heissann,kyllä mä ihmettelen sitä kun olen ollut kultani kanssa tänään tasan 8 vuotta yhdessäa ja kihloissa olemsitakin jo reilu 7vuotta.mä oon tänä vuonna 27 ja hän 28.haluaisin naimisiin ja lapsia mutta mies jarruttaa ja lykkäilee asiaa..
on kyllä sanonut että haluaa noita asioita mun kanssa mutta joskus myöhemmin..mä ihmettlen että miten kauan sitä vielä pitää odottaa kun pian jo 10 vuotta yhdessä..haluaa olla mun kanssa jne mutta ei ole valmis noihin asioihin..se herättää minussa kysymyksiä että enkö mä olekkaan se oikea kerran ei ole valmis kunnolla sitoutumaan..
ehkäpä tää osaksi on jonkinsortin pelkoa tää hänen osalta..mutta miten ihmeessä miehen pehmittää tähän asiaan..mä haluaisin päästä elämässä eteenpäin..
on kyllä sanonut että haluaa noita asioita mun kanssa mutta joskus myöhemmin..mä ihmettlen että miten kauan sitä vielä pitää odottaa kun pian jo 10 vuotta yhdessä..haluaa olla mun kanssa jne mutta ei ole valmis noihin asioihin..se herättää minussa kysymyksiä että enkö mä olekkaan se oikea kerran ei ole valmis kunnolla sitoutumaan..
ehkäpä tää osaksi on jonkinsortin pelkoa tää hänen osalta..mutta miten ihmeessä miehen pehmittää tähän asiaan..mä haluaisin päästä elämässä eteenpäin..
Vastaukset 14
Vanhimmat
Hei! Olen vakaasti sitä mieltä että kaikki saavat tehdä asiansa juuri heille sopivalla tavalla. Mutta minua niinkuin nyt sinuakin ihmetyttää miksi mies ei halua "edetä" suhteessa, vaikka näin onkin aikanaan luvannut. Tarkoitan siis kihlautuneita, en niitä jotka syystä tai toisesta eivät halua naimisiin. Minä laittaisin oman mieheni tuollaisessa tilanteessa aika koville :) itselleni on periaate kysymys tämä naimisiin meno josta en todellakaan joustaisi. Ehkä joskus selittely kelpaisi alkuvuosina mutta teidän tapauksessahan siitä ei enää ole kyse. Minä haluaisin HYVÄN perustelun miksi mies ei haluaisi sitoutua minuun ja jos sellaista ei löytyisi niin lähtisin kävelemään. On minusta aika kohtuutonta rypeä suhteessa jossa toinen ei ole 110% mukana ja halukas sitoutumaan. Teidänkin kohdalla alkaa olla tilanne se ettei ollaa enää niin kovin nuoria :) ja minusta on kauhea epäreilua ja kohtuutonta olla suhteessa ilman ns. tulevaisuutta. Kannattaa keskustella miehen kanssa (vaikka viinilasin) äärellä ja todella kuunnella mitä hänellä on sanottavaa. Samalla kertoisin omista tuntemuksista ja epäilyksistäni ja toiveistani tulevaisuutta koskien. Jos mies ei tähän kykene tai halua... niin, se kertoo jo aika paljon! Ottakaapa seuraavana vapaa päivänä tällainen "mitä meille kuuluu?"- sessio ja pohtikaa tulevaisuuttanne!
Elä tuskaile enää sitä kosintaa... sinua on jo kosittu!
niin..mikäli tuo kosinta on kihlaus niin mua kosittiin vuonna 99 kun tapasimme..ja siitä kosinnasta mennyt reilu 7vuotta..ei oo mitään tietoo mistään häistä tmv.että saanen sanoa kyllä tää vähän ihmeelliseltä tuntuu..
muka-kihlaus jossa avioliittoa ei ole edes ajateltu.
Mies kiertoon. Turhaa odotat.
Siis mies on kosinut sinua jo ajat sitten? Ei kai sitten enää tarvitse kosia. Kysyt vaan, että jokos varataan se kirkko! Mitä ihmettä mies kosii, jos ei haluakaan naimisiin? Kyllä pistäisin pään vadille. Jos mies ei enää haluakaan naimisiin niin purkaisin kihlauksen ja pyytäisin kosimaan sitten kun oikeasti on varma, että haluaa sinut vaimokseen ja on valmis naimisiin.
raskaaksi ensi viikonloppuna, ja että sen vika jos ei ole paikalla silloin.
...ja nauru senkun jatkuu...
Ymmärrän tuskastumisesi oikein hyvin.Olitte tosin aika nuoria kun menitte kihloihin, joten ymmärrettävää, ettei silloin ollutkaan kiire naimisiin.
Mitäpäs jos tyynesti ilmoitat kihlatullesi, että nyt on aika järjestää ne häät? Jos kultasi vaikka pelkää suurta rahanmenoa (meillä naisilla kun on stereptypisesti tapa innostua liikaa...), niin ehdota, että järjestätte ihan pienet häät tai käytte vain maistraatissa. Kihlattusi voi myös olla huolissaan, ettei olekaan vielä tarpeeksi hyvä elättäjä tai vastaavaa.
Minusta on tärkeää, että mietit myös itse, että MIKSI haluat naimisiin ja lapsia.(Olen samanikäinen kuin sinä ja olen miettinyt näitä asioita omalla kohdallani). Jos vastauksesi on ikäsi ja mies voisi oikeastaan olla kuka vaan, niin sinunkin on aika huilahtaa hetkeksi näistä ajatuksista.
On muuten aivan mahdollista, että jos teet kullallesi selväksi, että häiden aika alkaa olla ja sitten "unohdat" asian pariksi kuukaudeksi, niin mies ottaa itse asian puheeksi "uutena" asiana...
Onnea matkaan! Toivon, että kaikki menee lopulta hyvin ja saat haluamasi.
Aivan vain yksinkertaisesti ja rauhallisesti ehdotat etta "eikohan nyt olisi aika laillistaa tama meidan yhdessaolo. Sopisiko sinulle vaikka huomenna/ylihuomenna lounastunnilla pistaytya maistraatissa?"
Mikali vastaus on myonteinen - missa ongelma?
Mikala vastaus kielteinen - aika kertoa aivan (taas yksinkertaisesti ja rauhallisesti) etta " mina en aio odottaa enaa kauempaa. Tunnemme toisemme tarpeeksi hyvin ja tiedan etta sovimme toisillemme.
Jos sina et halua laillistaa liittoamme, on aika etsia kumppani joka haluaa. Minun tulevat lapseni eivat tule olemaan aparia"
Nykyään moni pari menee kihloihin sopimatta tulevien häiden ajankohtaa, päättäen ajankohdaksi ‘sitten joskus’ tai jotkut menevät vain kihloihin aikomattakaan avioitua koskaan. Viimeisessä tapauksessa pari haluaa näyttää kenties olevansa ‘vakavammin’ yhdessä kuin vain seurustellen, mutta eivät kuitenkaan halua/uskalla avioliittoa solmia. Tälläinen ‘kihlautuminen’ ei kuitenkaan tiukasti ottaen ole kihlautuminen lainkaan, sillä kihlautumisen koko idea on juuri sopiminen avioliittoon menemisestä tulevaisuudessa. Toisaalta kihlautuminen on todellakin ainoastaan kahden henkilön keskinäinen sopimus, mitä mikään ulkopuolinen instanssi ei valvo, joten pariskunta voi yhdessäoloaan kutsua ihan miksi haluavat.
Älkää siis sekoittako "kihloissa" ja oikeasti kihloissa oloa!
Et paljoa kertonut elämänne ulkoisista puitteista, joilla saattaa olla myös merkitystä. Oletteko molemmat työssä vai onko kenties opiskelut vielä meneillään? Jos töissä, onko kyseessä väliaikainen tai pitkäaikainen työsuhde (esim. viransijaisuus tms).
Ainakin itselläni oli asia niin, että naimisiin en mene, ennenkuin pystyn perheen elättämään eli mentiin naimisiin vasta kun molemmilla oli ammatti valmiina vaikka jo aiemmin tiesimme että meistä tulee pari.
ollaan oltu yhdessä 9v ja s
aman katon alla asuttu 8v. mutta eipä ole kihlausta/kosintaa kuulunut...=)
nyt rakennetaan taloa, ja pikkuhiljaa olisi kiva jos isäntä rengastaisi...mutta en viitsi nalkuttaa asiasta..hän kun monta kertaa sanonut että kyllä sitten kosii kun aika on...
ja eipä sormus meidän arkea todellakaan muuttaisi, mutta olishan se kiva =) =)
molemmilla takana pitkät rauhallisuudellakin suhteet..että senkin takia ollaan otettu rauhallisesti..mutta rauhallisuudellakin rajansa...=)
Mutta mä en ikinä ollut kihlauksien/häiden perään..mulle ihan hyvin riittää että molemmilla hyvät duunit ja elämä on ihanaa =)
meillä on hyvä suhde nyt just ja se on enemmän kuin jotkut kihlasormukset!!!
Joo ei ne kihlasormukset mitään muuta. Samanlaisia sormuksia ne on kuin muutkin. Kihlautuminen ja varsinkin se avioliitto sen sijaan muuttaa jotain.
Te siis olette taas niitä joilla kihlaus ei ollut avioliittolupaus? Eli ette sopineet menevänne naimisiin? Ja nyt odotat kosintaa (ja kun suostut niin silloinhan myös kihlaudutte).
Ei kai sitä voi painostaakkaan. Todennäköisesti mies ei ole vielä valmis. Ei ole varma oletko se oikea. Se ei silti tarkoita etteikö mies voisi vielä kosia. Sitäkin tapahtuu (nimim. kokemusta on). Mutta valitettavasti joskus käy niin ettei toinen koskaan kosi. Tai kosii sitten aikanaan jotain muuta. Ei kannata enää kovin montaa vuotta odotella. Kyllä sen pitäisi kohta tietää, että oletko se oikea vai et.