Hei!Minulla on 14 viikkoinen kissanpentu, joka on asunut meillä noin kuukauden verran. Aivan ihana kissa on. kovin läheisyyden kipeä ja seurallinen. Nyt olen alkanut miettiä hankkiakko kissalle kaveri. En kuitenkaan tiedä onko parempi hankkia toinen kisu mahd pian, kun kotona oleva kisu on vielä pentu vaiko vasta kuukausien päästä, kun kissa on vähän aikuistunut. Kysymykseni onkin voiko kissanpentu tulla kovin mustasukkaiseksi, jos taloon hankitaan kissalle kaveri. Siis parempi hankkia kissalle kaveri pentuiässä vai vasta aikuisempana. Kiva olisi, jos saisin vähän infoa teiltä kissanomistajilta. :)
kissalle kaveri?
Nimetön
5282
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sillon se vielä tarvii leikkikaveria ja on avoin uusille jutuille. Parin vuoden päästä se on jo ottanut sun kämpän niin tiukasti omaksi reviirikseen että jos sinne yhtäkkiä ilmestyy toinen katti niin sitten sähistään urakalla ja yöllä karvat pöllyää. Vanhempi kissa se vasta mustasukkainen uudelle tulokkaalle on, kun joku toinen yhtäkkiä saa hellyyttä ja syö safkat ja alkaa pissiä uuteen hiekkalaatikkoon.
Kokemusta on. Yöunet meni.
Minäkin uskon, että pentuna on helpompi sopeutua uuteen kaveriin. Meillä ratkaistiin asia niin, että otettiin kerralla kaksi pentua (veljekset).
heip!tottakai kannattaa hankkia kaveri kisulle ja mahd.pian.pentuna tottuu paremmin kun aikuis iällä.minäkin hankin ensimmäisen kissan 3 vuotta sitten ja kuukautta myöhemmin toisen sille kaveriksi.omistajallakin parempi mieli jos kisut joutuu olemaan koko päivän yksin niin niillä on ainakin seuraa toisistaan vaikka nehän kyllä nukkuu yleensä mutta itsellä kivempi mieli. meillä oli alussa vähän nahistelua mutta ajan kanssa se meni ohi.minä ainakin suosittelen kaverin ottamista.samallahan se toinenkin kisu siinä ruokitaan ja hoidetaan kuin yksi.
hanki ihmeessä nyt heti,kun toinen on vielä pentu.itselläni on 2 poikaa,joilla ikäeroa vain n.6 viikkoa.rakastavat toisiaan ja ennemmin jää emäntä huomiotta... ;)
Meidän kissallemme otettiin kaveri kun tämä ensimmäinen oli vajaan vuoden ikäinen. Kyllä sen heti näki että tyttö olikin kaivannut lajikumppania ;) Tuossa iässä ainakin meillä toiseen tottuminen meni oikein hyvin. Tosin meidän kissamme oli vierailuilla mummolassaan eli minun vanhempieni luona tottunut pentuihin. Vanhempani nimittäin ottivat tuon vuoden sisään kaksi kissaa. Mitä vähemmän kissoilla on ikäeroa sitä paremmin ne tottuvat toisiinsa ja ystävystyvät. Kun uusi kissa tulee taloon, niin muista huomioida kumpaakin tasa-arvoisesti. Mitä vanhemmaksi kissa kasvaa ilman kokemuksia muista kissoista sitä todennäköisemmin se puolustaa reviiriään.
Meillä tuo ensimmäinen kissa oli ihan pennusta lähtien todella "läheisriippuvainen" ja vaati meiltä huomiota koko ajan. Toinen kissa selvästi tasoitti tilannetta, kun energiaa sai purkaa täydellisen leikkikaverin kanssa. Tuo uusi pentu kiintyikin ehkä meitä enemmän tuohon vanhempaan kissaamme - vaikka toki hänkin hakee meiltä hellyyttä. Vanhempi kissa on kuitenkin edelleen ehdottomasti se ihmisrakkaampi yksilö, joka todella vaatii huomiota ja rakkautta meiltä. Hän ehti nuoruudessaan oppia todella läheiseen suhteeseen meidän ihmisten kanssa ja se kyllä siis näkyy edelleen. Useampi tuntemani kahden kissan omistaja on kertonut, että yhtä aikaa otetut kissat touhuavat vanhempanakin enemmän keskenään kuin omistajansa kanssa.. Toki tuohon varmasti vaikuttaa paljon myös kissojen persoona.
Olen muuten kuullut sanottavan, että naaraskissat tottuvat huonommin toisiinsa.. Meillä kyllä nämä tyttöset rakastavat toisiaan koko sydämestään ja leikit ovat railakkaita ;) Vanhempieni kissat taas ovat kumpikin poikia, ja loistavasti sujuu heilläkin yhteiselämä. Lopuksi vielä sanottakoon, että suosittelen ehdottomasti toisen kissan ottamista!