tässä vähän taustatietoa minusta,jotta tietäisitte minkälainen oon:
[olen 14v tyttö, vaikka kutsun itseäni ajattelijatytöksi olen kuitenkin todella avoin ja puhelias. huomaan todella usein ajattelevani itseäni vähän niin kuin toista henkilöä.. näen itseäni sivusta..]
eli olen tässä huomaannut että monet 17-19 vuotiaat tälle palstalle kirjoittaneet pojat ovat todella yksinäiset ja valittavat elämästään, ja todella usein kirjoittavat siitä että elämällä ei ole mitään merkitystä ja joskus jopa itsemurhakin tuli mainituksi.. huomattuani tämän, mieleen tuli heti se, että minun ikäiset pojat eivät tunne itseään yksinäisiksi [ainakin luulisin ja päältä yritän päätellä, aina ei voi olla oikeassa] kun ei niillä oo sitä rakasta ihmistä lähellä. toisaalta minun ikäiset tytöt, sekä tietenkin minä tunnemme itseämme yksinäisiksi ja haluamme kovasti jonkun rakastavan meitä [myös näyttämään se, että ne rakastavat]
eli tämän pointti on se että esim. minun on vaikeeta löytää hyvän poikaystävän oman ikäisten seurasta, sillä ne pojat eivät ole ihan siinä vaiheessa.. rakkauden tarve-vaiheessa
en ole ihan varma oliks tässä järkeä, mutta jostain syystä halusin kovasti kirjoitta tästä aiheesta tänne.. jos teillä on jotain kommentteja kirjoittakaa, jos ei niin ei
[ajattelijatyttö]
[olen 14v tyttö, vaikka kutsun itseäni ajattelijatytöksi olen kuitenkin todella avoin ja puhelias. huomaan todella usein ajattelevani itseäni vähän niin kuin toista henkilöä.. näen itseäni sivusta..]
eli olen tässä huomaannut että monet 17-19 vuotiaat tälle palstalle kirjoittaneet pojat ovat todella yksinäiset ja valittavat elämästään, ja todella usein kirjoittavat siitä että elämällä ei ole mitään merkitystä ja joskus jopa itsemurhakin tuli mainituksi.. huomattuani tämän, mieleen tuli heti se, että minun ikäiset pojat eivät tunne itseään yksinäisiksi [ainakin luulisin ja päältä yritän päätellä, aina ei voi olla oikeassa] kun ei niillä oo sitä rakasta ihmistä lähellä. toisaalta minun ikäiset tytöt, sekä tietenkin minä tunnemme itseämme yksinäisiksi ja haluamme kovasti jonkun rakastavan meitä [myös näyttämään se, että ne rakastavat]
eli tämän pointti on se että esim. minun on vaikeeta löytää hyvän poikaystävän oman ikäisten seurasta, sillä ne pojat eivät ole ihan siinä vaiheessa.. rakkauden tarve-vaiheessa
en ole ihan varma oliks tässä järkeä, mutta jostain syystä halusin kovasti kirjoitta tästä aiheesta tänne.. jos teillä on jotain kommentteja kirjoittakaa, jos ei niin ei
[ajattelijatyttö]
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tytöt kehittyvät henkisesti paljon nopeampaa kuin pojat... Joten sen takia on ehkä vaikeata löytää omanikäisitä sitä mitä etsii. Sun ikäiset pojat eivät ehkä vielä etsi tai tunne tarvitsevansa tyttöystävää. Mutta kait voisit sitten ehkä löytää sitä mitä etsit vanhemmasta jätkästä!? Eikai 3-4 vuoden ikäero haittaa? :)
Tytöt kehittyvät henkisesti paljon nopeampaa kuin pojat... Joten sen takia on ehkä vaikeata löytää omanikäisitä sitä mitä etsii. Sun ikäiset pojat eivät ehkä vielä etsi tai tunne tarvitsevansa tyttöystävää. Mutta kait voisit sitten ehkä löytää sitä mitä etsit vanhemmasta jätkästä!? Eikai 3-4 vuoden ikäero haittaa? :)
se 3-4 vuotta vielä tässä iässä on paljon!
Jaa niinkö??
Mulle ei ainkaan ollu...
En vois edes kuvitella olevani saman ikäisen kanssa. Meillä ei kuitenkaan ole mitään yhteistä. Paitsi ikä ja sillä ei pitkälle pääse!!
Jaa niinkö??
Mulle ei ainkaan ollu...
En vois edes kuvitella olevani saman ikäisen kanssa. Meillä ei kuitenkaan ole mitään yhteistä. Paitsi ikä ja sillä ei pitkälle pääse!!
... mä en todellakaan tunne oloani yksinäiseksi...
(ainaskin joka päivä)... ainoo ongelma on että
ei oo helppoo löytyy ketää.... aina tulee vastaan
joku kusipää tai muuten vaan ei kiva.......
...... =((((
enpä itse ainakaan tunne ketään, joka seurustelisi esim. 14- vuotiaan, tai edes 16- vuotiaan kanssa. Tarkoitan siis ikäisiäni jätkiä.
Siis olen vm. -83, ja itsekin miespuolinen.
14v jätkiä, jotka seurustelevat, mutt ei se seurustelu kahta viikkoa kauemmin kestää
Kukaan minun kaveripiiristäni ei ole koskaan seurustellut omanikäisen kanssa. Itse olen kerran seurustellut ja se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta!
Tunnen monta pari jolla on ikäeroa 3-5v tai enemmän! Itse olen 18v ja mieheni 25v. :)
Niin ei se mikään outo juttu ole...