Mies rakastaa vaimoaan ja lapsiaan. Nainen ryhtyy lesboksi ja vie lapset mukanaan ja saa heistä yksin huoltajuuden. Nainen kuolee lasten ollessa vielä ala-ikäisiä. Lasten äidin leski-naisystävä saa lapsista yksin huoltajuuden. Näin Suomessa eletään nyky-aikaa.
Lapsivarkaissa
Pertti Rukkanen
563613
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 56
Vanhimmat
että joku nainen saa huoltajuuden? Eikö nainen ole perinteisesti se joka useimmin saa ryhtyä yksinhuoltajaksi?
Suomen oikeusjärjestelmä on isijä syrjivä
http://www.youtube.com/watch?v=4qKmtV4Bm34
lesbothan on lapsivarkaita. Ei liity mitenkään tälle palstalle toi aihe. Kiitos ja hei.
koska haluan vaimoni kanssa lapsia ja olemme lepakkopari..joten heippa itelles!
tässä on aika monta elementtiä josta kannattaisi täälläkin keskustella!
Lesbot ja lesbojen käyttäytyminen eri yhteiskunnan sanelemissa tilanteissa varmaankin kuuluu tälle palstalle vaikka teidän keskusteluintonne asioista jotka eivät ole teille miellyttäviä tuntuvat olevan nollassa. Minä etsin täältä selitystä sille että joku saattaakin evätä biologiselta isältä oikeuden lapsiinsa. Onko lesbojen lapsenhankkimisinto yleensäkin sitä luokkaa että kaikki keinot paitsi luonnonkeinot ovat sallittuja?
Kysyn ihan ohimennen, olisiko närkästyksesi samaa luokkaa, jos äidin kumppani olisi ollut mies? Onko lesbous tässä se kauhea asia vai se, että isä menetti lastensa huoltajuuden?
Tämä tapaus on suuri vääryys ja oikeusmurhaan verrattava asia. Ei ole lapsen edun mukaista erottaa häntä rkastavasta vanhemmastaan sellaisen ihmisen eduksi jolla ei ole mitään faktisia siteitä lapseen.
... saada vastauksen kysymykseeni, joka oli edellisessä viestissäni.
Yleinen mielipide voi olla lesbo-vastainen tällaisessa tilanteessa, en kuitenkaan suostu kantamaan siitä vastuuta. Minua hirvittää se tapa millä oikeuslaitoksemme on tämän isän oikeuksia loukannut. Jostain syystä vastaavia tapauksia jossa äidin oikeuksia olisi loukattu näin räikeästi ei ole.
... vastaamaan? Kysyin sinun omaa mielipidettäsi enkä yleistä.
Useimmiten kuitenkin vastaavassa tilanteessa äidin uusi kumppani on mies. Miten usein sellainen oikeustapaus kiinnostaa niin paljon, että sen perusteella tehdään tv-ohjelmia?
Olen myös itse sitä mieltä, että vanhempien ja lasten oikeutta toisiinsa ei saa loukata. Eron tapahtuessa yhteishuoltajuus on yleensä parempi, mutta olosuhteet (eri maissa asuminen) ja vanhempien persoonalliset ominaisuudet (esim. väkivaltaisuus) voivat estää sen käytännössä.
Oikeusjutun analysointi sinänsä perustuu näillä keskustelupalstoilla aika puutteellisiin tietoihin (vastapuolen kannanotot?) tapauksesta - siinä mielessä on turhaa pohtia jotain yksittäistä tapausta ko. henkilöitä ja asioita tuntematta. Yleisellä tasolla tietysti voidaan keskustella siitä, syrjitäänkö isien oikeuksia yleensäkin lasten huoltajuutta määrättäessä. Ja siitä, kenen edut ja oikeudet painavat eniten.
Tässä taitaa olla kyseessä sama tapaus ja joitakin, ehkä valaisevia, faktoja tässä esitetään kummastakin leiristä (jos jaksaa lukea)
http://www.vanhemmat.com/phpbb/viewtopic.php?t=1517
Lapset kuuluvat tässä tapauksessa isälle, jolla on samoja geenejä, mikäli ymmärsin asian oikein.
Miksi ei sitten suomessa asuvat, yhteistä geeniperimää kantavat sukulaiset olisi jopa parempi vaihtoehto. Ei tarvitsis lasten vaihtaa koulua eikä kaveripiiriä kun isukki asuu oudossa maassa. Sitäpaitsi yhteisiä geenejä on täällä lapsilla huomattavasti enemmän joten demokratian nimissä olisi väärin antaa huoltajuus sellaiselle joka pystyy tarjoamaan vain omat geeninsä lapsilleen.
kerstin campoy ja outi koski ainakin pääsivät näkyvästi mediaan.
onko lapsen edun mukaista pyöritellä perheasioita mediassa..
... :)
... ei kai kyse ollut siitä, että äiti kuoli ja äidin uusi mies olisi saanut lapset?
Oletko sinä perehtynyt kyseisen lapsen etuun? Tunnetko kyseisen lapsen? Kysyitkö häneltä mitä hän haluaa? Vai puhuvatko vain omat luulosi ja käsityksesi.
Tässä yhteiskunnassa onneksi kunnioitetaan "faktisten siteiden" ohella myös lapsen ja aikuisen välille syntynyttä tunnesidettäkin. Joskus faktisten siteiden edelle menevät tunnesiteet. Tässä tapauksessa uusi äiti oli lapselle tärkeämpi kuin "faktinen isä"! Totuus on, että jos ei ole muuta todistetta annettavissa hyvästä isyydestään kuin syntymätodistus saattaa kyllä olla melko heikoilla jäillä haettaessa huoltajuutta. Varsinkin silloin, jos lapsikin haluaa jäädä mieluiten sen ihmisen hoiviin, joka pitää hänestä huolta ja johon on muodostunut kiintymysside.
Lukiessani tuon keskustelupalstan sisältöä silmiini paistoi ainoastaan naisviha "isien oikeuksia" puolustavilta tahoilta. Täydellisen asiatonta uhoamista asioista, joista ei tiedetä mitään ja joita tulkitaan täysin omien alkeellisten oikeuskäsitysten valossa.
misogynia siis tarkoittaa oikeudenmukaisuuden puolesta taistelua. niin ne sivistyssanat muuttavat merkitystään. :)
... minäkin kiinnitin huomiotani.
Keskustelussa esitettiin kaikenlaisia käsityksiä tilanteesta. Ei siinä juuri faktoista voi puhua.
keskusteluissa tuodaan yleensä esille sekä faktatietoa että mielipiteitä näistä faktoista. :)
Keskustelupalstoilla esitetyt faktat vaan ovat usein väärinkäsityksiä, toisen käden "tietoa", huhuja, myös keskenään ristiriitaisia. Silloin koko keskustelu voi perustuakin luuloihin faktojen sijasta.
tässä tapauksessa nimimerkki "dich" syyllistyy disinformaation levitykseen ja provoiluun. aikamoista pelleilyä siis vakavalla asialla.
Minulle tuli teksteistä sellainen käsitys että dich on tuolla palstalla ainoa joka tietää kyseessä olevista lapsista ja heidän oloistaan mitään. Muu taitaa olla vain yleistä isien oikeuksien sokeaa ja naisvihan värjäämää oletusta.
Jos mielestäsi oikeudenmukaisuuden puolesta taisteleminen käsittää naisiin kohdistuvien ennakkoluulojen vahvaa esilläpitämistä. Negatiivisten mielipiteiden antamisen naisista yleisesti äiteinä ja ihmisinä sekä vihan naisia kohtaan ryhmänä. Tällöin kyllä, juuri sitä se oikeudenmukaisuuden puolesta taistelu sitten sinun käsityksesi mukaan on.
...herneitä nenään vetelee.
lapset oli asunut?
Isänsä kanssa ulkomailla vai äitinsä ja hänen ystävättären kanssa?
jos kerran lapset itse ovat saaneet päättää missä haluavat äidin kuoleman jälkeen asua ja isä ei kiinnosta, niin sillä sipuli!
tapausta, mutta kokisin että jos huoltajuus on äidillä ollut ja lapsilta kysyttäisiin kumman kanssa haluavat elää ja olla.Lasten mukaan mennään.
Kovasti oli lasten manipuloinnista puhetta tuossa motin tapauksessa.
näytettinkö sitä jotenkin toteen että näin oli käynyt vai spekulointia vain?
Oletetaan kaiken esittämäsi lisäksi ääritapaus, että lapsi ja hänen biologinen isänsä eivät ole ei syistä olleet missään tekemisissä äidin yksinhuoltajuuden aikana.
- Elivätkö lapsi, äiti ja hänen naisystävänsä perheenä?
- Tulisiko biologisen isän automaattisesti olla etusijalla lapsen huoltajaksi yksinhuoltajaäidin
kuoltua, vaikka lapsen perheessä on edelleen huoltajana "lasten äidin leski-naisystävä" (sosiaalinen lapsi-vanhempi -suhde)?
- Näinkö biologian perusteella, vaikka sosiaalista tai taloudellista suhdetta, mielenkiinnosta puhumattakaan, ei ehkä kuvaamassasi tilanteessa ole ollut ennen äidin kuolinhetkeä?
Tuota minäkin ajattelin ja kyllä siinä äijässä on ollut jotain vikaa, ei se muuten olis jäänyt kaiken ulkopuolelle
Eipä tuon videoleikkeen perusteella pysty sanomaan mikä tuossa tilanteessa on oikeudenmukainen ratkaisu.
Yhdyn myöskin edellisiin kommentteihin siinä määrin, että lapsella on oikeus 12v täytettyään itse päättää kenen kanssa haluavat asua. (muistelee juttua yksityisoikeuden tunneilta)
Tässäkään tapauksessa tuota ystävätär-juttua nostettu ihan hirveesti esille. Kyseessähän oli pikemminkin miehen huoltajuusoikeuksien selvittäminen, kuin lesbo vanhemman oikeus. Nää tän tapaset jupakat ny ole aikas yleisiä suomenmaalla. Erikoista ny oli äidin kuolema ja toinen osapuoli myös nainen, entäs jos se toinen oliskin ollut mies?
Mitäs tuumitte tuosta Outi Kosken tapauksesta. Julkisuuskuva oli molemmin puolin vähän erikoinen ja valtion rooli myöskin.
Musta tuntuu että lasten ja lepakko-lesken oikeutta rauhalliseen perhe-elämään tässä tapauksessa on eniten loukattu. Kumma vaan ettei heille anneta oikeutta vaatia korvauksia Strassburgista.
kun sanoit että nainen ryhtyi lesboksi.
luotetaan siihen että molemmat vanhemmat ottavat lapsista vastuuta yhdessä.
Yksinhuoltajuus on äidille todennäköisesti myönnetty isän maksamattomista ruokoista tai oikeus on löytänyt muita syitä yksinhuoltajuuden myöntämiselle.
Ja miksi oikeus olisi myöntänyt lepakko-leskelle lapsien huoltajuutta jos tämän isän he olisivat isäksi kelpuuttaneet?
joku tässä jutussa silti haiskahtaa?
miksi isälle oli myönnetty korvauksia?Entäpä leskelle?en tajunnut?
Nainen häviää miehelle voittaessaankin! Näin se vaan menee...
vaikka olisi kuinka vahva nainen..näin se on!
Käsittääkseni silloin, kun lapsen vanhemmat asuvat eri maissa yhteishuoltajuus ei ole mahdollinen, vaan yksinhuoltajuus myönnetään lähes automaattisesti sille vanhemmalle, jonka luona lapset asuvat.
lapset asuvat minulla virallisesti ja meillä on yhteishuoltajuus..vaikka muuttaisin timbuktuun niin yhteishuoltajuus pysyy.
asian voi riitauttaa kyllä ,mutta yhteisymmärryksessä tehty huoltajuus on vaikea muuttaa jälkikäteen.
realistisesti ja kiihkottomasti. Totuushan on se , että nainen kantaa tulevaa ihmistä kehossaan about 9 kk. Ja antaa sinä aikana tulevalle kaikkensa. Antaa ravinnon, hellyyden ja läheisyyden.
Hetken mielihyvä ei todellakaan tee miehestä millään tavalla omistajaa, niinkuin kyllä perinteisesti on tehty.
Ja jossain vaiheessa alkaa tuntua siltä., että Revolting tulee ulos kuorestaan ja laittaa paikallislehtiin ilmoituksen jossa kaikki hölmöt käsitellään ja saavat tulla silmäkkäin näyttämään kunnantaloille mitä ovat naisiaan, tai miehiään.
Luulen että osanottaja määrä jää melko vähäiseksi.
... että isyys on vähäpätöinen, koska lisääntymisprosessissa hänen osuutensa on lyhytaikaisempi?
Kirjoitit:
"Totuushan on se , että nainen kantaa tulevaa ihmistä kehossaan about 9 kk. Ja antaa sinä aikana tulevalle kaikkensa. Antaa ravinnon, hellyyden ja läheisyyden.
Hetken mielihyvä ei todellakaan tee miehestä millään tavalla omistajaa"
Vanhemmuus on paljon muutakin kuin siittäminen ja sikiön kantaminen kohdussa. Se on muutakin kuin biologiaa. Syntymän jälkeen se vasta oikein alkaakin.
Eikä vanhemmuudessa ole kyse omistamisesta. Eivät lapset ole omaisuutta. Myöskään äiti ei omista lastaan.
Sun kirjotuksesi on niin todella liikuttavan naiiveja, että jopa MINÄ tykkään niistä.
Todellakin minun nielestäni on turhaa kyseenalaistaa kuka on lapsen kumpikin.
Ja nyt kun olen saanut edellisiin kirjoituksiini tosi hyviä ja vahvoja aikuisten naisten kommentteja, luulen että olen aikalailla oikeessa rintamassa.
Jos Gila tai joku muu esmes on valmis kinaamaan tai hehkutteleen asioista , niin olen kertonut postini galleria sivuilla.
Olen aina valmis pikku "hanskaamiseen"! Bye
rintamanyrkkeilijä *LOL*
muitakin pöhlöjä haahuilee sivuilla. En tiedä kuin kauan vastustan kiusausta ennenkuin lähden turneelle ja pieksen pois kaikki ennakkoluulot ja typeryydet väestä.
Sitä ennen ei tartte haaskata sivujen asiapitoista tilaa joten meiliä jos kantti kestää. Mulla kestää kyllä. [email protected]
palstalla se ainoa Suuri Ajattelija *tirskis ja köhöm*
että Sinäkin olet jopa oppinut avamaan koneesi ja osaat vieläpä kirjoittaa jotain sivuille. Ole ylpeä siitä , minäkin olen ylpeä sinusta. rakkaudella R
Se, että "mies rakastaa vaimoaan ja lapsiaan" ei riitä todisteeksi hyvästä vanhemmuudesta! Miehen etu EI ole lähtökohtana mietittäessä mikä olisi lasten kannalta parasta!
Nyky-yhteiskunnassa painotetaan lapsen etua asioissa, jotka koskevat lasta. Lapsien huoltajuuden saa yleensä nainen, koska nainen edelleen (valitettavastikin) on perheessä useimmiten se, joka osallistuu lasten elämään aktiivisimmin. Miehet ottavat(!) osakseen perheen elatuksesta huolehtimisen (Näin niissäkin tapauksissa, joissa nainen käy myös töissä ja pystyisi omilla ansioillaankin elättämään perheen). Miehet eivät vain halua osallistua lastensa elämään yhtä aktiivisesti kuin naiset. Ja se on täysin mahdollista, että he voisivat osallistua! Onko sitten ihme, että nainen, joka on jo aiemminkin huoltanut kodin ja lapset saa yksinhuoltajuuden, jos isästä ei ole tullut lapsille niin läheinen kuin äidistä?
Mietitään vaikkapa heteronaista, joka on yksinhuoltaja ja perustaa uuden suhteen miehen kanssa. Lapset muodostavat uuden kiintymyssuhteen tähän uuteen mieheen ja saattavat alkaa pitämään häntä isänään. Tässä tapauksessa, jos nainen kuolisi on todellakin aiheellista harkita, että tämä uusi aviomies adoptoi lapset. Jo yhden kiintymyssuhteen menettäminen on tarpeeksi järkyttävää. Miksi siis viedä lapsilta heidän ("uusi") isä? Olisi järjetöntä, jos tässä tilanteessa lapset annettaisiin sille biologiselle isälle, jota lapset eivät tunne enää tai lastenkotiin.
Näin myös siinä tapauksessa, jos lasten äiti on aiemmassa liitossa huomannut olevansa lesbo (Tajusin kyllä typerän "ryhtyä lesboksi" provokaation). Lapsille on kaikkein tärkeintä, että heitä rakastetaan ja jos he ovat saaneet rakkautta tältä äidin uudelta vaimolta ja muodostaneet tähän kiintymyssuhteen, tottakai lapset jäävät tälle naiselle!
Ja ota nyt hyvä ihminen huomioon, että kyllä niiden lapsien mielipiteitä kuullaan! Yhtäkään yli 13-vuotiasta ei adoptoida vastoin tahtoaan. Tätä nuorempia kuullaan ja mielipiteitä kunnioitetaan. Muutenkin sateenkaariperheissä usein toinen nainen määrätään vaimonsa ohella lasten huoltajaksi. Näin on siis selkeä yhteys myös siinä, että toisen huoltajan kuollessa, jäljelle jäävä huoltaja tulee ensinnä kyseeseen lasten tulevana vanhempana.
Jos oma tilanteeni olisi sellainen että saisin lapsen ja tietäisin kuka lapsen isä olisi antaisin Isälle ehdottomasti oikeuden tavata lastaan. Tapaamisoikeus edellyttäisi tietysti että mies olisi kunnon isä joka rakastaisi lastaan. Mielestäni se oikeus kuuluu molemmille biologisille vanhemmille vaikka yhdessä ei enää oltaiskaan. Nykyinen puolisoni(nainen) saisi lapsen oheishuoltajuuden, koska adoptio ei ole ainakan vielä mahdollinen tässä maassa. Jos tulevaisuudessa perheen sisäinen adoptio sallitaan tilanne voi tietysti olla toinen, mutta silloinkaan en missään nimessä haluaisi että lapsi menettäisi rakastavan isänsä elämästään.
Kenelle huoltajuus kuuluu kun rakkaus lapsiin ei enään ole pääasia vaan entisen puolison lokaaminen ja elämän hankaloittaminen valhein ja perusteettomin ilmiannoin sekä oman edun tavoittelu vie ensisijaisen kiinnostuksen? Pitäisikö sellaiset lapset huostaanottaa ja sijoittaa lastenkotiin?
viimeinen vaihtoehto on ottaa lapset huostaan!
jos lapsilla on rakastava äitipuoli,kummi,mummo tai kunnollinen isä niin he ensi-sijaisesti.
Sijaisperheitä ja sellaiseksi "kouluttautuvia" on ihan liikaa (lue haluavat rahastaa).
lapsia otetaan enemmän ja enemmän huostaan mutta apua ja tukea perheiden huonoon vointiin ei löydy!
että sijaisperheistä on kova pula. Vaikka tottakai joku lapselle jo entuudestaan tuttu ihminen olisi aina parempi vaihtoehto.
Joskus huoltajuusriidat ovat niin kovia ja laajalti koko sukuja koskevia että neutraalia paikkaa ei lapsille suvussa löydy. Tällaisissa tapauksissa lapset pitäisi ottaa yhteiskunnan huostaan kunnes vanhemmat ovat ymmärtäneet mitä lapsen huolenpidolla kaikenkaikkiaan tarkoitetaan.
käsittääkseni sijaisperheistä on huutava pula. Ja huostaanotto tapahtuu yleensä ennen sijaisperheen etsimistä. Ensimmäisenä sijoituspaikkana on edelleenkin usein lastenkoti.
Sijaisperheenä toimiminen on arvokasta työtä enkä usko kenenkään tekevän sitä pelkän rahan vuoksi. Tunnen pari perhettä, joissa on sijoitettuja lapsia ja ainakin minun mielestäni kodin antaminen useimmiten melko vaikeista olosuhteista tuleville lapsille on teko, jota täytyy kunnioittaa. Minusta ei olisi siihen.
Siinä olen kanssasi samaa mieltä, että ongelmien ennaltaehkäisyyn pitäisi panostaa aivan eri tavalla kuin nykyään tapahtuu.
Koska heterot ovat tarjoilleet sitä minulle ihan tarpeeksi, saat nyt samalla mitalla: minusta on perin itsekästä lähteä hankkimaan lapsia sellaiseen suhteeseen, jonka jatkuvuudesta ei voida olla varmoja.
Niin että niin miten voi tietää etukäteen. Ei voikaan! Ryydy sitten siihen!
luin lehtijutun tästä oikeudenkäynnistä, joka oli silloin vasta alkamassa. Silloin lehdessä todettiin, että lasten isä ei ollut pitänyt lainkaan yhteyttä lapsiinsa eikä tavannut lapsiaan kertaakaan. Lapset olivat asuneet vuosia äitinsä ja tämän naisystävän luona, eivätkä puhuneet isän asuinpaikassa puhuttua vierasta kieltä. Kun lasten äiti kuoli, oli isä yhtäkkiä alkanut vaatia lapsia itselleen. Molemmat lapset kuitenkin tahtoivat jäädä asumaan äitinsä naisystävän luo.
Näin siis todettiin oikeudenkäynnin ollessa vasta aluillaan.
On ilo huomata että sentään joku on osannut lukea lehtensä oikein. Prosessin alussa mediat jopa pysyttelivät totuudessa. Ikävä kyllä isän julkisuushakuisuus sittemmin sumensi tätä julkista totuutta ja käänsi mielipiteet sitä osapuolta vastaan joka ei halunnut julkisuutta vaan halusi tarjota lapsille turvallisen kodin ja kasvun. Onneksi tämä onnistui. Tänäpäivänä lapsille, jo aikuisia, kaikella rumalla jälkipyykillä ei onneksi ole merkitystä.