Kun osaisi sanoiksi pukea tämän tunteen,se on sanaton kipu,yksinäisyys.Elämässäni on tapahtunut kipeitä asoita viimeisen 10v.aikana ja varmaan tavallaan"hylätyksi"tuleminen on se ehkä kipein tunne.Sairastuin n.15v.ja nyt viime vuosina alkoi haitata työtä niin että olen nyt osatyökyvyt.eläkkeellä.Ystäviä oli silloin kun he tarvivat minua,olin silloin tärkeä,kuskina matkoilla,lastenhoito apuna,kuuntelijana jne..Kun yritin jakaa sitä tunnetta jäädessäni osaeläkkeelle,kun huoli painoi monesta asiasta,sain vastauksen itse pitää selvitä..Olin ollut heille apuna,ajattelin että heiltä saan apua vastavuoroisesti.ei ollutkaan asia niin.Ymmärrän että itse pitää selvitä,mutta tämä asia vain kosketti niin syvältä,että olisin halunnut jakaa sen.Helpotti tämä kirjoittaminenkin vähän,ja oppiahan tämä elämä on..
Yksinäinen
Riitta-Liisa
7883
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Valitettavasti-näin se pakkaa menemään. Juuri silloin kun sitä apua tarvitsisi, sitä ei silloin saa.Silloin kun itselläsi menee hyvin, on niitä ystäviä pilvin pimein. Ystävyyttä keppihevosenaan käyttäviä, oman edun tavoittelijoita kyllä riittää, jos olet avulias luonne ja haluat vilpittömästi olla avuksi.Sitä odottamaasi vastavuoroisuutta vain ei todellakaan tahdo löytyä.Itsekin sen koin aikoinaan.KIPEÄSTI PETTYEN. Juuri silloin kun ihminen on herkimmillään ja haavoittuvimmillaan, saat vain hyviä neuvoja, jos niitäkään.Tulet ehkä huomaamaan että ne "ystävät" väistävät jopa kadulla vastaan tultaessa.
Tämä kaikki kuuluu, kaiketi, ihmisluontoon.Ymmärsin että olet joutunut jonkinlaiseen kriisiin, jonka seurauksena jouduit osa-aikaeläkkeelle.Varsinkin, jos ongelmaasi liittyy jonkin asteinen masennus tai muu mielenterveysongelma, joudut ns. "tarkkailuluokalle" ystäviesi taholta. Nämä psyyken ongelmat mielletään vielä paljoltikin siten että "hullu se on kuulemma". Nämä ongelmat kun ovat vieläkin puheenaiheena tabu, tai vitsien kohde.Ystäväsi eivät osaa tai uskalla kohdata Sinua ja ongelmiasi. He yksinkertaisesti pelkäävät kuunnella ongelmiasi, koska kuunnellessaan niitä, he itse joutuisivat ottamaan kantaa asioihin.Samalla he joutuisivat katsomaan omaan sisimpäänsä ja sieltä löytyvään,haavoittuvaan omaan minään.Yksinkertaisesti-he pelkäävät tuntematonta.Anna ajan kulua. Ole oma itsesi.Kun huomaavat että' ethän Sinä ole muuttunut,vaan olet se sama ihminen kuin ennenkin,palaavat seuraasi oikeat ystävät. He ottavat yhteyttä.Anna ystävillesi aikaa tottua ajatukseen.Ennen kaikkea, ANNA HEILLE ANTEEKSI,SILLÄ HE EIVÄT TIEDÄ,MITÄ HE TEKEVÄT.
Hyvää vointia ja jaksamista Sinulle. Uusi kevät ja uudet asiat mieleen.Jaksamisia ja vointeja Sinulle.
Apu kyllä kelpaa ja hyviä lupauksia saat. Sitten kun itse jotain tarvitsisit, saat vain pilkkaa ja pahantahtoisia neuvoja. Kannattaa opetella säännöstelemään sitä omaakin hyväntahtoisuuttaan, niin ei tarvitse pettyä ja "ystävien" hyvät puheet kannattaa ottaa vain paskakärpäsen surinana.
Kiitokset sinulle sanoistasi,huomasin että tiedät mistä puhut,näinhän se kuvio menee.Ystävät jättivät selviämään yksin,menetin lapseni,tuli avioero,muutto ja sairastuminen.Siinä se minun jaksamiseni punnittiin,kyllä se loppuunpalaminenkin oli lähellä,mutta sairaus oli muuta ja kuntouduin niin että olen osittain työssä.Olen liian kiltti,uskon ihmiseen,siinä se vikani on.Mutta helpotti että jotenkin voin jakaa näitä asioita,on kevyempi jatkaa matkaa..Aurinkoa elämääsi.
että oman itsensä kanssa pitää olla sovinnossa, niin usein on peilikuva ainoa seuralainen. Minulla on muutama todellinen ystävä, joka välittää. Kirjoittaminen on hyvä rentoutumiskeino. Voimia Sinulle, pidä huolta kunnostasi.
On tärkeää että saat purkaa sydäntäsi ainakin tänne. Voit tehdä sen tuntemattomana, kertoa kipeitäkin asioita pelkäämättä, että sinut tunnetaan tai peräti leimataan.
Ne, joita autoit, varmaan ajatteleivat, että sinulta mene hyvin ja ettet tarvitse apua, et silloin etkä myöhemminkään. Varmaan he sinua kuitenkin lämmöllä muistavat.
Valitettavan yleinen totuus on, että kiittämättömyys on maailman palkka, tai ei ainakaan kannata aina odottaa vastapalvelusta osoittamastaan avusta.
Yksinäisyyttä voit kuitenkin helpottaa kirjoittamalla tänne, myös kipeistä asioista. Tässäkin joukossa voi olla kohtalotovereitasi.
Koin vain kipeänä sen "hylkäämisen"en olisi uskonut että he kääntävät selkänsä,juuri he joita autoin monin eri tavoin.Kyllä huomaan että kohtalotovereita on,sen huomaa tavasta kirjoittaa,he ovat kokeneet sen,että "sydämmeen sattuu"toivon myös että joku saisi lohdutusta että ei ole yksin,vaikka jäi yksin,meitä on paljon.Yritän uudelleen koota kokoon sitä iloista ihmistä ja ystävyyteen uskovaa joka olin,aika näyttää miten kokoaminen onnistuu,tiedän ainakin sen,mitä en uudelle "matkalleni" ota mukaan.Aurinkoa sinunkin elämään..
Itse olen ollut suunnilleen koko elämäni yksin ja osasyy on varmaan se, että olen aika hiljainen.
Kyllä minun kokemukseni on se, että ystäviä saa, kun on sosiaalinen ja haluttava, osaa markkinoida itseään. Eli pitää itse aktiivisesti tuoda jotain siihen ystävyyssuhteeseen.
Yksinäisyys ei kuitenkaan ole sellainen kammottava paikka kuin usein ajatellaan. Kun tottuu olemaan yksin, niin ei enää muusta välitä. Nuorena olin halukas ystävystymään melkein kenen kanssa tahansa, enää en. Valikoivuutta on tullut - ikään kuin sillä olisi jotain merkitystä.