Tämän matkakertomuksen tarkoituksena on autta niitä, jotka suunnittelevat muuttoa Barcelonaan tai Espanjaan. Tottakait jo olemassaoleveaa tietoa on ja tähänkin aloitukseen melkoisella varmuudella tullaan liittämään linkkejä. Se ei kuitenkaan täydellisesti korvaa omakohtaista kokemusta.
4.3.2007 Lento Dublin - Barcelona
Dublinin lentoasema oli jälleen kerran omalla tavallaan kaaos. Clickairin lentoa ei meinattu saada millään tavalla aluksi monitoreille. Se näytettiin aluksi Gulf-Airin lentona Ammaniin. -Perhana, en minä Ammaniin ollut menossa.
Lopultakin oikea lento saatiin ruuduille. Check-IN meni jopa paremmin kun osasin varautua. Kuormaa oli enemmän, kun laskin, peräti 60 Kg, mutta ylipainosta minua ei rokotettu. Laitoin tämän positiivisella tavalla mieleeni. Itse Clickairin lentoa en arvostele tässä, kirjotin siitä jo aikaisemmin lentoforumilla.
Dublinissa tavan mukaan satoi kun aisaa. Clickairin kone saapui portille myöhässä. Ajattelin että kuinka ihmeessä nuo kaikki ihmiset saadaan pois koneesta ennen en uutta lähtöaikaa. Hämmästyksekseni huomasin, että nopeasta kääntöajasta huolimatta kone oli siivottu ja henkilökunta jaksoi vielä iloisesti palvella.
Perillä Barcelonassa laukkujen saaminen ei kestänyt kauaa. Seuraavaksi alkoi taksin metsästäminen. Vaikka jono olikin pitkä, niin siitä huolimatta homma sujui tahdikkaasti. Sain taksin vajaan kymmenen minuutin jonottamisen jälkeen ja otimme päämääräksi hotellini, joka sijaitsee naapurikaupungissa, Sabadellissä.
Taksikuskin puutteellisista englanninkielen taidoista huolimatta, sain päämääräni selvitettyä ja hän aloitti suunnistamisen sateliittinavigaattorin avulla, joka myöhemmin on osottautunut varsin usein käytetyksi, joskin tehokkaaksi metodiksi.
Seuraavana päivänä alkoi sitten se arkipäivän Espanja, jotta saatoin aloittaa työnteon täällä minun piti ensin käydä Sosiaalitoimistossa hankkimassa sosiaaliturvatunnus, joka Suomen Passin kanssa oli läpihuutojuttu.
Passini alkoi lähestyä umpeutumisaikaa, joten otin yhteyttä ensin Suomen suurlähetystöön Madridiin ja sittemmin työnantajaan.
Torstaina 8.3.2007 hyppäsin yöjunaan ja suuntana Madrid. Olin ottanut sarjan erilaisia passikuvia, jotka perillä lähetystössä havaittiin, että eivät olisi kelvollisia Suomen Passia varten.
Onneksi lähetystön vieressä oli valokuvaamo, jossa osattiin ottaa juuri oikeanlaisia valokuvia. Uusien kuvien kanssa lähetystöön ja passihakemus saatettiin saada sitten kuntoon. Koska samanaikaisesti oli Eduskuntavaalit meneillään käytin myöskin kansalaisoikeuttani hyväksi.
Paluu takaisin Barcelonaan saattoi alkaa. Kaikki paikat ekaan junaan olivat meneet ja otin paikan jälleen samassa kolisevassa yöjunassa kun mennessäkin. Hyttiini saapui ihmisiä. Yksi heistä, vanhempi pienikokoinen mieshenkilö, ei todellakaan koolla pilattu - mutta jestas, kuinka pahalle osasikaan haista.
Valkosipulia kyllä syödään, syön itsekin, mutta en henkilökohtaisesti harrasta siinä kylpemistä niinkuin tämä äijä näytti tehneen. Tämän lisäksi äijä näytti vielä piereskelevän jatkuvalla syötöllä. Kaikki tämä teki hytissä olon suorastaan mahdottomaksi ei ainoastaan minulle, vaan myöskin muille hytissä olleille. Seuraavaksi matkaan yhdessä näädän kanssa.
Nyt passiasian ratkettua alkoi asunnon etsintä, tätä kaikkiaan jatkui seuraavat kolme viikkoa. Lukuisia tapaamisia, katsomisia.
Havaitsin, että tämä ei todellakaan ole läpihuutojuttu tässä kaupungissa. Agencyt saattavat veloittaa omaisuuksia, 2-3 kk vuokria, plus samanverran takuisiin, joka summana on mielettömästi verrattuna tavallisten kuolevaisten ansioihin.
Ihmiset, jotka näyttivät asuntoja olivat pääsääntöisesti aivan ok, ongelmana oli, että samaa asuntoa kohden oli useita hakijoita.
Lopulta tapasin Maribelin, herttaisen paikallisen landladyn, joka menisi minulle äidistä hyvinkin. Nyt jaan asuntoni vajaan kymmenen eri kansalaisuuta omaavan kanssa.
Torstaina 29.3.2007 otin yhteyttä Suomen kunniakonsulaattiin Barcelonaan, jonne passini on luvattu lähettää. Ei vastausta. Seuraavana päivänä, Perjantaina 30.3.2007 Madridista, Suomen Suurlähetystöstä soitetaan. Passini valmistus on epäonnistunut. Kuulemma samalla oli useita passeja epäonnistunut. Valokuvat olivat kuulemma ok, mutta tarvitaan uusi valokuva samasta sarjasta.
Pääsin toimittamaan uuden valokuvan maanantaina 2.4.2007. Päästyäni Suomen Kunniakonsulaattiin Barcelonaan minua odotti uusi yllätys. Suomen Poliisi oli tehnyt päätöksen - kuva ei kelpaa. Sen enempää kommentoimatta. Ehkä ei kelpaakaan, ei varsinkaan se, mikä oli pasissa - koska siinä oli vain saatu silmäni painettua. Tätä kommenttia ei myöskään konsulaatisa ymmärretty.
Yhdessä konsulaatin henkilökuntaan kuuluvan kanssa kävimme hakemassa uudet valokuvat. Valokuvaamo oli kiinni. Se olisi seuraavan kerran avoinna Suomen konsulaatin ollessa suljettuna.
Sain onnekseni ohjeet, miten toimia ja löysin keskustasta valokuvaamon, missä osataan ottaa passikuvat Suomen passiin.
Nyt kaiken muun onnistuttua, asunnon pankkitilin, ym olen edelleen ilman voimassa olevaa passia. Uudet biometriset passit näyttävät olevan päänsärky. Itse sellaisen hakeminnen Suomen ulkopuolelta kaikkineen vastoinkäymisineen on saanut jo suorastaan sosiaalipornoon verrattavissa olevia käänteitä.
Nyt tiistaina minä saavun työpaikalleni, koitan laittaa uuden sarjan valokuvia kuriirilla Suomen Suurlähetystöön, Madridiin. Odotan jo kauhulla, saanko passia ollenkaan.
Kaikesta kokemastani huolimatta muuttoni Barcelonaan on kannattanut. Uusi työni on mukava, olen saanut uusia kavereita.
Erityinen kiitokseni myöskin Suomen Suurlähetystön henkilökunnalle Madridissa ja samoin myöskin Suomen Kunniakonsulaatin väelle Barcelonaan. He ovat todellakin tehneet kaikkensa. Suomen poliisin kantaa asiaan en vieläkään ymmärrä, eikä sitä ymmärretä myöskään lähetystössä. Heille en halua tässä asiassa tarjota risuja, kirveenvarsi tai sorvattu pesäpallomaila olisi sopivampi ilmaisu.
4.3.2007 Lento Dublin - Barcelona
Dublinin lentoasema oli jälleen kerran omalla tavallaan kaaos. Clickairin lentoa ei meinattu saada millään tavalla aluksi monitoreille. Se näytettiin aluksi Gulf-Airin lentona Ammaniin. -Perhana, en minä Ammaniin ollut menossa.
Lopultakin oikea lento saatiin ruuduille. Check-IN meni jopa paremmin kun osasin varautua. Kuormaa oli enemmän, kun laskin, peräti 60 Kg, mutta ylipainosta minua ei rokotettu. Laitoin tämän positiivisella tavalla mieleeni. Itse Clickairin lentoa en arvostele tässä, kirjotin siitä jo aikaisemmin lentoforumilla.
Dublinissa tavan mukaan satoi kun aisaa. Clickairin kone saapui portille myöhässä. Ajattelin että kuinka ihmeessä nuo kaikki ihmiset saadaan pois koneesta ennen en uutta lähtöaikaa. Hämmästyksekseni huomasin, että nopeasta kääntöajasta huolimatta kone oli siivottu ja henkilökunta jaksoi vielä iloisesti palvella.
Perillä Barcelonassa laukkujen saaminen ei kestänyt kauaa. Seuraavaksi alkoi taksin metsästäminen. Vaikka jono olikin pitkä, niin siitä huolimatta homma sujui tahdikkaasti. Sain taksin vajaan kymmenen minuutin jonottamisen jälkeen ja otimme päämääräksi hotellini, joka sijaitsee naapurikaupungissa, Sabadellissä.
Taksikuskin puutteellisista englanninkielen taidoista huolimatta, sain päämääräni selvitettyä ja hän aloitti suunnistamisen sateliittinavigaattorin avulla, joka myöhemmin on osottautunut varsin usein käytetyksi, joskin tehokkaaksi metodiksi.
Seuraavana päivänä alkoi sitten se arkipäivän Espanja, jotta saatoin aloittaa työnteon täällä minun piti ensin käydä Sosiaalitoimistossa hankkimassa sosiaaliturvatunnus, joka Suomen Passin kanssa oli läpihuutojuttu.
Passini alkoi lähestyä umpeutumisaikaa, joten otin yhteyttä ensin Suomen suurlähetystöön Madridiin ja sittemmin työnantajaan.
Torstaina 8.3.2007 hyppäsin yöjunaan ja suuntana Madrid. Olin ottanut sarjan erilaisia passikuvia, jotka perillä lähetystössä havaittiin, että eivät olisi kelvollisia Suomen Passia varten.
Onneksi lähetystön vieressä oli valokuvaamo, jossa osattiin ottaa juuri oikeanlaisia valokuvia. Uusien kuvien kanssa lähetystöön ja passihakemus saatettiin saada sitten kuntoon. Koska samanaikaisesti oli Eduskuntavaalit meneillään käytin myöskin kansalaisoikeuttani hyväksi.
Paluu takaisin Barcelonaan saattoi alkaa. Kaikki paikat ekaan junaan olivat meneet ja otin paikan jälleen samassa kolisevassa yöjunassa kun mennessäkin. Hyttiini saapui ihmisiä. Yksi heistä, vanhempi pienikokoinen mieshenkilö, ei todellakaan koolla pilattu - mutta jestas, kuinka pahalle osasikaan haista.
Valkosipulia kyllä syödään, syön itsekin, mutta en henkilökohtaisesti harrasta siinä kylpemistä niinkuin tämä äijä näytti tehneen. Tämän lisäksi äijä näytti vielä piereskelevän jatkuvalla syötöllä. Kaikki tämä teki hytissä olon suorastaan mahdottomaksi ei ainoastaan minulle, vaan myöskin muille hytissä olleille. Seuraavaksi matkaan yhdessä näädän kanssa.
Nyt passiasian ratkettua alkoi asunnon etsintä, tätä kaikkiaan jatkui seuraavat kolme viikkoa. Lukuisia tapaamisia, katsomisia.
Havaitsin, että tämä ei todellakaan ole läpihuutojuttu tässä kaupungissa. Agencyt saattavat veloittaa omaisuuksia, 2-3 kk vuokria, plus samanverran takuisiin, joka summana on mielettömästi verrattuna tavallisten kuolevaisten ansioihin.
Ihmiset, jotka näyttivät asuntoja olivat pääsääntöisesti aivan ok, ongelmana oli, että samaa asuntoa kohden oli useita hakijoita.
Lopulta tapasin Maribelin, herttaisen paikallisen landladyn, joka menisi minulle äidistä hyvinkin. Nyt jaan asuntoni vajaan kymmenen eri kansalaisuuta omaavan kanssa.
Torstaina 29.3.2007 otin yhteyttä Suomen kunniakonsulaattiin Barcelonaan, jonne passini on luvattu lähettää. Ei vastausta. Seuraavana päivänä, Perjantaina 30.3.2007 Madridista, Suomen Suurlähetystöstä soitetaan. Passini valmistus on epäonnistunut. Kuulemma samalla oli useita passeja epäonnistunut. Valokuvat olivat kuulemma ok, mutta tarvitaan uusi valokuva samasta sarjasta.
Pääsin toimittamaan uuden valokuvan maanantaina 2.4.2007. Päästyäni Suomen Kunniakonsulaattiin Barcelonaan minua odotti uusi yllätys. Suomen Poliisi oli tehnyt päätöksen - kuva ei kelpaa. Sen enempää kommentoimatta. Ehkä ei kelpaakaan, ei varsinkaan se, mikä oli pasissa - koska siinä oli vain saatu silmäni painettua. Tätä kommenttia ei myöskään konsulaatisa ymmärretty.
Yhdessä konsulaatin henkilökuntaan kuuluvan kanssa kävimme hakemassa uudet valokuvat. Valokuvaamo oli kiinni. Se olisi seuraavan kerran avoinna Suomen konsulaatin ollessa suljettuna.
Sain onnekseni ohjeet, miten toimia ja löysin keskustasta valokuvaamon, missä osataan ottaa passikuvat Suomen passiin.
Nyt kaiken muun onnistuttua, asunnon pankkitilin, ym olen edelleen ilman voimassa olevaa passia. Uudet biometriset passit näyttävät olevan päänsärky. Itse sellaisen hakeminnen Suomen ulkopuolelta kaikkineen vastoinkäymisineen on saanut jo suorastaan sosiaalipornoon verrattavissa olevia käänteitä.
Nyt tiistaina minä saavun työpaikalleni, koitan laittaa uuden sarjan valokuvia kuriirilla Suomen Suurlähetystöön, Madridiin. Odotan jo kauhulla, saanko passia ollenkaan.
Kaikesta kokemastani huolimatta muuttoni Barcelonaan on kannattanut. Uusi työni on mukava, olen saanut uusia kavereita.
Erityinen kiitokseni myöskin Suomen Suurlähetystön henkilökunnalle Madridissa ja samoin myöskin Suomen Kunniakonsulaatin väelle Barcelonaan. He ovat todellakin tehneet kaikkensa. Suomen poliisin kantaa asiaan en vieläkään ymmärrä, eikä sitä ymmärretä myöskään lähetystössä. Heille en halua tässä asiassa tarjota risuja, kirveenvarsi tai sorvattu pesäpallomaila olisi sopivampi ilmaisu.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sorry vain, mutta mikähähän mahtoi olla vuolaan kirjoituksen oleellinen pointti ja viesti?
Dublin Barcelona matka, normaalia matkalaisen rutiinia ilman sen suurempaa huomioarvoa.
Biometrisen passin vaatimukset kannattaa selvittää etukäteen, tarkka info helposti saatavilla, säästää aikaa ja vaivaa. Aiheesta ollut runsaasti huomioita julkisuudessakin ja nimenomaan tuon passikuvan erityisen tarkoista vaatimuksista.
Toisaalta taas ulkosuomalaisten palstalla lukijoita olisi saattanut pikemminkin kiinnostaa faktatieto / kokemukset asuntomarkkinoista, saatavuus, hintapyynnöt ja paikallisen vuokrasopimuksen / -sien sisältö ja ehdot, sekä irtisanomisajat ja mahdolliset sanktiot.
Toivotan kuitenkin viihtyisää asumista ja työskentelyä Barcelonaan.
Olipa mukava lukea ja ottaa opiksi kokemuksistasi. Tsemppiä uusien haasteidesi kanssa.
tänne Ammaniin. Ei ole niin tylsä paikka kuin voisi kuvitella ... vaan paljon tylsempi:(((
kaverit sinua moikkaamassa
ja kuinka pitkällisesti jaksat markkinoida omaa uutta kotikaupunkiasi ja vastailla, jos täällä ryhdytään kyselemään käytännön matkavinkkejä
tapaako sinua vielä suomen maaperällä
saako muuten udella aivan henkilökohtaisia
Käykö kaverit moikkaamassa?
- Kyllä käy
- Kirjoitukseni ei ollut markkinointia.
- Vastaan asiallisesti asiallisiin kysymyksiin, myös käytännön matkavinkkejä koskeviin kysymyksiin.
Tapaako sinua vielä suomen maaperällä?
- Tapaa, ketkä haluan minua tapailevan
Saako udella aivan henkilökohtaisia?
- Et saa, en minäkään utele sinulta, eikä se edes minua kiinnosta
vastauksesta!
Nimittäin Barcelonaa juuri suositeltiin, mutta teen ensin tiedusteluja lähipiiristä, jolla on ollut työsuhteita siellä esp.kiel. ympyröissä, lentoemona jne.
Sitä en sen sijaan yhtään tiedä, miten tämä koskettaa - tuskin mitenkään: Agentti kiistää Thierry Henryn siirron Barcelonaan (11:46)
hola desculpa pour la pregunta que tegusta de espagna? pasear la playa ,la gente , calor ,la ranbla de catalogna, mikä on parempi tällä ou espagna, minä odotan sinun viesti ok kiiti kiitoksia