Katselen jäiden lähtöä. Ties monennenko kerran.
Aina sama tunne. Haikeus. Vain lyhyt talvi takana.
Vain vähän huolen aiheita. Mutta silti rinnassa viipyilee haikeus. Vuodet kiitävät ohi ja vähenevät aina vaan kiihtyvällä nopeudella. Siitäkö tämä johtuu ? Mikä tässä keväässä oikein on ? Ei kai lisääntyvä valo ja pitempi päivä ole pahaksi.
Minulle käy aina näin. Sitten helpottaa kun vesi on kokonaan vapaana. Vesilinnut alkavat menonsa.
Ja kesä tulee. Armottoman lyhyt. Mutta kesä kuitenkin. Lämmin.
Aina sama tunne. Haikeus. Vain lyhyt talvi takana.
Vain vähän huolen aiheita. Mutta silti rinnassa viipyilee haikeus. Vuodet kiitävät ohi ja vähenevät aina vaan kiihtyvällä nopeudella. Siitäkö tämä johtuu ? Mikä tässä keväässä oikein on ? Ei kai lisääntyvä valo ja pitempi päivä ole pahaksi.
Minulle käy aina näin. Sitten helpottaa kun vesi on kokonaan vapaana. Vesilinnut alkavat menonsa.
Ja kesä tulee. Armottoman lyhyt. Mutta kesä kuitenkin. Lämmin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minä olen usein katsonut jäiden lähtöä pelolla, sillä täällä ne ovat joskus pilanneet monta taloa. Onneksi ei tänä vuonna. En pidä tästä varhaisesta keväästä vaan ahdistun, sillä nyt ei ole talvi eikä kevät. Minulle tämä vuodenaika on raskasta, pimeän jälkeen tulee vauhdilla valoisaa ja se sotkee aivohormonini kunnes keväällä luonto alkaa elää, hentoa puitten viheriöintiä ja sitten olen taas oma itseni. Kesästä ei ole minulle paljon muuta kuin muistoja pitkistä päivistä heinäpellolla, syksyllä herään henkiin.
joen rannalla, kun sanot, että jäät ovat pilanneet taloja ? On siitäkin omakohtaista kokemusta kun Ounasjoki tulvi. Vesi nousi 9 metriä ja turmeli
kämpän. Jääpato alajuoksulla. Mitenhän Lapin joet
tänä keväänä vapautuvat. Nyt kun muistutit, niin pitää alkaa jännittää sitäkin. Viimeistään toukokuussa.
tarkoita korkeussuunnassa 9 metriä
Niin ne väittävät pinta nousi 9 m.. Voihan se olla liioiteltuakin mutta ei varmaan paljon.
Rakennus on 60 m. rannasta kumpareella ja vettä oli yli puolen välin ikkunoihin. Siellä
on merkki seinässä muistuttamassa. Onhan tästä aikaa. v. 1987 muistaakseni.
Asuin 18 vuotta lähellä jokea, en tosin joen varrella. Muistan ne monet tuhot, joita jäiden lähtö aiheutti. Sisareni asuu joen lähellä ja jokunen vuosi vesi nousi vain muutaman metrin päähän hänen asunnostaan.
Ensi keväänä viimeistään muutan niille tutuille seuduille enkä tulvia pelkää, vaikkei niitten vahinkoja vakuutukset korvaakaan.
Luonto voi olla lempeä tai julma eikä sille mitään mahda. "Jokeni" on pitkä, kulkee usean paikkakunnan halki. Merikin on siinä ihan lähellä. Pohjanlahti ja Kallan karit.
Kevät on ihanaa aikaa, lisääntyvä valo saa minut heräämään henkiin.
Tulin juuri pitkältä lenkiltä; kuljin pitkin mäntyistä metsämaastoa, - kevään tuoksuinen luonto on hurmaava, en olisi m i l l ä ä n malttanut lopettaa kävelyäni siellä.
Pian kuuluu teerten pulputuskin..
Myös Tuusulanjärvestä. Istuin hetken rannalla eli puistonpenkillä mustaa jäätä katsellen. Takana oli 45 km pyöräilylenkkiä ja olo raukea,tuulta vasten oli poljettu nuo kilometrit.
Ihana aikainen kevät meillä on ollutkin ja minulla sattui kevätloma juuri tähän ajankohtaan, eipä tarvinnut nyt Lappiin lähteäkään hiihtelemään, vaikka ajatus olikin ollut takataskussa, mutta päätinkin nauttia Etelä-Suomen keväästä pyöräillen.Matkaa on kertynyt jo 380 km tälle suvelle.
Joillekin kevät on vaikeaa aikaa (itsemurhatilastot valitettavaa) mutta minulle vuoden parasta aikaa ....ja uusi kesä tulossa, vaikka lyhyt se meillä toki on. Mutta täytyy osata nauttia jokaisesta hetkestä silloin.
Linnut laulaa ja luonto herää taas henkiin, siis eikun nauttimaan uudesta valoisasta ajasta.
Uusi kesä ja uudet tuulet....odotellaan hetki, se on jo ovella :))
Me-Ha