pelottavat neljä tuntia

Tästä on nyt kohta kaksi vuotta, kun kodissani tapahtui kaasuräjähdys. Olin viettämässä rauhallista lauantai iltaa työkaverini kanssa, istuimme olohuoneessa ja nautimme saunan jälkeisestä ajasta oluen kera, meillä oli hauskaa juttelimme kaikenlaista ja naureskelimme päättömille jutuillemme, olimme jossain vaiheessa iltaa menneet nukkumaan minä nukuin makuuhuoneessa omassa sängyssäni ja työkaverini nukkui viereisessä huoneessa joka minulla on vierashuoneena. Heräsin jossain vaiheessa yöllä mennäkseni wc;hen, eteisessä haistoin oudon hajun mutta en kiinnittänyt siihen siinä vaiheessa mitään huomiota koska olin viellä niin uninen, tultuani wc;stä ihmettelin tuota kummaa hajua ja aloin tarkastella paikkoja, mitään kummallista en havainnut siinä vaiheessa, menin istumaan olohuoneeseen koska uni oli jo mennyt ohitse eikä minua enää nukuttanut. Kului ehkä noin puolisen tuntia kun minulle tuli hieman nälkä ja ajattelin mennä syömään jotain, keittiössä laitoin pahaa aavistamatta valot päälle ja hellan päälle silloin kuului vain valtava suhahdus ja kaikki pimeni. Tultuani tajuihini makasin lattialla romun ja kaiken muun seassa, ihmettelin mitä oli tapahtunut kunnes tajusin että kotini oli melkein tuhoutunut, en ymmärtänyt heti mistä oli kyse mutta kun palomiehet tulivat sisälle ymmärsin että jotain vakavaa oli tapahtunut, kuulin heidän puhuvan räjähdyksestä mutta en jaksanut kysyä siitä. Olin loukkaantunut pahasti mutta kipuja minulla ei ollut. Myöhemmin sairaalassa minulle kerrottiin että kotonani oli tapahtunut kaasu räjähdys, kysyin ensimmäiseksi mitä työkaverilleni oli tapahtunut ja että selvisikö hän, sain vastaukseksi että hän taistelee hengestään teho-osastolla. En ensiksi halunnut uskoa kuulemaani mutta vähitellen aloin hyväksyä asian. Noin kaksi viikkoa tapahtuman jälkeen sain valokuvia kodistani tai siis mitä siitä oli enää jäljellä, en kyennyt sanomaan sanaakaan kuvia katsellessani, tuntui vain niin suunnattoman tyhjältä, kaikki mitä minulla oli, oli nyt poissa tuhkana ja palasina. Toivuttuani ja sairaalasta pois päästyäni aloin työstämään tapahtunutta pienin hitain "askelin", menin katsomaan kotiani ja kävin tapahtuman läpi sen mitä siitä muistin se oli hyvin raskasta mutta tein sen kuitenkin.

Jälkeenpäin sain tiedon että työkaverini oli menehtynyt sairaalassa, vammat olivat olleet liian pahoja.

Asun edelleen samassa talossa jossa räjähdys tapahtui.
95082
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 9

Vanhimmat

Pienestä on ihmisen elo kiinni. Elämä on haurasta.

Äänestä

Siis jossain Britanniassako asut...? Missä päin Suomea muka käytetään kaasua keittiön helloissa...?

Äänestä
  • Ihan Helsingissäkin on joissain taloissa kaasuhellat edelleen.

    Äänestä

  • Kyllä Suomessakin ainakin tosiaan Helsingissä käytetään edelleen kaasuhelloja!

    Äänestä

  • on varsin paljon kaasuhellatalouksia. Monet kokkausta harrastavat myös käyttävät kaasu/sähköhellan yhdistelmää. Ravintoloissa on useimmiten kaasuhella, koska sen kuumuutta on helpompi säädellä kuin sähköhellan.

    Suomessa sallitut kaasuhellat ovat kuitenkin turvallisia. Kaasun tulo katkeaa heti, jos liekkiä ei ole ollut kymmeneen sekuntiin. Vastaavaa ei siis voisi tapahtua Suomessa.

    Äänestä

  • Asun Helsingin Kalliossa ja täällä lähes kaikissa taloissa on kaasuhella. Kaasun toimittaa Helsingin Kaupunkikaasu Oy.

    Enkä usko että ovat täälläkään kovin turvallisia: meidänkin kämpässä hella on ollut paikoillaan jostain vuodesta yks ja kaks... eli yhtä kauan kuin talokin. Ja sen huomaa.

    Äänestä

  • kantakaupungissa kirjoitti:

    on varsin paljon kaasuhellatalouksia. Monet kokkausta harrastavat myös käyttävät kaasu/sähköhellan yhdistelmää. Ravintoloissa on useimmiten kaasuhella, koska sen kuumuutta on helpompi säädellä kuin sähköhellan.

    Suomessa sallitut kaasuhellat ovat kuitenkin turvallisia. Kaasun tulo katkeaa heti, jos liekkiä ei ole ollut kymmeneen sekuntiin. Vastaavaa ei siis voisi tapahtua Suomessa.

    Tämä kyseinen kaasuhella oli vuodelta kivi ja keppi, eli todella vanha, sitä ei oltu uusittu viellä.

    Äänestä

  • Talouksissa muun muassa helsingissä vanhemmissa taloissa onedelleen kaasuhella.

    Äänestä

Olen sitä mieltä että muuta!!Olet ollut shokissa ja vieläkin olet siinä samassa tilanteessa,vaikka tietämättäsi kuinka syvällä se sinussa on.Ajan myötä voit sairastua todella vakavasti.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


hämillään ja peloissaan kirjoitti:

Tästä on nyt kohta kaksi vuotta, kun kodissani tapahtui kaasuräjähdys. Olin viettämässä rauhallista lauantai iltaa työkaverini kanssa, istuimme olohuoneessa ja nautimme saunan jälkeisestä ajasta oluen kera, meillä oli hauskaa juttelimme kaikenlaista ja naureskelimme päättömille jutuillemme, olimme jossain vaiheessa iltaa menneet nukkumaan minä nukuin makuuhuoneessa omassa sängyssäni ja työkaverini nukkui viereisessä huoneessa joka minulla on vierashuoneena. Heräsin jossain vaiheessa yöllä mennäkseni wc;hen, eteisessä haistoin oudon hajun mutta en kiinnittänyt siihen siinä vaiheessa mitään huomiota koska olin viellä niin uninen, tultuani wc;stä ihmettelin tuota kummaa hajua ja aloin tarkastella paikkoja, mitään kummallista en havainnut siinä vaiheessa, menin istumaan olohuoneeseen koska uni oli jo mennyt ohitse eikä minua enää nukuttanut. Kului ehkä noin puolisen tuntia kun minulle tuli hieman nälkä ja ajattelin mennä syömään jotain, keittiössä laitoin pahaa aavistamatta valot päälle ja hellan päälle silloin kuului vain valtava suhahdus ja kaikki pimeni. Tultuani tajuihini makasin lattialla romun ja kaiken muun seassa, ihmettelin mitä oli tapahtunut kunnes tajusin että kotini oli melkein tuhoutunut, en ymmärtänyt heti mistä oli kyse mutta kun palomiehet tulivat sisälle ymmärsin että jotain vakavaa oli tapahtunut, kuulin heidän puhuvan räjähdyksestä mutta en jaksanut kysyä siitä. Olin loukkaantunut pahasti mutta kipuja minulla ei ollut. Myöhemmin sairaalassa minulle kerrottiin että kotonani oli tapahtunut kaasu räjähdys, kysyin ensimmäiseksi mitä työkaverilleni oli tapahtunut ja että selvisikö hän, sain vastaukseksi että hän taistelee hengestään teho-osastolla. En ensiksi halunnut uskoa kuulemaani mutta vähitellen aloin hyväksyä asian. Noin kaksi viikkoa tapahtuman jälkeen sain valokuvia kodistani tai siis mitä siitä oli enää jäljellä, en kyennyt sanomaan sanaakaan kuvia katsellessani, tuntui vain niin suunnattoman tyhjältä, kaikki mitä minulla oli, oli nyt poissa tuhkana ja palasina. Toivuttuani ja sairaalasta pois päästyäni aloin työstämään tapahtunutta pienin hitain "askelin", menin katsomaan kotiani ja kävin tapahtuman läpi sen mitä siitä muistin se oli hyvin raskasta mutta tein sen kuitenkin.

Jälkeenpäin sain tiedon että työkaverini oli menehtynyt sairaalassa, vammat olivat olleet liian pahoja.

Asun edelleen samassa talossa jossa räjähdys tapahtui.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu