Onko kohtalotovereita? Olen semmoinen ihminen, joka tapaa tietyllä tavalla mukautua toisten tyyppien mukaan. En ole mikään hirmu vahvaitsetuntoinen edes, mutta itseni kanssa kyllä sujut muuten.
Jo suht pienestä asti olen aina ollut kavereille vähän sellainen kuin he itsekin ovat. Kaverini ovat kaikki omia itsejään, mutta minä yleensä muutun hiukan samantyyliseksi kuin he. Toisen kaverin kanssa olen toisenlainen kuin toisen. Ja kotona olen ja puhun eri tavalla kuin kavereiden kanssa. Joskus mietin, millainen sitten olisin, jos nämä kaikki ihmiset lyötäisiin yhteen, ja pitäisi olla kaikkien kanssa yhtaikaa.... taitaisi mennä pää vähän pyörälle. :P
En omasta mielestäni matki muita. Mutta tulen vain huomaamattani vähän samantyyliseksi kuin kaverini, kun olen heidän kanssaan. Ehkä siksi, että olisin helpommin hyväksyttävissä? Niin, tyhmää, tiedän... Pitäisi kai ottaa joku tietty linja ja sitten vetää sitä riippumatta sitä, kenen kanssa jutskaa, mutta se vain on niin luonnollista, että esim. puhun samaan tyyliin toisen kanssa ja käytän samantyylisiä sanoja. Plah.
En tiedä voiko tälläinen haitata ystävyyssuhteita... Mutta tuntuu, että mitä tärkeämpi ja "ihailtavampi" ihminen, sitä hankalampaa on olla "oma itseni" - mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan, kun osaan olla niin monenlainen, ja omana itsenä olemisen punainen lanka on vähän heikko sen kaiken mukautumisen keskellä...
Jooh, kunhan vaan halusin kirjoittaa ajatuksia jonnekin. Luultavasti vaan pelkään sitä, etten olisi hyväksytty, jos poikkeaisin liikaa toisista. :P
Tulipa pitkä... Kiitän ajatuksistanne, jos sellaisia heräilee. :D
Jo suht pienestä asti olen aina ollut kavereille vähän sellainen kuin he itsekin ovat. Kaverini ovat kaikki omia itsejään, mutta minä yleensä muutun hiukan samantyyliseksi kuin he. Toisen kaverin kanssa olen toisenlainen kuin toisen. Ja kotona olen ja puhun eri tavalla kuin kavereiden kanssa. Joskus mietin, millainen sitten olisin, jos nämä kaikki ihmiset lyötäisiin yhteen, ja pitäisi olla kaikkien kanssa yhtaikaa.... taitaisi mennä pää vähän pyörälle. :P
En omasta mielestäni matki muita. Mutta tulen vain huomaamattani vähän samantyyliseksi kuin kaverini, kun olen heidän kanssaan. Ehkä siksi, että olisin helpommin hyväksyttävissä? Niin, tyhmää, tiedän... Pitäisi kai ottaa joku tietty linja ja sitten vetää sitä riippumatta sitä, kenen kanssa jutskaa, mutta se vain on niin luonnollista, että esim. puhun samaan tyyliin toisen kanssa ja käytän samantyylisiä sanoja. Plah.
En tiedä voiko tälläinen haitata ystävyyssuhteita... Mutta tuntuu, että mitä tärkeämpi ja "ihailtavampi" ihminen, sitä hankalampaa on olla "oma itseni" - mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan, kun osaan olla niin monenlainen, ja omana itsenä olemisen punainen lanka on vähän heikko sen kaiken mukautumisen keskellä...
Jooh, kunhan vaan halusin kirjoittaa ajatuksia jonnekin. Luultavasti vaan pelkään sitä, etten olisi hyväksytty, jos poikkeaisin liikaa toisista. :P
Tulipa pitkä... Kiitän ajatuksistanne, jos sellaisia heräilee. :D
Vastaukset 4
Vanhimmat
oon itekki aika samanlainen.. niinhän se sanonta meniki jotenki että porukassa tyhmyys tiivistyy tjsp
Et varmaan oo ainoo, joka tekee noin eikä siinä ole mitään hävettävää. Tykkäät varmaan olla paljon kavereitten kanssa (et varmaankaan tykkää olla yksin), joten mukaudut heidän tapoihinsa. Kyllä sullakin todennäköisesti on jotain tapoja joita et muuta, sinun pitäisi vaan miettiä kantojasi asioihin ja pysyä niissä. Liika oman linjan vetäminen voi pitkällä juoksulla aiheuttaa yksinäisyyttä, mutta voit olla myös "jouhevasti" eri mieltä loukkaamatta muita. Silloin sinua myös arvostettaisiin enemmän, koska olisit kiinnostavampi. Jos sinulla kuitenkin ON paljon kavereita, et varmastikaan pelkästään matki muita vaikket itse huomaa sitä. Omasta mielestäni käytöstään jatkuvasti muuttava "tuuliviiri" ei ole ihailtava, mutta voisit miettiä uudestaan, oletko sellainen, sillä tottahan ihmiset ovat aina hiukan erilaisia eri ihmisten seurassa...(täytyy vetää henkeä)... ;) .Lopuksi vielä että kyllä kaikki pelkäävät jossain elämänvaiheessa ettei heitä hyväksytä, mutta se on enemmän ympäristöstä kiinni kuin sinusta. Omaa linjaa saa vetää kunhan ei tuputa sitä muille.
VAPAUTA MIELESI!
Tanssi, polta paukut yms... Se oikeasti tekee sulle hyvän olon...
Toisaalta onko toi kameleonttina niin paha... Sä oot sellanen opi elään sen kanssa...
TOisaalta suosittelisin sulle vaan, että antaisit värisi hehkua!
Jep, kiitoksia vastauksista. :) Varsinkin p18v, kirjoituksessasi oli hyviä ajatuksia.
electrical, enpä oikeen henkilökohtaisesti kannata sitä ajatusta, että alkoholin avulla jotenkin ylläpidettäis itsetuntoa tai muutenkaan "vapautettais mieltä". Mitä se auttaa jos kännissä pystyy relaamaan, kun ei kuitenkaan voi olla kännissä jatkuvasti? Muutenkaan ei oo ehkä järkevää. :D
Mut joo, thanks ajatuksistanne. (Jos jollekin vielä herää jotain, niin saa toki kirjoittaa.)