jos haet avoimia rotuja niin paimenkoirat on aina pidättyväisiä vieraille sekä vinttikoirat. Myös sopeutuvaisuus on kasvatuskysymys eli totutetaan koiraa eri tilanteisiin jo pennusta.

eli siis keskikokoinen ja turkki helppo...sheltti, cavaljeeri, cockerit, etc...koska olet koirien kanssa tottumaton niin ehdotan sussexin spanielia ja cavaljeeria..mukavia helppoja perhekoiria.

mielestäni kannattaisi harki gorkia.

Samojedinkoiranarttu. Löytyisikö miellyttäviä piirteitä.
Turkin hoito eiole työlästä, vaatii vain säännöllisyyttä.

etsi puusepät. Tekevät teille koiran ja saatte haluamanne. Ei karkaa. Ei lähdetä karvaa, ei hauku, ei tarvitse kouluttaa, ei metsästä.
Vastaukseni on ihan yhtä typerä kuin kysymyksesi. Jos ihminen ei löydä itselleen sitä omaa rotuaan josta pitää, ei sitä tuiki tuntemattomatkaan löydä. Mitä teille voi neuvoa eihän meistä kukaan tiedä teistä mitään.
Kirjastot on sitä varten että haetaan tietoa vaikkapa koirakirjojen avulla. sen jälkeen mennään näyttelyihin katselemaan vastaako rotu livenä sitä mitä kirjassa teitä kiinnosti.

Kun valitsin itselleni koiraa, niin kaikki tieto mitä labradorinnoutajasta löysin lisäsi kiinnostustani kyseiseen rotuun. Kyselin myös labradorinnoutajan omistajilta koirasta. Kannattaa tutustua, muuta negatiivista en kuullut, kuin ahneuden ruokaan. En nyt kehu enempää, kun taivuin painostuksen alla ottamaan aivan erilaisen ja minulle täysin sopimattoman koiran, jonka kanssa ollaan hiouduttu kyllä elämään yhdessä (onhan se aivan ihana koira kuitenkin).

Heippa! Joko teille sopiva koira on löytynyt? Yksi rotukone löytyy osoitteesta http://www.interrogatum.com/cgi-bin/fun/kintro.pl
Oletteko muuten harkinneet BEDLINGTONINTERRIERIÄ. Rotu on kertakaikkiaan valloittava!