Mitä tehdä

Mekin laitamme jäähylle ja koira syö viimeisenä. Kun itse olemme ruokapöydässä, koiraan ei kiinnitetä mitään huomiota, eikä olekaan oppinut kerjäämään - se yksi asia, jossa se ON tajunnut paikkansa. Tämä on aivan käsittämätön. Minulla on aina ollut lemmikkejä, koiria ja kissoja. Olen saanut myös käytännönoppia kaltoin kohdellusta koirasta, jonka kouluttaminen oli myös omalla tavallaan haastavaa. Mutta en minä tuollaista koiraa ole ennen nähnyt. Sillä on päässä vain kaksi säätöä: superfast ja zero. Nyt näyttäisi, että se on jo tajunnut ketä on pakko totella, täytyy toivoa. Se ei ole tyhmä koira. Se on vaan aivan järkyttävän villi ja energinen.

alk.p. kirjoitti:

Mekin laitamme jäähylle ja koira syö viimeisenä. Kun itse olemme ruokapöydässä, koiraan ei kiinnitetä mitään huomiota, eikä olekaan oppinut kerjäämään - se yksi asia, jossa se ON tajunnut paikkansa. Tämä on aivan käsittämätön. Minulla on aina ollut lemmikkejä, koiria ja kissoja. Olen saanut myös käytännönoppia kaltoin kohdellusta koirasta, jonka kouluttaminen oli myös omalla tavallaan haastavaa. Mutta en minä tuollaista koiraa ole ennen nähnyt. Sillä on päässä vain kaksi säätöä: superfast ja zero. Nyt näyttäisi, että se on jo tajunnut ketä on pakko totella, täytyy toivoa. Se ei ole tyhmä koira. Se on vaan aivan järkyttävän villi ja energinen.

aiemmin koiria, oliko sulla silloin lapsia. lapset ja muu perheen pyöritys, jonka hoidat varsinkin päivisin yksin, vievät nyt voimiasi enemmän kuin kenties aikaisempi elämän tilanteesi aiempien lemmikkien kasvatuksen kohdalla. jos miehesi ei aio osallistua koiran koulutukseen ja kasvatukseen, ja kaikki edellisen kirjoittajan neuvot on kokeiltu, suosittelen tälle pennulle uuden kodin etsimistä. vaikka nyt heitätkin pyyhkeen kehään, ei se tee sinusta sen huonompaa lemmikkien pitäjää, päinvastoin: joskus on tajuttava vain perääntyä. voithan sitten, kun lapsi/lapset ovat jo esim. kouluikäisiä harkita uuden lemmikin ottamista, silloin sille on varmasti enemmän aikaa ja tarmoa annettavana. te nyt vain kohtasitte tämän koiran kanssa väärään aikaan ja väärässä paikassa. nauttikaa lapsestanne ja entisistä lemmikeistänne, ja koita saada miehesi ensi kerralla (jos sellaista tulee) hieman enemmän motivoitumaan perheen YHTEISESTÄ lemmikistä ennen kuin hankit sen. hyvää kevättä.

sulla oli kirjoitti:

aiemmin koiria, oliko sulla silloin lapsia. lapset ja muu perheen pyöritys, jonka hoidat varsinkin päivisin yksin, vievät nyt voimiasi enemmän kuin kenties aikaisempi elämän tilanteesi aiempien lemmikkien kasvatuksen kohdalla. jos miehesi ei aio osallistua koiran koulutukseen ja kasvatukseen, ja kaikki edellisen kirjoittajan neuvot on kokeiltu, suosittelen tälle pennulle uuden kodin etsimistä. vaikka nyt heitätkin pyyhkeen kehään, ei se tee sinusta sen huonompaa lemmikkien pitäjää, päinvastoin: joskus on tajuttava vain perääntyä. voithan sitten, kun lapsi/lapset ovat jo esim. kouluikäisiä harkita uuden lemmikin ottamista, silloin sille on varmasti enemmän aikaa ja tarmoa annettavana. te nyt vain kohtasitte tämän koiran kanssa väärään aikaan ja väärässä paikassa. nauttikaa lapsestanne ja entisistä lemmikeistänne, ja koita saada miehesi ensi kerralla (jos sellaista tulee) hieman enemmän motivoitumaan perheen YHTEISESTÄ lemmikistä ennen kuin hankit sen. hyvää kevättä.

Minulla on ollut lemmikkejä paljon kurjemmissa elämäntilanteissa kuin tämä ja olen selvinnyt oikein hyvin. Nyt juuri oli HYVÄ tilaisuus hankkia pentu, kun vielä olen kotona ja ehdin sen opettaa ja kasvattaa ennen töihin lähtöä. Se on hankittu paitsi lemmikiksi myös harrastuksiin. Sen kanssa aletaan touhuamaan vielä enemmän, kunhan kasvaa niin, että sen voi ottaa kentälle ja lenkille. Ei kai kukaan järkevä ihminen ota koiraa pariksi viikoksi ja sitten luovu siitä? Minä yritän RATKAISTA ONGELMIA. Ongelmien ratkaiseminen KUULUU KOIRAN JA MINKÄ TAHANSA LEMMIKIN KASVATTAMISEEN JA KOULUTTAMISEEN.

Niille, jotka lukevat tätä silmät auki ja keskittyneesti ja tajuavat missä mennään, kerrottakoon tämä:

Juuri, kun aloin tuskastua tähän nahinointiin, pentu näyttää tajunneen jotain! Eilen, kun kirjoitin viestin tännekin, oli todella kauhea päivä niin kuin nämä ensimmäiset viikot ovat muutenkin olleet. Koirahan on ollut meillä luovutusiästä ja on nyt vasta 4kk vanha. Yleensä koirat kunnioittavat sen verran omistajan auktoriteettia, että vähintäänkin pientä edistystä näkee jo muutamassa viikossa, joillakin on tapahtunut jo jättihyppyjä yhteiskuntakelpoiseen suuntaan muutamassa päivässä. Tämä meidän ei ole näyttänyt millään tavalla ymmärtävän edes sitä kuuluisaa "koirien kieltä".

Tänä aamuna riiviö on ollut yllättävän rauhallinen, on tajunnut lyhyestä kiellosta (meillä se on "tsot tsot!") kääntyä pois kissoista leikin käydessä liian rajuksi ja jopa ulkona suostunut leikkimään kissojen kanssa ILMAN puremista ja alistamista. Lapsen se on tänään jättänyt täysin rauhaan. On mennyt monta kertaa istumaan viereen ja katsellut pojan touhuja, juossut välillä perässä häntä heiluen, mutta edes pojan kaatuessa ei ole hyökännyt kimppuun, mikä on aivan mullistava muutos! Koira on myös kuunnellut, mitä olen sille sanonut. Se on jopa pysähtynyt käskystä kesken kilpajuoksun ja jäänyt odottamaan tuleeko kutsu pois.

En olisi ikinä uskonut, että eilisen kaltaisesta hermojen menetyksestä on koirankasvatuksessa mitään hyötyä, mutta nähtävästi se on saanut tuon pennun jotain ymmärtämään.

Täällä on tullut muutama todella käsittämätön vastaus ja muutama todella fiksu ja rakentava kommentti. En viitsi sen enempää reagoida niiden purinoihin, jotka eivät malta ajatella asioita loppuun tai eivät edes tiedä koirista tarpeeksi ottaakseen kantaa, mutta teitä, jotka kommentoitte järkevästi ja ajattelitte asiaa kunnolla, tahdon kiittää vaivannäöstänne! Hyvää jatkoa teille ja lemmikeillenne! Varmaankin jossain vaiheessa vielä kertoilen edistymisestä (toivottavasti ei takapakeista) täälläkin!

LUKENEILLE:EDISTYSTÄ! kirjoitti:

Minulla on ollut lemmikkejä paljon kurjemmissa elämäntilanteissa kuin tämä ja olen selvinnyt oikein hyvin. Nyt juuri oli HYVÄ tilaisuus hankkia pentu, kun vielä olen kotona ja ehdin sen opettaa ja kasvattaa ennen töihin lähtöä. Se on hankittu paitsi lemmikiksi myös harrastuksiin. Sen kanssa aletaan touhuamaan vielä enemmän, kunhan kasvaa niin, että sen voi ottaa kentälle ja lenkille. Ei kai kukaan järkevä ihminen ota koiraa pariksi viikoksi ja sitten luovu siitä? Minä yritän RATKAISTA ONGELMIA. Ongelmien ratkaiseminen KUULUU KOIRAN JA MINKÄ TAHANSA LEMMIKIN KASVATTAMISEEN JA KOULUTTAMISEEN.

Niille, jotka lukevat tätä silmät auki ja keskittyneesti ja tajuavat missä mennään, kerrottakoon tämä:

Juuri, kun aloin tuskastua tähän nahinointiin, pentu näyttää tajunneen jotain! Eilen, kun kirjoitin viestin tännekin, oli todella kauhea päivä niin kuin nämä ensimmäiset viikot ovat muutenkin olleet. Koirahan on ollut meillä luovutusiästä ja on nyt vasta 4kk vanha. Yleensä koirat kunnioittavat sen verran omistajan auktoriteettia, että vähintäänkin pientä edistystä näkee jo muutamassa viikossa, joillakin on tapahtunut jo jättihyppyjä yhteiskuntakelpoiseen suuntaan muutamassa päivässä. Tämä meidän ei ole näyttänyt millään tavalla ymmärtävän edes sitä kuuluisaa "koirien kieltä".

Tänä aamuna riiviö on ollut yllättävän rauhallinen, on tajunnut lyhyestä kiellosta (meillä se on "tsot tsot!") kääntyä pois kissoista leikin käydessä liian rajuksi ja jopa ulkona suostunut leikkimään kissojen kanssa ILMAN puremista ja alistamista. Lapsen se on tänään jättänyt täysin rauhaan. On mennyt monta kertaa istumaan viereen ja katsellut pojan touhuja, juossut välillä perässä häntä heiluen, mutta edes pojan kaatuessa ei ole hyökännyt kimppuun, mikä on aivan mullistava muutos! Koira on myös kuunnellut, mitä olen sille sanonut. Se on jopa pysähtynyt käskystä kesken kilpajuoksun ja jäänyt odottamaan tuleeko kutsu pois.

En olisi ikinä uskonut, että eilisen kaltaisesta hermojen menetyksestä on koirankasvatuksessa mitään hyötyä, mutta nähtävästi se on saanut tuon pennun jotain ymmärtämään.

Täällä on tullut muutama todella käsittämätön vastaus ja muutama todella fiksu ja rakentava kommentti. En viitsi sen enempää reagoida niiden purinoihin, jotka eivät malta ajatella asioita loppuun tai eivät edes tiedä koirista tarpeeksi ottaakseen kantaa, mutta teitä, jotka kommentoitte järkevästi ja ajattelitte asiaa kunnolla, tahdon kiittää vaivannäöstänne! Hyvää jatkoa teille ja lemmikeillenne! Varmaankin jossain vaiheessa vielä kertoilen edistymisestä (toivottavasti ei takapakeista) täälläkin!

kerrompa tapauksesta, jossa monilapsinen perhe otti itselleen koiran. kyseessä oli noutaja, oikein suloinen pallero. perheen isä oli paljon poissa kotoa töiden vuoksi, ja kotiuduttuaan liian väsynyt kouluttaakseen koiraa. äiti oli uupunut jo lasten hoidosta, mutta koira piti saada kun isommat lapset niiiin sitä toivoivat ja lupasivat hoitaa... lopputulos: koira, joka pomotti kokoaikaisella haukkumisella, pöydiltä varastelemisella, lapsia astumalla,puremalla,jne. kellään ei ollut enää kivaa. koirasta luopuivat sen ollessa 5 kk vanha. seuraava omistaja sai itselleen kyllä oikean haasteen. että silleen.

puuttuvan sävelen kirjoitti:

kerrompa tapauksesta, jossa monilapsinen perhe otti itselleen koiran. kyseessä oli noutaja, oikein suloinen pallero. perheen isä oli paljon poissa kotoa töiden vuoksi, ja kotiuduttuaan liian väsynyt kouluttaakseen koiraa. äiti oli uupunut jo lasten hoidosta, mutta koira piti saada kun isommat lapset niiiin sitä toivoivat ja lupasivat hoitaa... lopputulos: koira, joka pomotti kokoaikaisella haukkumisella, pöydiltä varastelemisella, lapsia astumalla,puremalla,jne. kellään ei ollut enää kivaa. koirasta luopuivat sen ollessa 5 kk vanha. seuraava omistaja sai itselleen kyllä oikean haasteen. että silleen.

Kuten kaikki kunnolla lukeneet tajusivat, koira hankittiin minun ja mieheni halusta, ei lapsen, joka on vasta puolitoistavuotias, eikä tajuaisi edes koiraa pyytää. Meillä on molemmilla kokemusta koirista, joten ei kannata tehdä mitään äkkinäisiä päätelmiä jonkun tuttavan tai minkä lie holtittomuuden perusteella. Kukaan, jolla on ollut koiria ja on järkeä päässä, ei ota koiraa ellei TIEDÄ jo ennen koiran ottamista, että ongelmiakin voi tulla ja TÄYTYY olla aikaa. Älä siis syytä minua tai muita tänne kirjoitajia omien tuttaviesi virheistä. Hyvää jatkoa sinullekin.

ja kokemusta koirista kirjoitti:

Kuten kaikki kunnolla lukeneet tajusivat, koira hankittiin minun ja mieheni halusta, ei lapsen, joka on vasta puolitoistavuotias, eikä tajuaisi edes koiraa pyytää. Meillä on molemmilla kokemusta koirista, joten ei kannata tehdä mitään äkkinäisiä päätelmiä jonkun tuttavan tai minkä lie holtittomuuden perusteella. Kukaan, jolla on ollut koiria ja on järkeä päässä, ei ota koiraa ellei TIEDÄ jo ennen koiran ottamista, että ongelmiakin voi tulla ja TÄYTYY olla aikaa. Älä siis syytä minua tai muita tänne kirjoitajia omien tuttaviesi virheistä. Hyvää jatkoa sinullekin.

sielläkin äiti oli "päivät yksin sirkuksen kanssa ja hermot riekaleina", kuten tarkkasilmäisen tarkkasanainen lainaus tekstistäsi kuuluu. yksikin lapsi voi viedä voimia.

lainaus tekstistäsi kirjoitti:

sielläkin äiti oli "päivät yksin sirkuksen kanssa ja hermot riekaleina", kuten tarkkasilmäisen tarkkasanainen lainaus tekstistäsi kuuluu. yksikin lapsi voi viedä voimia.

Mikäli olisit muuten lukenut viestini ajatuksella, olisit ymmärtänyt, että olen kokenut koirien kanssa, enkä menetä hermojani suotta. Tämä koira on ollut poikkeuksellisen hankala ja hermojen menetykseen on varsin hyvä syy. Mikäli olisit myöskin lukenut tekstini ajatuksella, olisit ymmärtänyt, että nimenomaan haluan RATKAISTA ongelmia ja koira on HANKITTU AIKUISTEN PÄÄTÖKSELLÄ, ei lapsen ruikutuksesta. Olet tehnyt ison kasan käsittämättömiä päätelmiä, etkä ole edes vaivautunut kuuntelemaan, missä todellisuudessa mennään, kun olen sitä yrittänyt selittää. Saat pitää päätelmäsi. En jaksa vaivata päätäni moisilla enää yhtään enempää.

LUKENEILLE:EDISTYSTÄ! kirjoitti:

Minulla on ollut lemmikkejä paljon kurjemmissa elämäntilanteissa kuin tämä ja olen selvinnyt oikein hyvin. Nyt juuri oli HYVÄ tilaisuus hankkia pentu, kun vielä olen kotona ja ehdin sen opettaa ja kasvattaa ennen töihin lähtöä. Se on hankittu paitsi lemmikiksi myös harrastuksiin. Sen kanssa aletaan touhuamaan vielä enemmän, kunhan kasvaa niin, että sen voi ottaa kentälle ja lenkille. Ei kai kukaan järkevä ihminen ota koiraa pariksi viikoksi ja sitten luovu siitä? Minä yritän RATKAISTA ONGELMIA. Ongelmien ratkaiseminen KUULUU KOIRAN JA MINKÄ TAHANSA LEMMIKIN KASVATTAMISEEN JA KOULUTTAMISEEN.

Niille, jotka lukevat tätä silmät auki ja keskittyneesti ja tajuavat missä mennään, kerrottakoon tämä:

Juuri, kun aloin tuskastua tähän nahinointiin, pentu näyttää tajunneen jotain! Eilen, kun kirjoitin viestin tännekin, oli todella kauhea päivä niin kuin nämä ensimmäiset viikot ovat muutenkin olleet. Koirahan on ollut meillä luovutusiästä ja on nyt vasta 4kk vanha. Yleensä koirat kunnioittavat sen verran omistajan auktoriteettia, että vähintäänkin pientä edistystä näkee jo muutamassa viikossa, joillakin on tapahtunut jo jättihyppyjä yhteiskuntakelpoiseen suuntaan muutamassa päivässä. Tämä meidän ei ole näyttänyt millään tavalla ymmärtävän edes sitä kuuluisaa "koirien kieltä".

Tänä aamuna riiviö on ollut yllättävän rauhallinen, on tajunnut lyhyestä kiellosta (meillä se on "tsot tsot!") kääntyä pois kissoista leikin käydessä liian rajuksi ja jopa ulkona suostunut leikkimään kissojen kanssa ILMAN puremista ja alistamista. Lapsen se on tänään jättänyt täysin rauhaan. On mennyt monta kertaa istumaan viereen ja katsellut pojan touhuja, juossut välillä perässä häntä heiluen, mutta edes pojan kaatuessa ei ole hyökännyt kimppuun, mikä on aivan mullistava muutos! Koira on myös kuunnellut, mitä olen sille sanonut. Se on jopa pysähtynyt käskystä kesken kilpajuoksun ja jäänyt odottamaan tuleeko kutsu pois.

En olisi ikinä uskonut, että eilisen kaltaisesta hermojen menetyksestä on koirankasvatuksessa mitään hyötyä, mutta nähtävästi se on saanut tuon pennun jotain ymmärtämään.

Täällä on tullut muutama todella käsittämätön vastaus ja muutama todella fiksu ja rakentava kommentti. En viitsi sen enempää reagoida niiden purinoihin, jotka eivät malta ajatella asioita loppuun tai eivät edes tiedä koirista tarpeeksi ottaakseen kantaa, mutta teitä, jotka kommentoitte järkevästi ja ajattelitte asiaa kunnolla, tahdon kiittää vaivannäöstänne! Hyvää jatkoa teille ja lemmikeillenne! Varmaankin jossain vaiheessa vielä kertoilen edistymisestä (toivottavasti ei takapakeista) täälläkin!

EI sanan ?Se on tärkeimpiä sanoja minkä pennun on opittava pienestä pitäen.Minulla 15vkoinen Saksanpaimenkoiranpentu niin osasi EIN jo kasvattajan luona .
Ulkona , kun tykkää syödä maasta vaikka mitä niin riittää pelkkä EI niin tulee katsomaan olisiko mulla parempaa syötävää :).

koiralle kirjoitti:

EI sanan ?Se on tärkeimpiä sanoja minkä pennun on opittava pienestä pitäen.Minulla 15vkoinen Saksanpaimenkoiranpentu niin osasi EIN jo kasvattajan luona .
Ulkona , kun tykkää syödä maasta vaikka mitä niin riittää pelkkä EI niin tulee katsomaan olisiko mulla parempaa syötävää :).

EI on tietenkin se sana, jonka ymmärtää tarkoittavan kieltoa, mutta käytämme sanaa "tsot tsot" siinä rinnalla. Näillä on pieni ero. Ei:tä käytän silloin, jos koira on jo ennättänyt pahan tekoon, enkä ole huomannut aietta ajoissa. Tsot tsot kiinnittää koiran huomion siinä vaiheessa, kun ehdin komentaa, jos koira on juuri aikeissa tehdä jotain pahaa. Tsot tsot voi sanoa vähemmän ankarasti. Sen tarkoitus on nimenomaan kiinnittää pennun huomio muuhun kuin esim. kissan vaanimiseen. Voisin sanoa, että tsot tsot on ollut ehdottomasti toimivampi kuin "ei". Niiden käyttöä vaan ei saa sekottaa toisiinsa.

Koiran pitää tuntea kiintymystä myös , että kurivaatimukset ei koskaan saa mennä kiintymyksen edelle.Pennun kanssa pitää leikkiä paljon jos haluaa tehdä itsestä pennun mielessä mielenkiintoisen .