pelottavat neljä tuntia

Tästä on nyt kohta kaksi vuotta, kun kodissani tapahtui kaasuräjähdys. Olin viettämässä rauhallista lauantai iltaa työkaverini kanssa, istuimme olohuoneessa ja nautimme saunan jälkeisestä ajasta oluen kera, meillä oli hauskaa juttelimme kaikenlaista ja naureskelimme päättömille jutuillemme, olimme jossain vaiheessa iltaa menneet nukkumaan minä nukuin makuuhuoneessa omassa sängyssäni ja työkaverini nukkui viereisessä huoneessa joka minulla on vierashuoneena. Heräsin jossain vaiheessa yöllä mennäkseni wc;hen, eteisessä haistoin oudon hajun mutta en kiinnittänyt siihen siinä vaiheessa mitään huomiota koska olin viellä niin uninen, tultuani wc;stä ihmettelin tuota kummaa hajua ja aloin tarkastella paikkoja, mitään kummallista en havainnut siinä vaiheessa, menin istumaan olohuoneeseen koska uni oli jo mennyt ohitse eikä minua enää nukuttanut. Kului ehkä noin puolisen tuntia kun minulle tuli hieman nälkä ja ajattelin mennä syömään jotain, keittiössä laitoin pahaa aavistamatta valot päälle ja hellan päälle silloin kuului vain valtava suhahdus ja kaikki pimeni. Tultuani tajuihini makasin lattialla romun ja kaiken muun seassa, ihmettelin mitä oli tapahtunut kunnes tajusin että kotini oli melkein tuhoutunut, en ymmärtänyt heti mistä oli kyse mutta kun palomiehet tulivat sisälle ymmärsin että jotain vakavaa oli tapahtunut, kuulin heidän puhuvan räjähdyksestä mutta en jaksanut kysyä siitä. Olin loukkaantunut pahasti mutta kipuja minulla ei ollut. Myöhemmin sairaalassa minulle kerrottiin että kotonani oli tapahtunut kaasu räjähdys, kysyin ensimmäiseksi mitä työkaverilleni oli tapahtunut ja että selvisikö hän, sain vastaukseksi että hän taistelee hengestään teho-osastolla. En ensiksi halunnut uskoa kuulemaani mutta vähitellen aloin hyväksyä asian. Noin kaksi viikkoa tapahtuman jälkeen sain valokuvia kodistani tai siis mitä siitä oli enää jäljellä, en kyennyt sanomaan sanaakaan kuvia katsellessani, tuntui vain niin suunnattoman tyhjältä, kaikki mitä minulla oli, oli nyt poissa tuhkana ja palasina. Toivuttuani ja sairaalasta pois päästyäni aloin työstämään tapahtunutta pienin hitain "askelin", menin katsomaan kotiani ja kävin tapahtuman läpi sen mitä siitä muistin se oli hyvin raskasta mutta tein sen kuitenkin.

Jälkeenpäin sain tiedon että työkaverini oli menehtynyt sairaalassa, vammat olivat olleet liian pahoja.

Asun edelleen samassa talossa jossa räjähdys tapahtui.