Eli asia on näin. Lapsi on 3-vuotias. Olen muuttamassa uuden mieheni luo n.200km päähän. Mitenköhän tää viikko ja viikko systeemi toimii edelleen vai pitäisikö vaihtaa joka toinen vkonl-tapaamiseen. Olen miettinyt pääni puhki! Silloku lapsi on isällään,isä vie lapsen melkeinpä joka päivä hoitoon omalle äidilleen eli päivät menee töissä ja illalla kun voisi olla lapsensa kanssa,vie lapsen mummolle. Onkohan tämäkään ihan oikein?!?! Eli olisikohan paras vaihtoehto et lapsi on mulla ja käy AINAKI sen joka toinen vkonl isällään...Oon miettiny tätä tosi paljo. Teenkö väärin jos "vien" lapsen isältä sen viikon...?
Asiallisia vastauksia kiitos!
Asiallisia vastauksia kiitos!
Vastaukset 18
Vanhimmat
Lähtökohtaisesti tuo viikko-viikko systeemi toimii vain, jos vanhemmat asuvat lähellä toisiaan. Pari sataa kilometriä lienee liian pitkä matka, jotta systeemi toimisi.
Ja ilmeisesti teillä isä ei halua lapsen lähivanhemmaksi, kun pohdit asiaa siitä näkökulmasta, että kuinka paljon isä saa jatkossa tavata lasta?
Jos riitelyksi asti menee, niin käsittääkseni viranomaiset ja oikeus pitävät lapsen etuna sitä, että hänen elinolonsa pysyvät ennallaan. Näin ollen lapsi jäisi sen vanhemman luo, joka EI muuta.
kävisi. Meinaatko tosiaan, että oikeus määräisi huoltajuuden vanhemmalle, joka antaa lapsen joka päivä omille vanhemmilleen hoitoon mieluummin kuin äidille, joka viettäisi aikaa lapsensa kanssa!
muuttaa tätä tilannetta siten, että isä olisi muuttamassa 200 km:n päähän uuden naisensa luo, ja täällä miettisi, onko väärin ottaa äidiltä se yksi viikko pois.
Isä pitäisi kuitenkin itsestäänselvänä, että lapsi seuraa hänen mukanaan ja äiti ja äidin perhe jäisivät viikonlopputapaamisten varaan.
Muuttuisiko mielipiteesi? Pitäisikö sinusta lapsen siinä tilanteessa jäädä äidilleen? Jos muuttuisi, et ole tasa-arvon kannattaja.
Teoriassa meillä oikeus ja viranomaiset ovat velvollisia kohtelemaan kansalaisia tasa-arvoisesti. En tiedä, toteutuuko se käytännössä kuitenkaan.
Jos mennään pykälien mukaan niin jos lapsi on luonasi kirjoilla voit tehdä mitä lystäät. Jos lapsi on kirjoilla isän luona sinusta tulee sitten viikonloppuvanhempi.
Jos taas miettii mitä on lapselle parasta niin se on sitten eri asia. Selvää on että lapsi tulee kärsimään siitä että menettää toisen vanhempansa - mutta varmaan toipuu siitä. Jos lapsi lähtee mukaasi hän menettää isänsä - jos hän jää isän luona hän menettää äitinsä. Mutta kaikkea ei voi saada tässä elämässä - lapsillekin joutuu tuottamaan tuskaa.
Teet uuden miehen takia aikamoisia tekoja lapsellesi ja exällesi, jos muutat. Onko se sen arvoista. Eikö miehesi voisi muuttaa tms.??
lapsen paras tässä tilanteesa on että lapsi jää isälleen. Ympäristö pysyy samana.
Aika rankalta vaikuttaisi pienen lapsen kannalta tuollainen systeemi mielestäni. Oletko miettinyt, että jokatapauksessa 200 km välimatka ei onnistu enää kun lapsi aloittaa eskarin ja koulun. Silloin hänellä on oltava se yksi asuinpaikka. Viikko viiko -systeemihän ei onnistu kuin todella lähekkäin asuvilta vanhemmilta.
Itse miettisin hartaasti, haluanko muuttaa omaa ja lapseni elämää miehen takia. Hänellä lienee painavat syyt odottaessaan teiltä moista muutosta?
Jos hän on tosissaan kanssasi, eikö hän pystyisi muuttamaan?
että neuvotteletasiasta lapsen isän kanssa. Täällä ei kukaan voi antaa oikeaa vastausta teidän tilenteeseenne ja se kun ei ulkopuolisille kuulukkaan. Sinun on sovittava asia siis lapsen isän kanssa.
Onhan se aikamoinen ero viikosta vain joka toiseeen viikonloppuun tapaamisissa.
sitä epäsuositeltavampaa on että lapsella on kaksi kotia: silloi hänellä ei ole kotia lainkaa. täällä paljon intetään toisin, mutta lapsen kannalta on näin. ei siis aikuisen ajattelun kannalta. ero on kompsomisiis, jossa jommankumman vanhemman täytyy joustaa enemmän tässä suhteessa. ei siis lapsen- lapsi tarvitsee yhden kodin jotta voi kehittyä psyykkisesti tasapainoiseksi yksilöksi.
..juuri täsmälleen toisinpäin. Nimittäin jos lapsen elämästä jo pienenä syrjäytetään toinen vanhemmista joksikin kyläilyn kohteeksi lähes kenen tahansa serkunveljenkaiman asemaan, niin onhan se silloin vaikeampaa myöhemmin kehittää läheinen suhde tähän etäytettyyn vanhempaan.
Kun meillekin nyt kuitenkin tuli ero, niin on ehkä juuri lapsen kannalta parasta että se tuli jo vauvaiän puolessavälissä jolloin lapselle on tullut aivan luonnolliseksi asiaksi että koteja on kaksi. Lisäksi lapselle on myös aivan luonnollista että isä ja äiti asuvat erikseen eikän hän edes odota yhteenpaluuta koska ei osaa sellaista kuvitellakaan.
Jos puolenvuoden ikäinen vauva ei olisi saanut erossa kahta kotia, hänellä tuskin olisi koskaan yhtä läheiset suhteet molempiin vanhempiin kuin nyt on.
perusteluja kaipaan siihen kun olet kahta kotia vastaan? Kerrohan tarkemmin miksi olet sitä vastaan? Kirjoituksesi ei sanonut vielä mitään.
Sanoit:"täällä paljon intetään toisin, mutta lapsen kannalta on näin."...niin sinähän et intä. Sinä TIEDÄT????..juupajuu..
isien foorumi nähdäkseni. Todella kummallisten.
sellaisten etäisien foorumi, jotka 1) joko ovat huolestuneita rahatilanteestaan (eli kuinka paljon yhäiti bailaa heidän rahoillaan) kun ovat päässeet perheen rahallisesti rasittavasta ikeestä ja 2) niiden jotka ovat tod. näk jättäneet lapsensa ja näiden äidin ja nyt haluavat kaiken vaikka ovat ensin eronneet.
Minä en kuulu kumpaankaan joukkoon.
Asia on niin että vanhemmus tuo monen hyvän mukana myös elämää rajoittavia tekijöitä:
- ei voi mennä ihan minne mieli tekee
- ei voi tehdä kaikkea juuri silloin kun huvittaa
- ei voi muuttaa pelkästään omien mielihalujen mukaan
jne.
Mikäli vanhempi ei voi hyväksyä vanhemmuuden mukanaan tuomia rajoituksia, kannattaa ihan tosissaan miettiä onko paras mahdollinen huoltaja lapselleen. Jos tulee siihen tulokseen että on, niin sitten pitää miettiä onko jotain asioita joista on valmis luopumaan.
Tämä nyt ei ole aivan suoraan vastaus sinulle, mutta toivon että mietit tätäkin.
isä ei tunne tällasia luettelemiasi rajoituksia!
..ei taida ansaita arvonimeä "isä". Vaan eipä taida ansaita huoltajuuttakaan.