Varjoissa vaelsin
väsyneenä elämän antiin.
Haave kaukana silmistäni
tähysin hämärän kutsuun
levätä,
loppuun taipua lyötynä.
Tuntematta tunteita
haudattuja,
hiljaisinta unohtamista,
nälkää kosketuksen.
Tunteesta
suojan sain,
hyvän sijan itselleni.
Olla vain muille,
taustalle astuen.
Ei hyvä, ei paha
hyvä elotonna jatkaa.
Elämä toisin vaati,
tahtoi iloista muistuttaa
luopujaa yksinäistä,
viestin varjoihin lähetti
tarjoten pehmeää valoaan.
Toi silmät kiltit
kädet hellät koskettamaan.
Sylin turvaa tarjosi
yllättäen.
Luulin jo kaiken saaneeni,
oman osani rakkautta
kokemuksia elon matkan.
Vaan niin ei ollutkaan
kaunista vielä kokematta
tunteita tuntematta.
Halu lähelle toisen
iloa sanoista samoista.
Hetkiä hämmästysten
kokea yhtenä monta.
Kipua vieläkin pelkään
se ei kuitenkaan vartioi,
vaadi ei tyhjää kättä.
Se ei kumaraan pistä,
lukojen taakse enää pakota.
Elämälle kumarran
koetun kauneimman sydämeeni tallennan
varalle vaikeimpien hetkien
tulevien padoksi asetan.
Kevyempänä matkaani jatkan
uteliaana lisää hamuan
kaiken tunteilla vahvoilla
turtaksi en enää halua
saaliiksi tyhjyyden en astu.
Sinulle rakkaani lauluni lauloin
veisuni viritin
kosketuksesi voimasta
sylisi hetkistä, sekunneista vuosien
matka,
käsi sinun kädessäsi.
Kivet, hiekaksi pehmeimmäksi
astua kaartuvan illan sisään.
väsyneenä elämän antiin.
Haave kaukana silmistäni
tähysin hämärän kutsuun
levätä,
loppuun taipua lyötynä.
Tuntematta tunteita
haudattuja,
hiljaisinta unohtamista,
nälkää kosketuksen.
Tunteesta
suojan sain,
hyvän sijan itselleni.
Olla vain muille,
taustalle astuen.
Ei hyvä, ei paha
hyvä elotonna jatkaa.
Elämä toisin vaati,
tahtoi iloista muistuttaa
luopujaa yksinäistä,
viestin varjoihin lähetti
tarjoten pehmeää valoaan.
Toi silmät kiltit
kädet hellät koskettamaan.
Sylin turvaa tarjosi
yllättäen.
Luulin jo kaiken saaneeni,
oman osani rakkautta
kokemuksia elon matkan.
Vaan niin ei ollutkaan
kaunista vielä kokematta
tunteita tuntematta.
Halu lähelle toisen
iloa sanoista samoista.
Hetkiä hämmästysten
kokea yhtenä monta.
Kipua vieläkin pelkään
se ei kuitenkaan vartioi,
vaadi ei tyhjää kättä.
Se ei kumaraan pistä,
lukojen taakse enää pakota.
Elämälle kumarran
koetun kauneimman sydämeeni tallennan
varalle vaikeimpien hetkien
tulevien padoksi asetan.
Kevyempänä matkaani jatkan
uteliaana lisää hamuan
kaiken tunteilla vahvoilla
turtaksi en enää halua
saaliiksi tyhjyyden en astu.
Sinulle rakkaani lauluni lauloin
veisuni viritin
kosketuksesi voimasta
sylisi hetkistä, sekunneista vuosien
matka,
käsi sinun kädessäsi.
Kivet, hiekaksi pehmeimmäksi
astua kaartuvan illan sisään.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Tulee esiin ,miten olet noussu esiin ,
kuin kevään ihmettä luonnossaki.
Olen pohtinnu matkallani ,
miks siirretään erämaahan ?
Kyselly ,mitä sä minusta teet?
On vain hiljaisuus seurana ,
mut ajatukset ei nuku.
Onnitella tahdon ,
onnesta laulat rakkaalles.
Kaunis kokonaisuus ,
kautta vaikeuksien ,
etenpäin astelet.
Nöyrää mieltä ,elämän edessä.
Kiitos koskettavasta runostas.Liisa
taas sinulle sinä kiltti.
Ehkä tuo elämä yllättää juuri silloin kun sitä vähiten odottaa.
Sanot osuvasti erämaahan. Se on minusta yksi kuvaavimmista sanoista joka sopii suruun.
Jos olisin tiennyt
mihin minut elämä työnsit.
Laitoit janoisena autioon vaeltamaan
kuivia kyyneleitä keräämään.
Riekaleisin tuntein muureja valamaan,
yksinäisyyden yöhön polvilleni löit.
Armottomasti kysymysten tuskaa,
vastauksia kiljuin vaatien.
Miksi oli niistä mustin ja suurin
aamut eivät lohtua löytäneet.
Raskaasti hengittäen kompuroin
sinua elämä kiroten.
Minulta veit liikaa,
veit kosketuksen, kalleimman kaikista.
Vuosien vieriessä sopeuduin.
Kiersin enää laidalla erämaan.
Pienin tipoin janoani sammutin.
Kevät raikkaintaan tarjosi.
Kesän illat huutoani vaimensi
kunnes se kuiskaili vain hiljaa
siellä surujen huoneissa.
Jos olisin tiennyt elämä
mihin minut työnsit.
Olisin rakastanut sittenkin!
Kaiken tuon minkä sanoiks puet .
Olen itsekki kokenu , käsittämätöntä?
Mikä on tuskan määrä ,millä se mitataan?
Hetkessä ,kaikki on toisin , voiko sitä ymmärtää?
Naiseuski särkyi , voiko ees täälä siitä kertoa?
Käden kosketusta ,miten sitä oli nälkä?
Voi taivas ,yksin Luoja tietää.
Erämaahan sinne korpeen ,sinne moneks vuodeks.
Samoin ajattelin minäki , tännekkö kuolen hiljaisuuteen.
Rukous ,seki jo sanaton minussa asui.
Sanat köyhiä kuvaamaan ,mut jotaki toin.
On eletty hallavuosia , ei kättä lämmintä.
Kevät taas ,miten sieluun koski ,yksin kevääseen käyt.
Mitähän meistä oikein tehdään ?
Aikakos sen näyttää?
Ihanaa ,sä oot selvinny ,kovan koulun käyny.
Sydämelles sinne , ajatus ,rakkaus kantaa.Liisa
Onnea, upea runo !
Rakkautta sinulle !
nöyrästi ja toivottelen kaunista iloa eloosi.
rinnassi heläjää..:=)
kipua älä pelkää ota nyt vastaan mikä tarjotaan
kaunista luettavaa elämän iloa sinulle ja kumppanillesi...:=)
kiitos.
Onpa kiva kun sinä piiiiiiiiiiiiiiitkästä aikaa ilmestyt kuin kevät konsanaan hymyillen. :)
Todella tunnelmallinen ja kaunis runo.
Jotakin Helena Anhavamaista ja jotakin Kalevalan
poljentoakin mielestäni joissain painokkaimmissa
säkeissä.
Koettua elämän tuskaa, yksinäisyyttä.
Viimeinen säkeistö on kruunu upealle runollesi,
kiitos lukunautinnosta ja valoisampia päiviä.
ylisanoistasi toivottelen lempeää kevään kulkua tiellesi. :)
kun sulla asiat edelleen onnellisissa kantimissa :)!!
Minullakin käsissäni ehkä jotain erityistä,
mutta vielä ei oikein uskalla hehkuttaa...:))
Vautsi, vau vau!!!
Toivottavasti kevät kutittelee oikein kunnolla. :)
Hieno itsensä tilitys ja
toisen, sen rakkaan ylistys!
Viimeinen säkeistö, eritoten,
oli kaunis! :)
Onnea ja ihanaa aikaa ! :D
kiitos ja asukoon sinunkin poluillasi onnenhetket. :)
Toivoa sittenkin antavaa.
Kiitos kun sain taas ajattelemista.
Hyvää yötä.
sinulle ja paljon ilonhetkiä eloosi toivottelen.