Harukan ja Ninen tarina

Tämä pohjautuu Roolipelini hahmoihin. jos olette kiinnostuneet Ropestani, niin kysykää... Ja Komenttia saa laittaa :)
______________________________________________

”Olet rakas”, Nine kuiskasi korvaani. ”Sinä myös”, vastasin ja suukotin hänen otsaansa. En voisi uskoa tämä kaunotar oli pian vaimoni, ja vampyyri.
Hänellä oli pitkät mustat hiukset, ja tällä hetkellä ne oli kiharat. Hän nautti hiusten laittamisesta. Milloinkin minkälainen kampaus.
Nine oli kaunis, hänen mustat hiukset vain toivat esille hänen vaalean ihonsa. Joku olisi voinut sanoa häntä kalpeaksi, mutta niin hän oli, ainakin silloin kun ei ollut juonut. Mutta harvoin hän oli todella kalpea, sillä hän metsästi melkein joka toinen ilta. Olin kerran lähtenyt hänen mukaansa, ja hämmästyin, kuinka hän liikkui sulavasti metsässä, ääneti ja kuinka nopea hän oli.
Nine ei ollut tavallinen vampyyri. Yleensä vampyyriksi muututaan. Juodaan vampyyrin verta. No Nine syntyi vampyyriksi. Hänenlaisiaan oli vain hänen isänsä ja setänsä, itse Dracula. Ninen äiti oli Viettelijä, olin kerran tavannut tämän jumalaisen olennon, enkä yhtään ihmettele mistä Nine oli saanut kauneutensa. Ninellä oli ollut myös sisko, mutta hän oli jostain syystä kuollut. Ninen sisko ei ollut vampyyri, vaan Viettelijä, ja erittäin rakas Ninelle.

Moni piti minua hulluna, kun naisin vampyyrin, ja itsekin pidin. Mutta olin hänen pauloissaan. En osannut pukea tunteitani sanoiksi, mutta hän oli tärkeä minulle, oli vampyyri tai ei.
Pian minäkin olisin vampyyri. Se oli sovittu jo. Vihkimisen vastaisena yönä oli täysikuu, ja Nine muuttaisi minut vampyyriksi, ja olisin ikuisesti hänen vierellään.

”Minun pitää mennä pidemmälle metsästysretkelle. Metsästän isän ja sedän kanssa”, hän totesi hymyilen. Hän kävi harvoin metsästämässä seurassa, mutta olin tavannut usein Draculan ja hänen veljensä. He olivat opettaneet Ninen, eli he olisivat yhtä hyviä, jollei parempia, metsällä.
Nyökkäsin ja enkä kysynyt enempää. Tiesin että retkelle voisi mennä koko yö tai vain viisi minuuttia, mutta nyt olin koko yön kannalla, sillä heitä oli nyt kolme vampyyriksi syntynyttä. Heidän janonsa oli erilaista kuin tavallisen vampyyrin. Mutta he joivat myös huvikseen. Tappaminen oli heidän veressään, he olivat kasvaneet siihen, etenkin Nine. Hänet oli kasvattanut kaksi maailman pelottavinta vampyyriä.
Pysyin kaukana Draculasta, sillä tiesin tämän nauttivan tuskasta, ja verenjuonnista. Hän oli kuuluisa siitä että tappoi kerralla koko kylän. Harva selvisi hänen kynsistään.
Ninen isästä en tiennyt niin paljon. Olihan hänestäkin paljon huhuja, mutta suurin osa niistä oli pötyä. Nine oli kertonut, että hänen isänsä oli vähentänyt veren juomisen melkein kokonaan jo ennen Ninen syntymistä, mutta nykyään joi myös ahnaasti. Muuta Nine ei suostunut kertomaan perheestään.

Sieppasin hyvän kirjan kainaloon ja brandyä ja menin makuuhuoneeseen, ja aloin lukemaan lempikirjaani.
Jossakin vaiheessa nukahdin, sillä heräsin siihen kuinka Nine tuli verisenä huoneeseen. Vaikka huone oli jo pimeä, näin että hän oli juonut kunnolla, mutta näin hänen silmissään myös pelon. Nousin sängylle istumaan ja katsoi Nineen. Hän käänsi katseensa nopeasti pois.
”Loukkaannuitko?” kysyin hiljaa. ”En koskaan”, hän huudahti ja vaikeni heti. ”Anteeksi. Olen vain hermona. Olen vain tottunut metsästämään yksin, ja nyt sitten isä ja setä vaati että tulen heidän mukaansa”, Nine totesi ja istuutui sängylle viereeni jättäen väliä kyllä. ”Tapahtuiko jotain?” kysyn hiljaa. ”Ei… Yksi tila vähemmän”, hän sanoi ja meni pois huoneesta pesulle.
Pian hän tuli taas puhtaana ja kävi sängylle makaamaan. Mutta mahdollisimman kauas minusta. Yleensä metsästysretken jälkeen hän oli niin lähellä minua kuin pystyisi olemaan. Eli jotain oli käynyt. Kävin itsekin makaamaan ja yritin nukkua. Viimein nukahdin, mutta levottomasti.

Aamulla Nine oli kadonnut omilleen teilleen, ja siskoni tuli itkien paikalle. ”Elsia?” huudahdin ja halasin häntä pitkään. Hän oli aivan veren peitossa ja sokissa. ”Mitä tapahtui? Missä isä ja muut ovat? Miksi olet veren peitossa?” kysyn peloissani. ”Vampyyrejä”, hän sai sanottua itkun keskeltä. Mieleeni tuli heti Ninen silmät. ”Kolme? Kaksi miestä ja naine?” sain kysyttyä ja Elsia nyökkäsi. Jalkani melkein pettivät alta ja asetin hänet istumaan sohvalle. ”Rauhoitu nyt, Elsia-rakas”, kuiskasin ja istuin hänen viereensä. Elsia ei ollut edes 15vuotias. Mietin kuumeisesti mitä tekisin hänen kanssaan. Sitten muistin enomme. ”Menet enon luo. Hän ottaa sinut varmasti”, totesin hiljaa. ”En halua enon luo. Isä ja kaikki on kuolleita”, hän sai sanottua. Hän oli viimein saanut hysteerisen itkun lopetetuksi, ja enää kyyneleet valuivat pitkin hänen poskiaan. Kiedoin käteni hänen ympärille ja rauhoittelin häntä. Viimein hän nukahti ja otin yhteyttä enoomme. Hän suostui ottamaan sisareni, ja pyysi että minäkin tulisin. Kieltäydyin kohteliaasti, vaikka tiesin etten voinut enää jäädä Ninen luo.
Katselin haikeana kuinka vaunut veivät sisareni turvaan kaupunkiin. Vampyyrit harvemmin metsästivät kaupungissa.

”Haruka”, kuului hento ääni. ”Niin Lian?” kysyn hiljaa. ”Et voi jäädä tänne”, Lian kuiskasi. Lian oli kaunis ihminen. Olin aina pitänyt hänestä, oikeastaan rakastanut. Hän pysyi lähelläni olin minä missä vain. Olin kerran kertonut tunteeni hänelle, ja hän oli myöntänyt ettei tuntenut samoin. Käännyin ja katselin Lian pähkinänruskeisiin silmiin. Vaikka hänellä oli ruskeat silmät, hänen hiuksensa oli täysin vaaleat. ”Tiedän etten voi jäädä”, vastasin. ”Mutta… Nine” En enää rakastanut häntä. Vihasin. Niin vihasin häntä koko sydämestäni. Hän oli murhannut perheeni. Hyväksyin sen että hän tappoi ihmisiä, mutta minun perheeni. Perheeni verta oli hänen päällään.
Otin Lian kädestä kiinni. Hän oli Ajatusten Lukija, hänen piti vain koskettaa ohimoani. ”Haruka…”, hän kuiskasi. Suutelin kevyesti hänen kättään ja asetin sen ohimolleni. Tiesin että ajatukseni virtasivat hänen päässään, ja myös vihani Nineen. ”Se laantuu”, hän kuiskasi ja kyynel valui hänen poskeaan pitkin. ”Ei laannu. Tiedät tunteeni. Olet aina tiennyt”, kuiskaan. ”Ja minä olen aina tuntenut samoin”, hän kertoi pitkän hiljaisuuden jälkeen. Yllätyin. ”Silloin kun kerroit tunteistasi, halusin vastata että tunsin samoin, mutta en uskaltanut, jokin minussa kielsi”, Lian kuiskasi. ”Lähde kanssani. Pois täältä”, kuiskasin ja otin hänen päänsä käsiini. Laskin kevyesti huuleni hänen huulilleen. ”Minä olen aina rakastanut sinua”, kuiskaisin ja suutelin. Hän vastasi suudelmaani, ja nyökkäsi. ”Ja minä sinua”, hän sanoi.

Lähdimme heti. Jätimme kaiken taaksemme….. Mutta tiesin ettei Nine luovuttaisi koskaan


Heräsin siihen kuin vaatteeni olivat hiestä märkiä. ”Haruka?” äitini kysyi ovelta. ”Näin vain painajaista”, kuiskasin. ”Sekö?” Jenny kysyi. ”Ei… Tämä oli uusi… Näin miksi Nine alkoi jahtaamaan minua”, kerroin hiljaa. Äitini istui sängylleni ja sieppasi minut syliinsä. ”Voi minun pientä lastani”, hän kuiskasi ja suuteli otsaani.
Tiesin kuinka siinä oli käynyt. Nine löytää Lian ja minut, tappaa Lianin, ja yrittää saada minut itselleen. Tapoin itseni……