Tunnen erään miehen, joka on eronnut 60-luvun alussa. Hänellä ja vaimolla oli kolme yhteistä lasta.
Mies ei olekoskaan maksanut elatusmaksuja, eikä niitä ole häneltä koskaan peritty.
Miten tämä on mahdollista??
Mies ei olekoskaan maksanut elatusmaksuja, eikä niitä ole häneltä koskaan peritty.
Miten tämä on mahdollista??
Vastaukset 51
Vanhimmat
jollasista on kokemuksia kyllä monella.
Näillä tapana tehdä vielä kaikki lapsensa perinnöttömiksi.
Kokemusta on.
Vaikea sanoa miten meneteltiin silloi rästien kanssa... ainakin elatusvelvollisuus lapsiinsa lakannut tuossa 70/80-luvun nurkilla.
Nykyäänkin elarirästit vanhenevat, muistaakseni 5 vuoden päästä ... ellei perintää pideätä aktiivisena. Usein näissä sosiaalitapauksissa kunnan pitäisi periä, koska läivanhempi saa onneksi kuitenkin minimi elarit kunnalta (taitaa olla nyt luokkaa 130 EUR/kk/lapsi).
Miksi perintä on tai ollut leväperäsita... en tiedä, ja on myös kuntakohtaista.
Ellei asia kuntaa kinoosta, sitten lähivanhempi voisi pitää asian vireillä. Vahvistetut elarit ovat ulosottokelpoisia ilman oikeuden erillistä päätöstä.
pitää jotain raapia vaikka sitten asian vierestä.
vaimon kanssa yhteisestä elatuksesta ilman lain vaatimia elatusmaksuja. Sellainenkin on mahdollista.
kunta ei hakenut elatusvelvolliselta.
Mikäli elatusvelvollinen hakee kunnan osuuden niin varmasti kunta sen sieltä takaisin perii eikä taatusti päästä vanhenemaan.
Yksi on jättää vain kylmästi maksamatta eikä toinen "kehtaa mennä ns.kunnan puolelle" ,oli ennen melko yleistä.
Ajattelivat huoltajat jopa siippojaan tässä.
Syitä voi olla lukemattomia.
Työttömyys / eläke jne jne.
Eipä silti se muille kuulu.
Käsittääkseni heidän asiansa, toisaalta ei tarvinnut.
KOSKA SINÄ ELÄTIT.
Toivotaan että meno on muuttunut, joitakin vuosia sitten oli isoja juttuja siitä kuinka kunnat eivät ole "viitsineet" tai ehtineet periä ruokkojen rästejä etävanhemmilta... hyvä jos nyt niin tapahtuu.
Kehtaamisesta en tiedä, tai siitä että ajattelee exänsä parasta ... huonoja syitä. Mutta samapa se, kunhan siitä eivät kärsi ne, keille elarit on tarkoitettu (mitkä jääneet saamatta) .... lapset. Ja jos kärsivät, on lähivanhemman velvollisuus häpesätään huolimatta hoitaa lastensa elatukseen kuuluvat rahat sitten vaikka ulosotolla tai kunnalta.
kyseessä 60-luvun asiat joihin ei nykytiedot päde.
Kunnat eivät nytkään päästä vanhenemaan mikäli ulosotot päällä.
Nykyään pakoillaan maksuja pikkasen eri malliin.
Ennen se tosiaan oli kunnan luukku korkeammalla kuin nyt.
Eihän moni köyhyysrajalla elävä vanhuskaan hae sosiaalitukea vaikka saisi.
Toisaalta mitä näistä."Taloa asuttaen elämä Tampereen kupeessa.
Harrastukset aika "mobiileja", maassa, vedessä, ja ilmassa."
Vai mitä narsi.
"Huoltaja ei hakenut kunnalta apua joten kunta ei hakenut elatusvelvolliselta."
Itsekin arvioisin, että kysymys oli tästä, eli ehkä he olivat tehneet jonkin sopimuksen tai puolisot halusivat päästä täysin eroon toisistaan jne, syitä voi olla lukuisia.
"Mikäli elatusvelvollinen hakee kunnan osuuden niin varmasti kunta sen sieltä takaisin perii eikä taatusti päästä vanhenemaan."
Muistaakseni se, että kunta itse maksoi lapsen elatuksesta oli vasta viimesijainen mahdollisuus 50- ja 60-luvuilla. Sitä käytettiin vasta sitten jos elatusvelvollista ei tavoitettu, ja yksinhuoltaja ei selvinnyt yksin elatuksestaan. Jos taas elatusvelvollinen tavoitettiin, niin muistaakseni jonnekin 60-luvun lopulle asti oli käytössä elatuspinnareiden kohdalla eräänlainen hallinnollinen velkavankeus, jos tavoitettu elatusvelvollinen ei suostunut tai pystynyt suoriutumaan rästiin jääneistä elatusmaksuista, niin hänet voitiin sosiaalilautakunnan päätöksellä, jonka lääninhallitus vahvisti, lähettää olikohan se 3 kuukaudeksi työsiirtolaan, josta saatavat palkkarahat pääosin tuloutettiin lasten huoltajalle.
Se oli tyly systeemi, sillä jos karkasi siirtolasta tai kieltäytyi työskentelystä, niin se oli rikos josta saattoi joutua oikeasti kiven sisään, lisäksi siirtolasta maksetusta pienestä palkasta jäi varsin vähän majoituskulujen ja elatusrästien jälkeen omaan käteen. Työtkin olivat siihen aikaan tyypillisiä fyysisesti raskaita lapiohommia, esim. teiden ja lentokenttien pohjien tekemistä ja raivausta.
Systeemistä luovuttiin sitten aikanaan siihen liittyvien oikeusturvaongelmien takia, kuten sen että de facto vapausrangaistus, ei perustunutkaan oikeuden päätökseen sekä siihen, että sitä käytettiin väärin, eli riitaisen eron jälkeen puoliso saattoi vaatia työsiirtolaan passitusta vähäisten maksunmyöhästymisien takia, vaikka myöhästyminen saattoi johtua ihan palkanmaksajan aikatauluista.
Eli ei ole epäilystäkään etteikö kunta olisi ollut aikoinaan puuttunut tilanteeseen, jos elatusmaksuja ei olisi maksettu ja lasten huoltaja olisi siitä kunnalle ilmoittanut.
Ei pädekään... estääkö se asiasta keskustelemasta? Kai tuon kirjoittamiseen sinulla oli jokin syy, koska kysymystä siihen ei voinut liittyä (kuten totesit, se oli silloin).
Se on hyvä asia, ja oikein.
Jaa'a, ai mihin malliin?
Hyvä että on madaltunut, jos on oikeus tukeen ei sen käyttäminen ole häpeä. Väärinkäytökset ovat sitten eri asia.
Se on heidän valintansa ja onhan ihmisellä oikeus myös olla ottamatta tukea, mutta minusta pitäisi hakea jos tarvetta ja siihen oikeus (ks. edellinen rivini).
Mielenkiintoista, en tiennyt tuosta menettelystä ... nyt tiedän hieman.
Kunnalta sai rahaa lasten elatukseen kyllä jo 60-luvulla.
Se oli sitten kunnan asia miten rahansa peri takaisin.
Mutta 60-luvulla ei lapiohommissa kyllä ollut velkojen takia ketään.
Olisiko jokunen rattijuoppo ollut.
"Mutta 60-luvulla ei lapiohommissa kyllä ollut velkojen takia ketään."
..tiedän siitä, sillä olen itse ollut joskus muinoin opiskeluaikoina kesätöissä raivaamassa sossun arkistoja, ja silloin myöhäisin itse näkemäni passituspäätös taisi olla joskus vuodelta -65 tai -66. Lisäksi pari vuotta myöhemmältä ajalta löytyi vielä useita työsiirtolaan passitushakemuksia, joihin oli annettu kielteinen päätös. Sen sijaan koko 50-luvulta oli näitä päätöksiä tosi paljon.
"Kunnalta sai rahaa lasten elatukseen kyllä jo 60-luvulla."
Kyllä, mutta se oli luonteeltaan selvästi harkinnanvaraisempaa, verrattuna nykyiseen systeemiin.
mahdollista nykyäänkin. Voi tehdä nimelliset sopimukset lastenvalvojan luona, mutta käytännössä ei sitten maksa elatusta. Toimii, jos se käytäntö sopii molemmille. Mutta jos äiti alkaa vaatimaan elatusturvan kautta elatustukea, niin se peritään elatusvelolliselta ulosottoteitse takaisin.
Niin ja tietääkseni kukaan ei valvo eron jälkeen, että vanhemmat tekevät kirjallisia sopumuksia elatuksesta/huollosta ym...
Ne voi sopia suullisesti millaisiksi vanhemmat ne haluavat ja homma toimii miten toimii, voi toimia paremminkin kuin tiukkojen kirjallisten sopimusten mukaan.
Niin ja tietääkseni kukaan ei valvo eron jälkeen, että vanhemmat tekevät kirjallisia sopumuksia elatuksesta/huollosta ym...
Ne voi sopia suullisesti millaisiksi vanhemmat ne haluavat ja homma toimii miten toimii, voi toimia paremminkin kuin tiukkojen kirjallisten sopimusten mukaan.
Oikeuslaitos hoitaa asian lapsen edun vuoksi ja joku summa sinne merkataan papereihin aina.
Lisäksi on aina syytä tehdä ja pistää ulosottoon kaikki mitä ei saa.
Sopiminen ei ole sitä, että toinen päättää jättää maksamatta elarit ... eikä se ole sitä että toinen "määrää" etävanhemman maksamaan yli 100% lapsen elatuksen tarpeesta.
Mutta aivan kuten totesit, hyvin monenlaisia sopimuksia voidaan tehdä koskien lapsen elatusta, tapaamisia. Asian voi sopia suullisesti jos tahtoo... minusta se ei ole viisasta kummallekaan vanhemmista. Avioerohakemukseen voidaan todeta että lasten huoltajuudesta, elatuksesta ja tapaamisista sovitaan erikseen... ei takarajaa ole. Mutta riittää kun toinen vanhemmista sitä vaatii, vaikka vasta "joskus".
Kirjallinen sopimus esim. tapaamisista voidaan laatia niin, että se on "perälauta"... tarkoittaa, että vähintään sen mukaan mennään JOS joskus vanhemmille tuleekin lapsen tapaamisista "kränää". Sitten sopimukseen kirjataan, että vanhemmat voivat vapaasti sopia keskenään muunlaisistakin tapaamisista.
Mainitsemastasi elareiden maksamattomuudesta yhteisellä sopimuksella ... se on mahdollista, mutta koska elareita voi vaatia takautuvastikin, asia pitää tehdään niin että etävanhempi maksaa kerran kuussa elarit, ja lähivanhempi palauttaa ne hänelle.
mutta meillä on ainoastaan isyyden tunnustus hoidettu kirjallisesti ja myös vahvistettu.
Ei mitään sopimusta elatuksesta ym...Eikä ole kukaan kovistellut, että on pakko sopia kirjallisesti.
On kaikkien etu että ko. sopimukset tehdään kirjallisesti, ja että ne vahvistetaan. Siitä olen samaa mieltä.
Mutta pakkoa sille ei ole.
Jos sitten tahtoo kunnalta elatustukea lapsilleen kun suullisen sopimuksen tehnyt etävanhempi ei jaksakaan maksaa ... niin ei onnistu heti, ensin tehdävä se kirjallinen ja vahvistettu sopimus. Ellei sopimusta ala tulla, asia viedään oikeuteen ja elarit määrätään etävanhemmalle.
Samat sopimukset on VIISASTA tehdä myös avoerossa (ja lähes aina tehdäänkin) ... mutta hetkinen, eihän sitä haeta oikeudesta, ei jätetä yhtään hakemusta ... vanhemmat vain muuttavat erilleen vaikka uusien avopuolisoidensa kanssa. Mites tuohon saisit oikeuslaitoksen asiaa valvomaan?
... silti, jos olette avoeronneet (tai koskaan avoliitossa olleetkaan) ... nuo sopimukset kannattaisi tehdä.
Pakkoa ei silti ole ... kuin ei ole pakko tehdä kirjallista työsopimustakaan, tai kirjallista ositussopimusta, tai kirjallista vuokrasopimusta ... jotkut jättävät nuo kaikki tekemättä kirjallisesti, ja sitten joku kaunis päivä "ihmetellään oikein urakalla" mites nyt asia etenee kun "se sanoo ja minä luulin".
elatusmaksuja niin kunta pakottaa toisen vanhemman vetämään nimensä sopimukseen jonka joku kyllä virkansa puolesta tekee.
ei tarvii pankkiyhteyksiä...
Lisäksi takautuu vain 5 vuotta.
Monet vieläkin kuvittelevat etteivät vanhene koskaan.
otat kantaa asiaan josta et käsitä mitään.
Kyllä, toinen vaihtoehto on saada kuitti, missä lähivanhempi kuittaa saaduksi elarisopimuksen "virtuaali eurot" ellei niitä oikesti tahdo tai tarvitse.
Maksamattomien elareiden vanhenemisesta mainitsin tuossa ekassa komentissani ap.:n aloittamaan ketjuun, 5 vuotta se on ... ellei asiaa laiteta vireille vaan "annetaan olla". Samoin takautuvasti ei voi vaatia kuin max. 5 vuoden elareita, kuten kirjoitit.
... historia on kiehtova aihe... eikä se, ettei ole elänyt vielä tuolloin, estä nyt keski-ikäistä keskustelemasta siitä.
Kommenttini voi myös jättää lukematta.
Mites se kunta tuollaista voi pakottaa ... aseella uhaten vai?
TIETENKÄÄN ei voi pakottaa ... oletko lintsannut peruskoulussa (tai kansakoulussa, tai kiertokoulussa) kaikki oppitunnit?
Elleivät vanhemmat pysty sopimaan asiaa, ja tekemään siitä elatussopimusta ... jota yleensä lähivanhempi vaatii (ja syystäkin) ... niin asia menee käräjäoikeuteen, missä oikeuden tuomari määrää elarit.
Silloin se ei ole sopimus, eikä liity kuntaan MILLÄÄÄN tavalla... eikä sen vastahankaisen etävanhemman ole edes tarvinnut allekirjoittaa mitään sopimusta, asian ja summan on päättänyt tuomari vanhempien puolesta... jos noin ikävään tilanteeseen ajauduttu.
Erottu sovussa ja sovittu maksut joista toinen luistaa.
Huoltaja menee hakemaan kunnalta elatusapua.
Kunnan lastenhuoltaja pitää huolen siitä,että nimi paperiin tulee ja näin elatusvelvollisuus konkretisoidaan myös paperille.
Ei taritse uskoa mutta näin on.
Ei tarvitse enää luottaa sanomisiin.
Tarkoittanet... on sovittu maksut suullisesti, eikä olla ymmärretty vahvistaa sopimusta joko oikeudesa avioerohakemuksen yhteydessä, TAI lastenvalvojalla (kuten yleensä).
Jos on kerran sopimus, joka sovussa sovittu suullisesti, niin mikä sen kirjalliseksi vahvistamisessa VOI OLLA vaikeata tai vastenmielistä... paitsi jos ei ole aikomustakaan noudattaa sitä suullista sopimusta.
Katsos, sovussa molempien allekirjoitukset konkretisoituvat melko sujuvasti sopimukseen.
Noh, jos ajatuksen juoksuasi oikein tulkitsen ... sovussa suullisesti sovittu lakkasikin olemasta sopimus eräänä kauniina päivänä ... "ei hilloa" lähivanhemmalle kuten on sovittu.
OK, lähivanhempi lähestyy lastenvalvojaa. Lastenvalvoja kyselee vahvistetun elatussopimuksen perään. Eikä sellaista ole. Oih ja voih... juuri tämän takia OLISI PITÄNYT OLLA.
Nyt kunta ei voi maksaa "ruokkoja" niitä tarvitsevalle lähivanhemmalle ja alkaa perimään etävahemmalta ns. HETI. Ei, tarvitaan se elatussopimus! Sen jälkeen kyllä... ja onneksi takautuvasti. On poikkeus ... isyyttä ei ole tunnustettu eikä tahdottu selvittää (mikä on äidin oikeus) ... paha se silloin on elatussopimustakaan tehdä lapsesta.
Viimeistään tässä vaiheessa ollaan yhteydessä etävanhempaan, esim. lastenvalvoja on... kutsuu sopimaan elareista. Aivan asiallista.
Toivotaan että etävanhempi NYT tekee yhdessä exänsä kanssa sen elatussopimuksen (joka olisi voitu tehdä aikanaan asianmukaisesti).
Ellei teekään, niin mitäpä luulet lastenvalvojan voivan asialle... sitä etävanhemman nimeä sopimukseen ei voi pakolla saada. PAINOSTAMINEN on mahdollista, hänelle voidaan kertoa mitä seuraa kun asiasta mennään kärjäjille... rajansa tietty tässäkin, jottei mennä UHKAILUN puolelle.
Edelleen, etävanhemman EI OLE PAKKO allekirjoittaa sopimusta lastenvalvojalla. Lastenvalvojan ei voi määrätä elareiden summaa. Esitetyn sopimuksen ehdothan voivat olla oikeasti kohtuuttomat tai vain tuntua sellaisilta.
Jos tähän "pattitilanteeseen" päädytty (noin 10% lasta koskevista sopimuksista menee käräjäoikeuteen riitatapauksina, valitettavasti), niin loppupelissä oikeuden tuomari määrää elarit... sen jälkeen lähivanhempi saa kunnalta avustusta ellei etävanhempi niitä lapsistaan maksa, ja maksut ovat ulosottokelpoiset heti.
Toivottavasti lastenvalvoja on myös aktiivinen tässä, hyvä niin. Mutta älä kuvittele että hän voisi sopimukseen pakottaa ellei toinen tahdo, saati määrätä elareiden summaa.
#Lastenvalvojan ei voi määrätä elareiden summaa. Esitetyn sopimuksen ehdothan voivat olla oikeasti kohtuuttomat tai vain tuntua sellaisilta.#
Tunnut olevan näistä asioista täysin tietämätön.
Lastenvalvoja määrää summan aivan ja heti.
Maksaa sen ja silleen. Enempää en edes viitsi enää selitellä.
Selvitä itse kun jaksat jankuttaa joka asiaan.
#Edelleen, etävanhemman EI OLE PAKKO allekirjoittaa sopimusta lastenvalvojalla. Lastenvalvojan ei voi määrätä elareiden summaa. Esitetyn sopimuksen ehdothan voivat olla oikeasti kohtuuttomat tai vain tuntua sellaisilta.#
Ei sinun ole pakko allekirjoittaa sakkoakaan mutta onko se sitten asiaan vaikuttava vai ei.
Jossain vaiheessa se pakko kyllä tulee. Usko pois vaan.
Varmasti tulee nimi isyys rahat jne.
Jankuta mitä jankutat
Sinä olet saatanan ärsyttävä paska ,en muuta sano.
Jos nyt jollakin on ymmärrys TÄSTÄ asiasta hukassa, en se ainakaan ole minä. Joistain muista kyllä aika-ajoin ("yx-tavallinen" voi vahvistaa)
En ole.
Jos lastenvalvoja on asian sinulle (tai jollekin)noin selittänyt ... on se kyseenalaista häneltä. Jos olet sen menee uskomaan, on se typeryyttä.
Lastenvalvoja voi laskea summan elatusvelvollisille, hän voi ehdottaa summaa, hän voi tulostaa sopimuksen expuolisoiden allekirjoitettavaksi, hän voi sovitella riitatapauksessa, hän voi kertoa mitä seuraa ellei sopimusta saada aikaiseksi. Hänen pitäisi kertoa miten elarit muodostuvat. jne. jne.
HÄN EI VOI määrätä elareita, eikä TODELLAKAAN vahvistaa sopimusta jota toinen ei allekirjoita.
NO JUURI NÄIN ... se poliisi (vrt. lastenvaloja) ei saa minua allekirjoittamaan sakkoa ellen niin tahdo (vrt. elatussopimus). Voin repiä mokoman lippu-lapun jos hölmäyksissäni tahdon.
Sitä sakkoa ei voida periä minulta ENNEN KUIN asia mennyt oikeuteen, missä tuomari päättää onko Poliisin sakkotus oikein vai ei (kyllä, yleensä on ... aivan aina ei). Poliisi ei ole oikeuden tuomari ... kai sen tajuat. Jos sakosta riidellään oikeudessa, minua sakottanut poliisi on vastapuolen (valtio) todistaja. Suomessa on riippumaton oikeuslaitos, tai ainakin pitäisi olla.
Sen TUOMION jälkeen allekirjoituksiani ei kaivata ... tosin, voi olla että sakot peruttukin jos vaikka juristillani olisi ollut siihen hyvät syyt ja oikeus katsoo poliisin sakottaneen väärin.
Tämä menee JUURI saman logiikan mukaan kuin elarisopimuskin. JOS allekirjoituksellani teen poliisin kanssa "sopimuksen", tunnustan rikkeeni. Vahvistamme sakot, ja teen sopimuksen mukaisesti, maksan ne ajallaan. Ellen maksa, ne peritään minulta ulosotossa. Allekirjoituksestani huolimatta voin valittaa sopimuksestamme (sakoista) oikeuteen ja saada sen vielä käräjäoikeuden päätettäväksi... samoin vahvistetun elarisopimuksen voin viedä milloin vain käräjäoikeuteen ja hakea siihen muutosta (sakoissa on sentään takaraja tälle).
Mitkä isyysrahat ... voihan etävahhempi olla äitikin, jonka elareita lapsen isä kuka lähivanhempi kipeästi kaipaa äidin osuutena yhteisen lapsen elatukseen avioeron jälkeen.
hmmm.... kukohan jankuttaa ... pakko toistaa ja vääntää rautalangasta jos ei ymmärrys muuten riitä.
Voi kyynel ... kyllä nyt masentaa, lopetan kaiken kirjoittelun tänne nyt heti (NOT) ;-D
katalogistaan sen summan eikä sulta kysellä mitään.
Riippuu summan suuruus vain kuinka ahkerasti olet lisääntynyt.
Missään siellä ei ollut isyysrahat.
Oli isyys rahat jne.
Kukahan tässä kaipaa, apu, kansa, ja muuta kouluvalistusta.
Mielestäni olet ammattiavun tarpeessa oleva narsistinen, ylimielinen, pilkkua nussiva, pikku paskakasa.
No sellaisen lastenvalvojan "katalogin" tahtoisin minäkin nähdä... etenkin koska sellaista ei ole olemassakaan.
Vielä 90-luvun alussa elareita määrättiin "sakotusperiaatteella", eli otettiin etävanhemman BRUTTOtulot, ja niistä 10%/kk/lapsi.
Aivan älytöntä ja kohtuutonta (joskus maksajalle, joskus lapsille)... ei mitään logiikkaa.
Tuo systeemi (vaikka olikin helppo laskea) ei ottanut huomioon millään tavalla mikä on lähivanhemman kyky osallistua omalla osuudellaan lapsensa elatukseen.
Eikä myöskään ottanut mitään kantaan siihen, mikä on lapsen/lasten elatuksen tarve.
NYKYÄÄN elarit lasketaan näin:
- määritetään lapsen elatuksen tarve, tämän vanhemmat SOPIVAT. Elleivät osaa tai tahdo, oikeuskäytäntö on luokkaa 350 - 450 EUR/lapsi/kk.
- tuosta vähennetään lapsilisät
- lopun vanhemmat jakavat maksukykyjensä suhteessa, usein käytetään NETTOtulojen suhdetta.
- elareissa otetaan huomioon myös tapaamiset, eli aika jolloin lapset etävanhemmallaan. Alentavat sovittavia elareita.
Ei tuon laskemiseen tarvita "katalogia"... vaan hieman matematiikkaa ja viitseliäisyyttä.
Kirjoitat erikseen tai yhteen ... mitä tarkoitat... miten liittyy elareihin?
Mielestäni sinun tapauksessasi mikään noista ei enään pysty auttamaan... itse koetan oppia joka päivä jotakin uutta. Valitettavasti tämän keskustelun osalta en ole se saava osapuoli, mutta menköön...
Sinulla oikeus mielipiteeseesi, kuten minullakin... joka jääköön nyt kuitenkin sanomatta.
Nykyään koko elatusapupaskasta on tullut naisten tulonlähde jota kunnan sosiaaliämmät tukee. Ensin tehdään muka "rakkaudesta" kakaroita ja jo kohta eroa hakemaan. Sitten ollaan eron jälkeen käsi pitkällä uuden kavaljeerin kanssa et ukko elättäisi vielä eron jälkeenkin akan ja sen kavaljeerin. Lapset lähetetään joka tapauksessa isän luokse ilmoittamaan milloin mistäkin tarpeesta ku äiti käski. Lapsen edun kanssa elatusmaksulla ei ole mitään tekemistä. Sitä varten kunnat ja valtio rahoittaa sitä akkaa ja sen kavaljeereja kaikkine tukipäätöksineen.
pitäisi poistaa mikäli uusi avokki muuttaa samaan talouteen.
Hoitakoon uusiopari itekseen koko homman.
Kyllä olisi oikein ottaa perheen elatukseen osaa hänenkin.
Ehkä se nyt ei ole kuitenkaan aivan siten, että lapsia kannattaisi tehdä saadakseen elatusapuja ja korotettua asumistukea. Ne eivät nimittäin yleensä riitä kattamaan niitä menoja joita lapsista aiheutuu.
Ja yksinhuoltajalla on myös vastuu kasvatuksesta.
Toki olisi suotavaa, että uusi puoliso osallistusi myös lasten - omiensa ja saatujen - kasvatukseen ja elättämiseen, mutta miksi tämänkään osallistumisen pitäisi poistaa ex-puoliso kuvioista kokonaan? --- Eikö hän edelleen ole vanhempi? Ja eikö hänellä pitäisi joku osuus lastensa kasvatukseen edelleen olla?
kasvatus siihen uusioperheeseen.
M36 tietää näistä varmaan kaiken.
Meillä lapsen mollemmissa kodeissa kasvatetaan lasta yhteisten tavoitteiden mukaisesti. Muutoin vuoroviikottelu ei voi toimia.
Kommentti kirjoitukseesi, joka ei aivan avautunut minulle ... ehkä jollekin toiselle.
Väärin meni !
Lapsen vanhemmat vastaavat osuuksillaan lapsensa elatuksen tarpeesta. Niin avioliitossa kuin sen jälkeenkin. Avioerossa ns. etävanhempi maksaa oman osuutensa lastensa elatuksesta lastensa ns. lähivanhemmalle.
Ei vaikea tajuta, eihän?
Miksi exän uudesta puolisosta tulisi toisen ihmisen lasten elatusvelvollinen? Jos niin tahdotaan, etävanhempi voi suostua siihen että hänen lapsensa tulee adoptoiduksi (esim. ex-vaimonsa uusi mies)... tietty vaatii kaiken kolmen aikuisen suostumuksen. Onneksi tämä on harvinaista ... mutta voihan sitä se etävanhempi ehdottaa, jos samalla hän siis tahtoo luopua kokonaan vanhemmuudstaan... lopullisesti.
Niin, ja kyllä "uusioperhe" voi merkitä että lapsen lähivanhemman maksukyky kohentuu niin paljon, että elatussopimuksen tarkentaiseen on perusteita. Jälleen SOPIMISEEN.
...siinä on, että lapset lakkaavat kiinnostamasta siinä vaiheessa kun vaimon kanssa menevät sukset ristiin?
Olisi sitten sopinut käyttää kortonkeja silloin aiemmin... Eihän se lasten vika ole, jos isänsä ja äitinsä heittäytyvät kakaroiksi. Siis huom! En puolustellut äitiä, mutta eihän lapsista kai ole tarkoitus erota?
Olen kuullut monenkin lapsen sitten valittavan, että isä ei heistä piitannut... :(
rakkautta lapseen osoitetaan? Isä tapaa ja haluaa olla lasten kanssa paljon, mutta elatusavut vievät isältä mahdollisuuden tarjota lapsille luonaan mitään tai saati, että yhdessä voi mitään tehdä. Rahat kun menee ex akan elämän pyörittämiseen. Onko naiset ostaneet rahalla lastensa rakkauden ja niinkö naisen rakkaus lapseen mitataan? KYLLÄ, naiset on näköjään tyhmiä. Minä tiedän monia naisia jotka ovat kiinnostuneet niin kauan lapsista, kun tukipäätökset ja elatusmaksut on sossu ja yhteiskunta turvannut. Sitten on perseaukisen isän aika osoittaa lapsille todellista rakkautta.
Niin elatusapua maksetaan lasten elättämiseen. Aika harva saa niin paljon lastensa elättämiseen, että sillä vielä pystyisi omaakin elämäänsä jotenkin erityisen leveästi organisoimaan. Mutta kaipa heitäkin on.
Minä en ainakaan saa. Lisäksi vainoharhainen exäni suostui maksamaan vain siinä tapauksessa, että raha menee suoraan lasten tileille (tileille, joilla heillä on käyttöoikeus). No minä en maksa lapsilleni viikkorahaa - eli siis säästöä tulee. Mutta minun on maksettava kulut 100 neliön asunnosta (en saa tukia); yksinäni en niin paljoa tilaa tarvitsisi, ruokaa on ostettava kolmelle - yksinään söisin halvemmalla: lapseni tarvitsevat vaatteita - nekin minä ostan ei siis suuresti rakastettu isä. Lisäksi lapseni harrastavat: musiikkiopisto n. 1000 euroa/vuosi/lapsi; tietokoneet n. 1000 euroa/vuosi/lapsi - enemmän menisi jos pussi riittäisi. Lapseni liikkuvat, bussilippu/kk maksaa 50 euroa/lapsi. Laskettelusta oli luovuttava, koska sukset, hissiliput ja tarvikkeiden kuljettamiseen tarvittavaan autoon ei ollut rahaa. Ja näitä esimerkkejä riittäisi.
Niin että se isältä tuleva 115 euroa /kk ei todellakaan riitä kattamaan käytännöllisesti katsoen yhtään mitään lapsista aiheutuvista kuluista. Onkohan elatusmaksu vitsi?
Ja ei ole siis todellakaan ihme, että yksinhuoltajat ovat köyhyysloukussa.
Vaimo ja lapset elivät kunnan sosiaaliturvan varassa. Siitä huolimatta elatusapua ei peritty isältä.
Lienen vanhin tähän ketjuun osallistuneista.
Sotien jälkeen eli 50- ja 60-luvun alkupuolella ei paljon ollut avioeroja. Pinnari-isiä oli jonkin verran. Eikä heidän peräänsä paljon huudeltu, koska he usein olivat - niin kuin kai nykyisin sanottaisiin - luusereita, jotka eivät pystyneet hoitamaan edes itseään tai omia asioitaan. Raha meni viinaan.
Jonkin verran näitä miehiä pyrittiin lähettämään ruokkojen maksuun esim. Punkalaitumelle tai johonkin muuhun työsiirtolaan.
Yleensä perhe sai tulla toimeen miten parhaaksi näki. Suku oli tärkeä, samoin kyläläiset ja tuttavat. Lapsikatraan kanssa yksin jätetyt naiset tulivat joskus toimeen paremmin juopon ja hakkaavan miehen kadottua näköpiiristä.
Perheenäiti teki kaikkea mihin pystyi: kävi siivoamassa, oli leipurina, kutojana jne. sirpaletöissä (sanaa ei silloin tunnettu).
Osa näistä naisista pystyi kasvattamaan lapsensa ja jopa kouluttamaan ylioppilaiksi. Huono-osaisilla oli mahdollisuus päästä koulussa ns. vapaaoppilaiksi.Lukiothan olivat maksullisia, myös ruokailu maksoi.
Tiukkaa siis oli. Eikä kunnalta paljon herunut. Ei kyllä kehdattu mennä mankumaankaan.
Itse en ole joutunut kokemaan, mutta läheltä olen nähnyt.
..varassa ei oikein pysty ottamaan mitään varmaa kantaa.
"Vaimo ja lapset elivät kunnan sosiaaliturvan varassa. Siitä huolimatta elatusapua ei peritty isältä."
Mutta jos jotain pitäisi arvata tuon lisätiedon varassa, niin veikkaisin, että perhe sai vain sitä tuon aikaista toimeentuloavustusta. En muista oliko se juuri tuolla nimellä vai huoltoavustuksena tuohon aikaan.
Kun nyt tarkistin asiaa, niin tuohon aikaan voimassa ollut laki elatustuesta (laki elatusavun ennakosta) edellytti että sitä voitiin maksaa vain silloin jos oli tehty vahvistettu elatussopimus. Jos jostain syystä tuo sopimus oli jäänyt tekemättä tai vahvistamatta, niin tällöin kunnalta ei myöskään saanut elatustukea. Eikä tällöin sitä myöskään voitu periä toiselta vanhemmalta. Mutta tämä tietenkin on arvaus, koska noin vanhasta tapauksesta pitäisi olla paljon enemmän tietoja, että pystyisi sanomaan mitään varmempaa.
Mistä muuten tiedät ettei elatusapua peritty isältä, sillä tuohon aikaan lastenvalvoja saattoi suoraan pidättää osan palkasta omalla päätöksellään, ilman ulosottoa tai tuomioistuimen päätöstä?
Joka tapauksessa liian vähän infoa, että pystyisi vastaamaan mitään varmempaa, joten paras lopettaa omalta osalta tähän.
Ei tuollaisilla tiedoilla tee kuule mitään.
Ensinnäkin oliko, aviopari,työssä,jäikö kuntaan,muuttiko ulkomaille,
kuoli,mistä näistä nyt sitten aloittaisi arvailun.
No eipä kyllä edes kiinnosta.
Jos tunnet ko. miehen, niin kysy.
Eräs tuttavaparini erosi, vaimo sai lapsen huoltajuuden ja yhteisen asunnon ja elatusmaksut katsottiin kuitatuksi sillä.
Erosin 80-luvulla enkä ole maksanut minäkään.
Eikä ole peritty.
Eikös ole omituista.
Mitä se sitä paitsi sulle kuuluu.
En minäkään ole maksanut senttiäkään elatusapua viidestä lapsestamme, erosimme 4 vuotta sitten. Emme edes käyneet lastenvalvojan luona, sovimme asioista keskenämme exän kanssa. Sovimme, että exälle jää lähes koko yhteinen omaisuutemme (talo ja asunto-osake) ja teimme siitä paperin tuomarin avustuksella.
... tosin kertakorvauksena.
Kaikesta kaikki.
Sinä kun sitä pilkkua aina nusvaat niin ei kyllä maksanut.
Antoi kyllä muuten etua, mutta elareita ei maksanut.
Kerro meille kaikille mikä sinua repii.
Onko sinua käytetty lapsena hyväksi?
Joku sinun päänuppisi on sekoittanut.
Ei normaali ihminen kirjoittele joka asiaan jotain näsäilyä.
Sulla on kyllä tosi pahoja luonnevikoja vaikka muille jakaa.
Mies oli erotessa täysin persaukinen; mitään hän ei maksanut etu- tai jälkikäteen. Hän ei kuitenkaan ollut juoppo tai muuten epäsosiaalinen. Hän kävi säännöllisesti töissä ja hankki uuden vaimonsa kanssa asunnon, jonka omistivat puoliksi.
Mieleeni on tullut, että miten pedofiilin isän kanssa menetellään.
Maksaako sellainen elatusmaksuja?
Eikö hän ole menettänyt oikeutensa isyyteen?
Onko tietoa?
Jälleen, en tiedä miten "silloin" oli... mutta nykyään varaton voi saada vapautuksen elareista, silloin kunta maksaa n. 130 EUR/lapsi/kk eikä sitä peritä varattomalta (kyse silloin vapautuksesta, ei rästeistä mitkä kunta maksaa mutta voi periä)
No mutta sehän hyvä asia.
Siis sama mies, kuka yllä oli se persaukinen?? en ymmärrä... Vai paikkaantuiko perse kun lapset olivat täysi-ikäisiä?
Toivottavasti menetellään niin, että hän saa lain mukaisen rangaistuksen teostaan ja ymmärtää mitä tehnyt eikä toista tekoaan, sekä saanut hoitoa vankilassa. Ja ehdottomasti toivotaan että uhri saa apua. Hyvin surullisia tapauksia aina.
Tuo ei vaikuta siihen, etteikö hänen osallistuttava osuudellaan lapsensa elatukseen. Tosin, tuollaisessa tapauksessa muutkin korvaukset lapselle (syystäkin) tulevat kyseeseen, vaikkei se saa tehtyä tekemättömäksi.
Moraalisesti... varmasti on menettänyt oikeutensa. Juridisestikin yhteishuoltajuutta ei taatusti tulisi (tai se ei jatkuisi). Mahdolliset tapaamiset JOSKUS olisivat valvottuja, ja riippusisivat täysin uhrin toipumisesta (eikä lainkaan isän "oikeuksista"). EHKÄ ajan myötä vanhemmuus palautuu jollain tasolla (tai ei), mutta sen aika on silloin kun aikuiseksi varttunut uhri siihen on valmis, jos koskaan.
Ei pedofiilin isän kanssa menettely poikkea mitenkään siitä miten menetellään pedofiilin äidin kanssa.