Niinpä niin. Teinihelvetti, ongelmat, juominen, vanhempien kanssa tappelu jne.jne. näyttäisi olevan suorastaan muotia tällä hetkellä. "Lähex vittu juomaan pekuna?" On se niin siistiä.
Tai sitten ei.
Kirjoitin tänne, koska enpä nyt oikein keksi mitään muutakaan paikkaa, minne kirjoittaa. Paitsi yleisesti, ajattelin kirjoittaa eräästä kaveristani - tai kavereistani, oikeastaan.
Meitä on kolme 15-v. tyttöä. Olemme suhteellisen nättejä ja hoikkia kaikki kolme, meillä on merkkivaatteita ja meikkaamme. Olen kuitenkin huomannut eroavani kahdesta kaveristani välillä kuin yö ja päivä: typerät jutut ei naurata ja lapsellisuus lähinnä ärsyttää. Olen myös yleensä ottaen hiljaisempi kuin he. Missä vika?
Ja nyt sitten se pahin ongelma: toinen kavereistani potee aivan helvetillistä teini-ikäkriisiä. Ramppaa juomassa kylällä muiden kavereidensa kanssa ja äksyilee, haistattelee "vitut" mulle ja toiselle kaverillenikin aina välillä. Silloin kun äksyilevä kaverini on kiva, hän myös on tosi kiva ja hauska. Silloin kun hän on pahalla tuulella hän on hirveä. Nykyään noita pahoja päiviä näyttäisi olevan enemmän kuin hyviä.
Olen oikeasti niiin kyllästynyt siihen "saatana haista vittu paska"-sössäämiseen. Se on niin naurettavaa! Tänään, kemian tunnilla eräs alkoi valittamaan siitä, ettei hänellä ole tarpeeksi tilaa pulpetissamme. (Pöytä, johon mahtuu kaksi tuolia, yksi meistä, yleensä aina minä, istuu pöydän sivulla.)
Siinä sitten totesin, että sori, en voi pahemmin liikkua mihinkään suuntaan tai siirtää tavaroitani. Alkoi marmatus ja äksyily. Kohta haukkui mopsinaamaksi kun en kuulemma hymyile tai jotain. Sanoin "kukahan se siinä suu norsunvitulla yleensä nyhjää." Ette usko mikä huuto ja mekastus siitäkin syntyi! Jopa opettajalle kiljui, että "(nimeni) sanoi että mun naama näyttää norsun pillulta!" Ope sen kun kehotti käyttämään siistimpää kieltä ja antoi asian olla. Onneksi. Lopun ajasta "kaverini" marmatti minulle, jossain välissä uhkaili itsemurhalla (sitä tapahtuu joka päivä) kun ei kuulemma osaa päättää kahden pojan väliltä, sitä se nyt koulussa itkee. On ongelmia kuulemma vaikka muille jakaa. Olen sanonut, ettei hän ole ainoa jolla on ongelmia (itse sairastan syömishäiriötä...salaa..) ja siinäpä tyyppi sitten huutaa että minä ja muut kuulemma valitetaan turhasta... Kellään muulla ei kuulemma voi mennä huonosti kuin hänellä... Hänhän käy jopa terapiassa..Huikeeta? Oikea ylpeyden kohde, tosiaan.
Kaverini on oikeasti ihan omituinen. Hän ei tahdo olla kanssani vapaa-ajalla tai mitään. Hän ei tahdo olla mukana missään, ja sitten itkee, kun häntä ei kuulemma kutsuta mihinkään mukaan. Jos hän on jotenkin mukana jossain "meidän" jutussa, hänellä on kuulemma hirmuisen tylsää. Jos jotain sanoo, on se kuulemma valittamista. Nykyisin kaverini on aina muiden kanssa koulussa ja on kuulemma suuttunut minulle ja toiselle kaverilleni koko ajan, yleensä tappelijat ovat minä ja kaverini, vaikka toiset kaksi ovatkin ns.bestiksiä ja ovat tunteneet toisensa kauemmin.
Joo, sanokaa nyt, onko tässä hommassa mitään järkeä.
ps. Anteeksi huono kielenkäyttö, sitä vaan kun meidän maailmasta tuppaa löytymään.
Tai sitten ei.
Kirjoitin tänne, koska enpä nyt oikein keksi mitään muutakaan paikkaa, minne kirjoittaa. Paitsi yleisesti, ajattelin kirjoittaa eräästä kaveristani - tai kavereistani, oikeastaan.
Meitä on kolme 15-v. tyttöä. Olemme suhteellisen nättejä ja hoikkia kaikki kolme, meillä on merkkivaatteita ja meikkaamme. Olen kuitenkin huomannut eroavani kahdesta kaveristani välillä kuin yö ja päivä: typerät jutut ei naurata ja lapsellisuus lähinnä ärsyttää. Olen myös yleensä ottaen hiljaisempi kuin he. Missä vika?
Ja nyt sitten se pahin ongelma: toinen kavereistani potee aivan helvetillistä teini-ikäkriisiä. Ramppaa juomassa kylällä muiden kavereidensa kanssa ja äksyilee, haistattelee "vitut" mulle ja toiselle kaverillenikin aina välillä. Silloin kun äksyilevä kaverini on kiva, hän myös on tosi kiva ja hauska. Silloin kun hän on pahalla tuulella hän on hirveä. Nykyään noita pahoja päiviä näyttäisi olevan enemmän kuin hyviä.
Olen oikeasti niiin kyllästynyt siihen "saatana haista vittu paska"-sössäämiseen. Se on niin naurettavaa! Tänään, kemian tunnilla eräs alkoi valittamaan siitä, ettei hänellä ole tarpeeksi tilaa pulpetissamme. (Pöytä, johon mahtuu kaksi tuolia, yksi meistä, yleensä aina minä, istuu pöydän sivulla.)
Siinä sitten totesin, että sori, en voi pahemmin liikkua mihinkään suuntaan tai siirtää tavaroitani. Alkoi marmatus ja äksyily. Kohta haukkui mopsinaamaksi kun en kuulemma hymyile tai jotain. Sanoin "kukahan se siinä suu norsunvitulla yleensä nyhjää." Ette usko mikä huuto ja mekastus siitäkin syntyi! Jopa opettajalle kiljui, että "(nimeni) sanoi että mun naama näyttää norsun pillulta!" Ope sen kun kehotti käyttämään siistimpää kieltä ja antoi asian olla. Onneksi. Lopun ajasta "kaverini" marmatti minulle, jossain välissä uhkaili itsemurhalla (sitä tapahtuu joka päivä) kun ei kuulemma osaa päättää kahden pojan väliltä, sitä se nyt koulussa itkee. On ongelmia kuulemma vaikka muille jakaa. Olen sanonut, ettei hän ole ainoa jolla on ongelmia (itse sairastan syömishäiriötä...salaa..) ja siinäpä tyyppi sitten huutaa että minä ja muut kuulemma valitetaan turhasta... Kellään muulla ei kuulemma voi mennä huonosti kuin hänellä... Hänhän käy jopa terapiassa..Huikeeta? Oikea ylpeyden kohde, tosiaan.
Kaverini on oikeasti ihan omituinen. Hän ei tahdo olla kanssani vapaa-ajalla tai mitään. Hän ei tahdo olla mukana missään, ja sitten itkee, kun häntä ei kuulemma kutsuta mihinkään mukaan. Jos hän on jotenkin mukana jossain "meidän" jutussa, hänellä on kuulemma hirmuisen tylsää. Jos jotain sanoo, on se kuulemma valittamista. Nykyisin kaverini on aina muiden kanssa koulussa ja on kuulemma suuttunut minulle ja toiselle kaverilleni koko ajan, yleensä tappelijat ovat minä ja kaverini, vaikka toiset kaksi ovatkin ns.bestiksiä ja ovat tunteneet toisensa kauemmin.
Joo, sanokaa nyt, onko tässä hommassa mitään järkeä.
ps. Anteeksi huono kielenkäyttö, sitä vaan kun meidän maailmasta tuppaa löytymään.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Siinäpä tuli varsin tarkka kuvaus pissiksistä. Kyllä tollaset vinkuäänet ja vikisijät vituttaa tunnil. Oikee teiniX.
No huolesi vaikuttaa aika todelliselta, eli en ole mikkään psykiatri vaan saman ikäinen ku sieki, mutta neuvoisin ensi juttelemaan noista omista syömishäiriöistäs jollekki asiaa tuntevalle esim. terveyden hoitajalle, eli niistä olis hyvä hankkiutua eroon. Ja yritäppä selvittää kaveris kanssa rauhallisesti keskustellen, mikä mättää. Voisi olla hyvä että tässäkin tilanteessa kääntyisit jonkun asiantuntijan puoleen ja miettisitte sitten ajan kanssa mitä siun kannattais tehdä. Ja ota noi kaveris kiukunpuuskat rauhallisesti puhuen. Muuten en oikeen ossaa neuvoa.
mitä järkeä nyt juoda ku sitä voi tehä n 60 vuotta sen jälkee ku se on laillistaki? :B