Ihan p homma tuo uusi vakava-hanke. Yli vuoden olin kerennyt pisteitä hankkimaan kun kuulin koko hankkeesta. nooh. Mikäänhän ei mene turhaan. Tiedän sen, mutta välillä ärsyttää silti.
Tänään luin jo samalta viivalta kirjaa. Helppolukuiselta vaikutti. Koe tuskin kuitenkaan mitenkään erityisen helppo on =)
Miten paljon aiotte lukea ja miten tarkkaan asiat pitäisi painaa mieleen? Sanasta sanaan vai ymmärtäminen tärkeämpää..hmm...
Tänään luin jo samalta viivalta kirjaa. Helppolukuiselta vaikutti. Koe tuskin kuitenkaan mitenkään erityisen helppo on =)
Miten paljon aiotte lukea ja miten tarkkaan asiat pitäisi painaa mieleen? Sanasta sanaan vai ymmärtäminen tärkeämpää..hmm...
Vastaukset 25
Vanhimmat
Samoin, lisäpisteitä on tullut hankittua aika lailla, mutta nyt valintavaiheessa tarpeettomia. No, luulen että kaikesta kokemuksesta on aika lailla hyötyä, sillä vaikuttaa siltä että koe vaatii pikkutarkkaa osaamista. Koska materiaali on melko lyhyt ja selkeä, ei monivalinta voi olla kovin helppo.
Aion lukea tekstin USEASTI. Monivalintatehtävät ovat siitä monimutkaisia, että niissä ei voi esittää luovaa ajattelua, vaan vastaus on joko oikein tai väärin. Mutta ymmärtäminen on varmaan kuitenkin tärkeintä, sillä kysymykset voivat olla aika kinkkisiä.
Harmittaa tämä uusi kokeilu siksi, että aiempaa kokemusta ei ole. Vaikka tilannehan on kaikille toki sama. Kuukauden lukuaika myös kummastuttaa. Itse olisin halunnut aloittaa lukemisen jo aiemmin, koska aikaa ois ollut siihen. Mutta kai se on se tasa-arvoisuus, joka puhuu. Ei tosin siinä mielessä, että kevään ylioppilaille kaavaillaan etua kirjoitusvuoden ansiosta. Siksi edellisten vuosien ylioppilaille pitäisi myös antaa jotain etuja kuten lukuaikaa.
Minä taas käsitin, ettei lyhyt lukuaika ole suinkaan uusien ylioppilaiden takia (tai siis kirjoitusten) vaan siksi että halutaan enemmänkin painottaa yksilöllisiä ominaisuuksia, taipumuksia ja kykyjä eikä lukemiseen käytettyä aikaa. Hassua, että vaikka olet jo lukenut koko aineiston läpi, niin et tuota huomannut vaikka lukee kirjassa?
Siis että yksilölliset ominaisuudet, taipumukset ja kyvyt tulee tulevassa kokeessa esiin..?!kyllä se on niin, että hyvät pänttääjät pääsee eteenpäin, vaikkei olis kokemusta koko alalta.
Hölmö... etkö ymmärrä mitä kirjoitit! Mitenhän niitä yksilöllisiä kykyjä (=älyä, luetun ymmärrätämistä) sitten muuten mitattaisiin kuin antamalla kaikille sama aika lukemiseen? Samassa ajassa toinen älyää paremmin kuin toinen = sillä juuri erotellaan älyävät tyhmistä. Eiköhän se aika ole juuri siksi laitettu näin, että uudet ylioppilaatkin saavat saman lukuajan = mahdollisuuden osoittaa yksilölliset kykynsä lukemalla saman ajan kuin muutkin! Juuri siksi että ei haluttu painottaa lukemiseen käytettyä aikaa! Samalta viivalta, älyätkö. Hassua, ettet älynnyt!
Minusta yleensä juuri ne "pännttääjät ja hikarit" ovat niitä jotka eivät useinkaan sovellu kasvatusalalle mitenkään. Miettikääpä vaikkapa omia yläasteaikojanne. Kyllä siellä persoonalla töitä tehtiin ei tiedonmäärällä. Sama juttu ala-asteella. Jos joku hiirulainen menee luokan eteen pätemään älyllään ja sillä että osaa kirjan ulkoa kannesta kanteen, niin siitä ei hyvää seuraa kenellekkään.
Tuo koe ei anna arvoa kokemukselle ja persoonalle. Hiirulaisjoukko painaa teoriat päähänsä helpposti, mutta ei sitten muuten osaa mitään alalla tarvittavaa. Ne jotka luonteensa perusteella soveltuisivat alalle joutuvat oikeasti taistelemaan päästäkseen opiskelemaan. Koe siis mielestäni suosii ns. pänttääjiä ja teorianosaajia käytännön mestareiden jäädessä jalkoihin. ööö... ehkä vähän kärjistin asiaa. Toivottavasti joku ymmärsi pointtini. =)
Heippa!
Mä olen hieman eri mieltä uudesta kokeesta.
No, esimerkiksi itse seitsemän vuotta sitten en päässyt lukion jälkeen kahtena ekana vuonna pääsykokeisiin papereiden heikkouden takia. Jee.
Nyt mulla olis mahdollisuus päästä pääsykokeisiin näyttämään taitoni ja kokeilemaan vaikka heti.
Silloin ketutti käytäntö, joka suosi lukio-hikareita (anteeks).
Mutta nyt voin kyllä toisaalta sanoa, että hienosti on mennyt [arvosanat vaihtelee, mutta harjoittelupalaute etenkin päättöharjoittelussa oli loistavaa], vaikka vähän olen kierrellytkin ja hakenut kasvanut siinä sivussa ihan sikana.. Kolmoispätevyys pian taskussa ja sitten syksyllä kokeilemaan omia siipiä työelämään.
Tsemppiä kaikille ja koittakaa jaksaa systeemin vankeina! ;)
Ottaako elämä noin rankasti päähän?!=) Puhut ihan eri jutuista, et taida ymmärtää pointtia.En epäile yhtään ettet olis älykäs ja helvetin hyvä luetun ymmärtämisessä.Veikkaampa vaan ettei ne kyvyt välttämättä oo tärkeimpiä tällä alalla.Hassua ettet osaa ajatella asioita kenenkään toisen näkökulmasta.
Mieti vähän ennenkuin kirjoitat. Sinun mielestäsi siis luonne on opettajalla tärkein, ei tieto ja taito! Kirjoitit, että "hiirulaiset" osaavat teorian, mutta eivät muuta. Juuri teoriaahan opettaja välittää oppilailleen ja kyllä mielestäni nämä "hiirulaisetkin" osaavat opettaa yhtä lailla kuin mainitsemasi käytännön mestarit! Kirjoituksestasi kuulsi läpi hyvin selvästi se, että sinä itse et ole ollut hyvä koulussa etkä hallitse teoriaa, vaan kuvittelet olevasi juuri se "käytännön mestari".
En kuvittele itsestäni mitään. Ja itseasiassa pärjäsin koulussa hyvin.En ollut mitenkään huippu mutten mitenkään huonokaan. Kaikessa tasapuolisesti olen pärjännyt.Ja mielipiteeni on että tekemällä oppii. Anteeksi jos en satu olemaan samaa mieltä kanssasi.
Nämä hiirulaiset joista puhuttiin jo aiemmin ovat omia kokemuksiani useista opettajista. Rempseät, mukavina pidetyt opettajat ovat niitä parhaita mielestäni. He tekevät töitä persoonallaan, tukenaan tietenkin tieto. Pelkkä tieto ei vaan kuitenkaan riitä. Minun mielestäni siis. Jos jäi vielä epäselväksi. Ja hiirulaiset (pelkkää tietoa apuna) eivät mielestäni yksinkertaisesti osaa opettaa. Ja vielä siitä että itse en osaa teoriaa. Osaan kyllä. teoria ei vain saisi olla se ratkaiseva juttu. Sitäkin tarvitaan mutta pääpaino pitäisi olla käytännön työssä.
toivottavasti mietit vielä tätä persoonallisuusasiaa, nimittäin ns. hiirulaisillakin on oikeus omaan persoonallisuuteensa, ei kaikkien tarvitse olla rempseitä, yhtälailla hekin tekevät töitä persoonallaan, se vain on erilainen kuin omasi. Ja tiesitkös että niissä oppilaissakin on erilaisia persoonallisuuksia, jopa niitä hiirulaisiakin. Toivottavasti et heihin asennoidu ennakkoon näin nuivasti. Jos sinä pidät rempseitä opettajia parhaimpina, kaikki muut eivät ehkä pidäkään, siksipä tarvitaan monenlaisia eri persoonallisuuksia opettajiksikin. Ei ole olemassa yhtä oikeaa tyyppiä, joka sopisi opettajaksi.
Harjoitteluissa kävin seuraamassa opiskelukavereideni tunteja, ja kyllä siellä nämä hiljaisemmat tyypit olivat ihan yhtä hyviä kuin räväkämmätkin.
Niin, ehkäpä monet pitivät minuakin hiirulaisena peruskoulussa, kun olin hiljaisempi ja sain hyviä numeroita, mutta se ei ollut koko totuus. Kyllä siellä hiljaisen pinnan alla voi piillä vaikka mitä, eivät kaikki hiirulaiset ole samanlaisia.
Jokaisella on oikeus omaan persoonallisuuteensa. Kaikenlaisia opettajia tarvitaan. Tämä ihan selvä asia. Onneksi tämä minun angsti alkaa jo vähän helpottaa vähitellen. Toivottavasti muidenki angstailijoiden =) Vieläkään en usko että olemme samalla viivalla mutta ehkä jo ensi viikolla.
Katsopa Marian 2.4 kirjoittama viesti, johon olen vastannut (en sinun kommenttiisi). Puhunko viestissäni samasta asiasta kuin Maria vai eri asioista?! Näkökanta luonnollisesti on eri, koska en ole samaa mieltä kuin hän. JA siitä luetun ymmärtämisestä... mistä ihmeestä päättelit, että edes tahtoisin tälle alalle?? Huolestuttavaa, jos olet itse pyrkimässä opettajaksi.... jos looginen ajattelu on tuota tasoa. Siis mahdollisesti tulevalla opettajalla!
Olen seurannut tätä keskustelua, ja olen järkyttynyt että ihmiset, jotka hakevat opettajaksi, eivät kykene kuin näin alkukantaiseen kommunikointiin. Olkaa ystävällisiä toisillenne ja jakakaa asiat, joita olette oppineet, älkääkä polkeko toisianne, jos näkemyseroja esiintyy. Asiat voi ilmaista myös niin, ettei se herätä toisessa alemmuudentunnetta ja vastareaktioita. Kaunista kevättä ja kaikille voimia lukemiseen! Itse en ole päässyt kun vasta kuin kanden artikkelin kimppuun.
Tuuppaanpa oman mielipiteeni tähän väliin keskustelua.. Kyllä opettajia tarvitaan monenlaisia, mutta itse olen aina kokenut, että opettaja, joka innoittaa oppilaitaan on paras. Tämä on yksilöllistä sitten siinä määrin, että kuka kokee minkäkin tavan opettaa innoittavaksi. Yleisesti kuitenkin oppilaat pitävät tasapuolisista ja lempeistä opettajista, olivat he sitten hiljaisempia tai räväköitä. Väittelynne on turhaa siinä määrin, ettette kuuntele toisanne, vaan yritätte todistaa mielipiteenne oikeisi.
Minä olen nyt neljä vuotta kerännyt pisteitä (lukemalla kasvatus- ja erityiskasvatustieteen approt avoimessa ja toimimalla kolme vuotta pätevänä koulunkäyntiavustajana) päästäkseni okl:n pääsykokeisiin. Viime vuonna pääsin jo kokeisiin ja harmittavasti karvan varaan jäi sisäänpääsy. Sekin nimenomaan kirjallisen monivalintakokeen takia. Kaikki muut kolme kokeen osiota suoritin oikein hyvin.
Kyllähän se niin on, että tuoreita ylioppilaita kalastellaan okl:n opiskelijoiksi ajoittamalla pääsykokeisiin valmistautuminen kirjoitusten jälkeiseksi ajankohdaksi.
Toki hienosti materiaalissa hehkutetaan sitä, kuinka nyt kaikki asetetaan samalle viivalle samanarvoiseen asemaan, mutta eihän se tosissaan loppujen lopuksi näin ole. Ainoa järjen hiven löytyisi siitä, että yliopistot entisten vuosien tapaan arvostaisivat elämän- ja työelämän kokemusta hankkineita hakijoita juuri koulusta valmistuneiden sijaan. Ja kun tarkastellaan opiskelemaan hyväksyttyjen tilastoja, niin sen mukaan yliopistot ovat näin toimineetkin viime vuosina.
Kyllähän VAKAVA-hankkeen tuomat muutokset syövät vuosia opettajan ammattiin halunneen mieltä, mutta eihän tässä auta kuin taistella! Onhan se loppujen lopuksi ollut aivan naurettavaa, että vain hyvin koulussa (nimenomaan lukiossa ja kirjoituksissa) pärjänneet ovat voineet helpommin, ilman useiden vuosien "raadantaa" päästä pääsykokeisiin. Eri asia on sitten se, kuinka moni heistä on todella alalle halunnut ja opiskelunsa loppuun asti vienyt..
Minusta tämä samalta viivalta hanke on tosi mahtava juttu!
Itselläni ei ole aiemmin ollut toivoakaan päästä edes pääsykokeisiin. Siitäkin huolimatta että tunnen opettajan työn kutsumukseksi.
Minun olisi samoin pitänyt olla useita vuosia kouluavustajana tai kirjoittaa uudelleen, jotta olisin päässyt edes pääsykokeisiin.
Hautasin siis haaveet hakea, koska mm. kouluavustajan töiden tekeminen useamman vuoden ajan olisi itselleni ollut taloudellisesti mahdotonta. -> Kun olin jossakin vaiheessa työttömänä hain kyllä näihin, mutta kaikki paikat olisivat olleet "työharjoitelutuki" paikkoja. Eli palkka suunnilleen sama, kuin jos olisi työttömänä.
Olen ollut siitä onnekas, että olen koko ajan pystynyt olemaan ns. oikealla melko hyvälläkin palkalla töissä pitkäaikaisissa työsuhteissa ja isoissa yrityksissä. Tälläkin hetkellä olen vakituisessa työsuhteessa.
Silti sillä etten ole tehnyt kouluavustajan töitä ei ole mitään tekemistä sen kanssa etten haluaisi opettajaksi. Myöskään kasvatustieteiden avoimia opintoja minulla ei ole ajankäytöllisesti mahdollisuutta tehdä.
Tietääkseni OKL:ään päässeiden keski-ikä on ainakin jonakin vuonna ollut päälle 23v.
En jaksa uskoa että sinne oikein "halutaan" tuoreita ylioppilaita. Eiköhän elämänkokemuksella ole enemmän merkitystä.
Ymmärrän, että on tosi turhauttavaa, että yhtäkkiä kaikki työ jonka on tehnyt sen eteen että pääsisi opiskelemaan tuntuu menevän hukkaan.
Mutta sen työn takia sinulle tämä kuukauden lukeminen on paljon helpompaa koska sinulla todennäköisesti on jo hyvin hallussa kaikki termistö ja käsitteet. Itse taas joudun aloittamaan ihan alusta. Eli olet kuitenkin etulyöntiasemassa approjesi ja työkokemuksesi ansiosta.
Totta sekin, että avoimen opiskeluista ja töistä on hyötyä ainakin kokemuksena. Mutta entäpäs jos ei pääsekään seuraavaan vaiheeseen oikeasti osoittamaan omaa osaamistaan (vaiheeseen jossa ehkä otettaisiinkin kokemus huomioon).
Se, että olen käyttänyt vuoden maksulliseen opiskeluun lukeakseni koulunkäyntiavustajan ammattitutkinnon (en arvosta epäpätevyyttä niinkin arvokkaalla alalla kuin kasvatusala!) ja työskennellyt pätevänä avustajana koulussa, on osoittanut minulle, että olen todellakin hakeutumassa oikealle alalle. Palkka on todellakin surkea, mutta mistäpä muualta olisin saanut tätä korvaamatonta kokemusta opetusalalta, jos en työstä koulussa! Avustajantyön lisäksi olen toki tehnyt lukuisia opettajan sijaisuuksia, joita minulle (pätevälle avustajalle, joka on osoittanut työyhteisössään alalle soveltuvuuden) mielellään on annettukin.
Mutta itsekehu sikseen, jos se siltä kuullosti. Pelkoni on juuri nimenomaan siinä, etten pysty monivalintakokeessa osoittamaan soveltuvuuttani alalle ja näin hyödyntämään kokemustani. Olenhan "samalla viivalla" kaikkien muiden kanssa. Kun ensimmäisessä vaiheessa ratkaisee jatkoon pääsyn vain ja ainoastaan monivalintakokeen tulos, suositaan mielestäni juuri niitä henkilöitä, jotka jo muutenkin "ovat hyviä koulussa" ja jo ylioppilaskokeissa sen varmasti osoittaneet. Eli kaikki on siitä kiinni, kuinka hyvin materiaalin opettelee (ulkoa).
On hienoa, että vanhanaikaista hakusysteemiä uudistetaan ja näennäisesti halutaan ottaa paremmin huomioon sellaiset, jotka todennäköisesti alalle paremmin soveltuvat, mutta mielestäni tämä tapa suorittaa koe ei ole vielä loppuun asti mietitty. Henkilökohtaisesti uskon, että sellainen, joka omana kouluaikanaan oli "hikari" ei ole keskimääräisesti yhtä hyvä opettaja kuin keskinkertaisesti koulunsa suorittanut. Tarkoituksenahan ei ole itse oppia ja osata erinomaisesti, vaan osata siirtää oppia muille. No juu... tässä vain minun mielipiteeni.
Huomaa tässä näitä juttuja lukiessa, ettei tuon kokeen tarkoitus ole kovin selkeä monellekaan ihmiselle. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, kuka pänttää parhaiten tai miten se sorsii alalle haluavia, vähemmän "hikareita".
Ei, monivalintakokeen tarkoitus on karsia hakijoista esiin sellaiset joilla on edellytykset käydä läpi YLIOPISTOkoulutus. Ei tarkoitus olekaan vielä tässä VAKAVA-koe-vaiheessa näyttää, kuka soveltuu parhaiten opetusalalle tai kuka osaa parhaiten opettaa. Kokeen avulla voidaan karsia pois ihmiset, joilla ei ole mitään kykyä omaksua tietoa siinä tahdissa, mitä yliopistossa opiskelu vaatii.
Vasta kokeen toisessa vaiheessa karsitan hakijoista ne, jotka sopivat juuri tälle yliopistoalalle opiskelemaan. Silloin katsotaan kenessä on potentiaalia paitsi oppimaan myös opettamaan. Yliopistoon ei välttämättä haluta mitään "lähes valmiita" paketteja, vaan koulutettavissa olevia henkilöitä, joskus jopa melkoisia raakileita.
Siinä minun näkemykseni tuosta kokeesta ja osittain myös kyseisestä koulutuksesta.
ps. Mietin pitäisikö vielä ottaa kantaa tuohon uusien ylioppilaiden haalimiseen. Sanonpa vain sen, että mielestäni yhdenkään samana vuonna kirjoittaneen ei pitäisi päästä OKL:een opiskelemaan. Pakollinen, vähintään 3 kk työharjoittelu olisi erittäin hyvä vaihtoehto. Tämän olen käytännössä todennut.
Mihin yliopistoon olet hakemassa? Itse haen Lapin yliopiston OKL.
Olen ehdottomasti samaa mieltä *Jane*n kanssa.
Yliopistossa opiskelu vaatii taidon omaksua myös teoriatietoa lyhyessä ajassa. Mielestäni Samalta viivalta -kirja on suhteellisen kevyt kirja luettavaksi kuukaudessa, joten jos kirjan lukeminen kuukaudessa tuottaa suuria ylitsepääsemättömiä vaikeuksia, kannattaa todella harkita vielä kerran yliopisto-opiskelua. Opettajan työssä, kuten missä tahansa muussakin työssä, yhdistyy käytännön kautta hankittu taito- ja teoriatieto. On perustelematonta väittää, että pelkällä hyvällä persoonalla ja käytännön taidolla pärjäisi. Sitä paitsi, on mahdotonta omata hyvät käytännön taidot, jollei pohjalla ole laajoja teoriaopintoja.
Mielestäni on siis turhaa asettaa vastakkain "hiirulaiset" ja "persoonalliset käytännön osaajat". VAKAVA-hankkeen tarkoituksena kun on juuri etsiä näiden kahden välimuotoja. Opettajankoulutukseen mitä luultavimmin halutaan opiskelijoita, joilla on riittävät taidot omaksua paljon tietoa lyhyessä ajassa (monivalintakoe), sekä potentiaalia kehittyä käytännön osaajaksi (ryhmätilanne ja haastattelu).
Intoa lukemiseen kaikille :)!
Olen vasta valmistunut Savonlinnasta. En ole hakemassa minnekään.
Juuri näin.
Osasit perustella asian hyvin. Myönnän että itsekään en osannut ajatella asiaa tuolta kannalta.
Ja kyllä niistä teoriakokeessa pärjänneistä löytyy kasapäin loistavia opettajapersoonallisuuksia vielä sittenkin, kun yliopisto-opintoihin vähemmän soveltuvat persoonat (tai vielä kasvua vaativat) on karsittu joukosta.
Tsemppiä kaikille!
Toki samalta viivalta jos puhutaan siitä kuinka kauan on aineistoa saanut lukea, mutta omaksi ilokseni voin sanoa ettei niin samalta viivalta ehkä kuitenkaan kuin ennen... Ennen olet voinut pärjätä ihan myös maalaisjärjellä ja pelastaa sillä niiden teorioiden ja tutkijoiden nimet joihin et ole osannut viitata nyt kuitenkin on oikeastaan kyse siitä kuinka hyvin saat omaksuttua nämä viisi artikkelia niin sisällöllisesti kuin nippelitiedoltaankin...! Itsekin tämän vuoden olen pisteitä keräillyt: painanut kahta työtä ja avoimen opiskelut päälle ja ei voi muuta sanoa kuin että keräily on kannattanut vaikka varsinaisesti niitä ei enää lasketakkaan..! jos en olisi kasvatustieteen perusopintoja nyt tehnyt en oikeasti ja rehellisesti sanottuna ymmärtäisi juurikaan mitään tästä pääsykoeaineistosta..! Myös ottaen huomioon sen että pääsykoe on kuukautta aikaisemmin kuin esim viime vuonna, en jaksa uskoa että juuri kirjoittaneilla olisi samanlaista lukuraivoa kuin vaikkapa minulla joka olen jo hyvin ansaitun ja vielä paremmin käytetyn välivuoden pitänyt..! voin melkein sanoa, että kysyy keneltä tahansa tulevalta kollegalta aka jo valmistuneelta opettajalta että mitäs jos ei pääsekkään ekalla sisään niin ne sanovat että mikään ei oo niin virkistävää ja opiskelumotivaation herättävää kuin välivuosi tai pari. Jos en nyt pääse vieläkään kouluun niin yritän ens vuonna uudestaan, masentaa toki jos ei pääse mut kyllä sitä ehtii niitä tolleroita ja tunareita katella vielä pitkään vaikka valmistuiskin muutaman vuoden myöhemmin.. Jos ei muuten ni ainakin siks että eläkeikää tullaan varmasti nostamaan siihen mennessä kun meidän ikäluokka saa jäädä laakereilleen lepäilemään..! Että ei mulla muuta...
Ja vielä vaan sitä, että joka tapauksessa ne joilla on asennetta ja kokemusta pesee haastattelu ja ryhmätilanteessa ne jotka kirjoilla pärjää paremmin... Ainakin viime vuonna oli liian noloa kun ryhmätilanteessa melkein kaikki muut olivat kokeneita opetustilanteissa ja pitivät oikeasti hyvän "tunnin".. No toisaalta tiesi "hävinneensä" paremmilleen joten ei jäänyt kaivelemaan.. :)