Elektroniikka

se elektroniikan opiskelu vähän muutakin on kuin vastusten mitoittamista ja kaavojen pyörittelyä. Perusopintoihin kuuluu mm. kieliä yms pientä yleishyödyllistä (tai sellaiseksi tulkittua). Ammattiopintoihin kuuluu tietysti reilusti laboratoriotöitä, mikä on hyvä asia asioitten käytännön omaksumisessa. Käytännön havainnot ja ilmiöitten tutkiminen on oleellista, analyyttisyys ei ole varmastikaan samalla tasolla kuin vaikka yliopistossa vastaavalla alalla (en tarkoita että analyyttisyys olisi pahasta).

"Työllisyystilanne on ollut kehno, mutta uuden digitaalielektroniikan myötä ehkä työllisyystilanne paranee."

Hmm. No, minusta semmonen 80% työllistymisaste heti koulutuksen jälkeen ei ole välttämättä kehno tilanne. Toki nykyinen suuntaus on se että työpaikat muuttavat Kiinaan, mutta ainakin tässä vaiheessa ja vielä todennäköisesti jonkin aikaa se koskee vain lähinnä tuota suorittavan tason työtä, eli perus haalarimiesten hommaa. Suunnittelutyö yms missä insinöörejä varsinaisesti tarvitaan, ei katso paikkaa. Suunnittelussa ollaan kiinalaisia toistaiseksi edellä, joskin tämäkin saatta joskus vielä muuttua. Mutta niin kauan kuin suomalainen insinööri suunnittelee paremman puhelimen kuin kiinalainen, ei pitäisi olla hätää. Ja se että kuinka hyviä laitteita täällä suunnitellaan ja uusia ideoita keksitään ja toteutetaan, on ihan meistä tulevista ja nykyisistä insinööreistä kiinni.

Oman kouluni opiskelusta ja opetuksesta voisin sanoa karkeasti niin että ammattiaineiden opetus on erittäin loistavaa, opettajat todellakin osaavat asiansa, ovat reiluja ja innostavia. Kaikki muu, kuten matematiikka, kemia ja muu ei niin matemaattinen on sitten heikompaa, jopa tietotekniikan opetus ja aiheet tuntuvat tyhjänpäiväisiltä ja irrelevanteilta. Onneksi pääasia eli elektroniikan opetus on enemmän kuin kunnossa. Opiskelen siis Evtekissä Vantaalla (Tuleva Metropolia. Typerä nimi muuten)