Tutullani on tukiperhe, mutta itse en ole sitä uskaltanut hakea.
Välillä voimat ovat ihan loppu. Vuorotyö ja lapsi saavat elämän maistumaan usein aika hankalalta ja joskus mielessäni käy, että entä jos vain menisin pois, hyppäisi bussiin tai junaan. Lisäksi poika kaipaa selvästi myös "miesmallia", ja ihan perus asiat (miesten jutut) kuten seisaaltaan pissaaminen, makkaran paisto, kalastus jne. ei oikein minulta suju.
Eli haluaisin perheen jossa olisi mies tai vaikka kaksi. Poika on tosi kiltti ja pieni koululainen, eikä meillä mene mitenkään huonosti. Joskus olen vaan niin poikki, kun omaa aikaa ei ole ollut koskaan. (No koulun ja iltapäiväkerhonaikaan, mutta entä kokonainen ilta tai viikonloppu) Sukulaisia ei ole tai välit ovat oikeastaan haalenneet, enkä viitsi soittaa "tuntemattomille", että tarvitsisin nyt lastenhoitoa, mutta rahaa ei hoitoalan mahtavista palkoista johtuen ole nyt niin paljoa, että voisin jotain maksaa.
Siis: Miten saisin pojalleni tukiperheen? Ilman, että poika heti huostaanotetaan ensimmäisessä mutkassa, niin kuin täällä osa kirjoittaa.
T:S ja 8-v
Välillä voimat ovat ihan loppu. Vuorotyö ja lapsi saavat elämän maistumaan usein aika hankalalta ja joskus mielessäni käy, että entä jos vain menisin pois, hyppäisi bussiin tai junaan. Lisäksi poika kaipaa selvästi myös "miesmallia", ja ihan perus asiat (miesten jutut) kuten seisaaltaan pissaaminen, makkaran paisto, kalastus jne. ei oikein minulta suju.
Eli haluaisin perheen jossa olisi mies tai vaikka kaksi. Poika on tosi kiltti ja pieni koululainen, eikä meillä mene mitenkään huonosti. Joskus olen vaan niin poikki, kun omaa aikaa ei ole ollut koskaan. (No koulun ja iltapäiväkerhonaikaan, mutta entä kokonainen ilta tai viikonloppu) Sukulaisia ei ole tai välit ovat oikeastaan haalenneet, enkä viitsi soittaa "tuntemattomille", että tarvitsisin nyt lastenhoitoa, mutta rahaa ei hoitoalan mahtavista palkoista johtuen ole nyt niin paljoa, että voisin jotain maksaa.
Siis: Miten saisin pojalleni tukiperheen? Ilman, että poika heti huostaanotetaan ensimmäisessä mutkassa, niin kuin täällä osa kirjoittaa.
T:S ja 8-v
Vastaukset 12
Vanhimmat
missä asutte?
Kerronpa kokemukseni pienestä perheestä, jonka äiti oli juuri jäänyt kolmen pienen kanssa, kun oli tullut avioero. Äiti oli väsynyt. Omaisia ei ollut kenen luo olisi lapset saanut. Pojat olivat 1, 3 ja 5 vuotiaat. Kaksi lapsista sairasti vakavaa tautia. Äiti otti kuntaan yhteyttä, että saisi tukiperheen. Kunta otti "härkää sarvista" laittoi lehteen ilmoituksen, että haki tukiperhettä pojille. Vastauksia tuli 13 kpl, mutta vaan yksi perhe ilmoitti lopulta halukkuuden ottaa pojat kerran kuukaudessa viikonlopuksi. Me olimme se perhe. Kolme vuotta pojat kävivät meillä kerran kuukaudessa. Äiti löysi uuden isän lapsille. Perhe alkoi rakentaa taloa. Kaikki muuttui. Tukiperhettä ei enää tarvittu. Kaikki osapuolet olivat hyvin onnellisia asiasta. Nyt siitä on kulunut vuosia 9. Pojat ovat jo isoja koululaisia. Äiti jaksaa kiittää kuntaa, kun se ymmärsi hänen hätähuutonsa.Pienellä satsauksella saadaan suuria aikaan. Ole rohkea. Kerro kunnalle rohkeasti väsymyksesi.Älä pelkää mitään huostaanottoa. Kaikesta näkyy, että välität lapsestasi ja terkoitat hänelle vaan hyvää. Voimia sinulle!
tukiperhettä. Ei lapsia sentään huostaanoteta jos äiti kaipaa omaa aikaa lepäämiseen.
Meillä on ollut jo useita vuosia, melkein 10 vuotta, lapsi joka tuli meille äidin huumekokeilujen seurauksena. Ei häntä huostaanotettu, vaan hän asui kanssamme äidin sairaalassa olon ajan ja ajastaan siirtyi äidille takaisin ja nyt olemme siis tämän lapsen tukiperhe.
Ainoa ikävä asia on, että tukiperheistä on huutava pula ympäri Suomea.
Toivon, että sinua onnistaa.
Hyvää kevättä!
Laitoin äsken pojan nukkumaan ja nyt on hetki omaa aikaa, mutta aamulla on töihin mentävä taas 7:45, pidän kylläkin työstäni, mutta ainainen tasapainoilu tuntuu välillä ylitsepääsemättömältä.
Helsingissä asutaan, omassa tai no pankin puoliksi omistamassa kaksiossa ;).
Joo, täytyy pohtia tuota sosiaalitoimeen soittamista, koska loppujen lopuksi ei minulle ole mitään ystäväpiiriä eikä yhtään omaa elämää. Pari työkaveria töissä kavereina ja naapurin mummo tervehtii aina iloisesti rapussa. :) Ehkä se on tämä kevät joka hetkellisesti ahdistaa ja kaikki menee ohi.
Tukia en pysty mistään saamaan, koska "isot" tuloni ylittävät juuri ja juuri tukirajat. Nyt katson Kymppiuutiset ja hyvää yötä.
Mutta pohdin yön yli, jos uskaltaisin soittaa ja kysellä...
tukiperheen hakemisessa ei tietääkseni kysellä tuloja, joku oikaiskoon jos olen väärässä. Tukiperhe tukee perhee/äidin/isän jaksamista arjen keskellä. Tukiperheitä on myös ihan perheillä, jossa on isä ja äiti. Joskus vain voimat loppuu tai perheessä on tiukka tilanne.
Hyvää kevättä, vaikkakin tänään satoi lunta!
vaan laita ilmoitus torille ja yritä saada vapaaehtoistoiminnan kautta apua. Toinen keino on pyytää diakonissalta tukihenkilöä
lapsillesi mieluiten arkipäiviksi niin silloin saat huilata siinä arjessa ja sitten yhdessä jaksatte kyllä pyhänajat kun olette kaikki vapaalla.
Esim. keskiviikosta perjantaihin kerran kuukaudessa.
Se antaa sinulle ja koko perheellesi paljon myönteistä energiaa.
Sääli vaan että tukiperheistä on huutava pula mutta ehkä tuo arkipäivien tukiperhesysteemi olisi uusi joillekkin ja houkuttelevampi tapa ryhtyä tukiperheeksi. Näin on meillä ja hyvin toimii.
Hyvää kevättä sinulle.
jos vaan Hesasta saat tukiperheen, niin tuskin tarvii huost.ottoa pelätä. Mulla on käsitys, että Helsinki ei ole kovin hanakka huost.ottoasioissa, koska siellä niitä tarvitsijoita on aivan liikaa jo muutenkin, ettei tarvitse tehtailemaan ruveta.
Tukiperheestä voi joskus olla myös hyötyä. Serkullani on tukilapsia ollut jo vuosia. Muutama vuosi sitten hänelle tuli yh.äidin kolme lasta. Sittemmin perhe muutti toiselle paikkakunnalle, mutta tukiperhe pysyi samana.
Uudella paikkakunnalla yhden lapsen luokkatoverin äiti oli keksinyt ruveta olemaan huolissaan lapsista ja teki sossulaan ilmoituksen jonkun aivan älyttömän jutun takia.
Koska perhe oli aivan uusi sossuille, he kysyivät tukiäidin mielipidettä perheen tilanteesta ja koska serkkuni tunsi perheen jo pidemmältä ajalta, pystyi hän rauhottelemaan sossuja ja sai heidät vakuuttuneeksi, ettei syytä huoleen ollut. Tässä tilanteessa oli tukiperhe myös äidin tukena ja asia raukesi siihen.
Täällä kun lukenut juttuja, en mene sossuun. Täytyy vain katsella ympärilleen, ehkä joskus joku löytyy,,,,
Käsittääkseni sossu kirjoittaa kaikista yhteydenotoista ja asiakkaistaan raportin, joka jää teidän perheen ja sinun lapsesi faileihin sinne rekistereihin, joten kannattaa harkita. On nimittäin ihan onnenkauppaa, millaisella ymmärrys- ja dokumentointitaidoilla varusettu sossu sinunkin asiaasi sitten käsittelee, kuinka usein sossu vaihtuu ja mitä tukiperhe teistä sitten sossulle puolestaan raportoi. Apua sossulta saadessaan joutuu myös antamaan paljon elämänsä hallintaa pois. En suosittele.
Älä missään tapauksessa ota yhteyttä sossuun. Etsi tuki itsellesi jotain muuta kautta.
Netissä on välillä lastenhoito-ilmotuksia ja joku luotettava lukioikäinen voisi olla poikasi seurana, joten saisit vähän omaa aikaa.
Sossu voi etsiä vaikka kuinka hyvän tukiperheen, mutta kun asiaa aletaan kaivella "suurennuslasilla", löytyy pojastasi joku syy ottaa hänet huostaan.
Myös oma yksinhuoltajuutesi on jo riski sossuja ajatellen.
Mieti kaikki muut vaihtoehdot. Entä yh-ryhmä? Sieltä saisit itse aikuista kohtalotoveri-tukea sillä aikaa, kun lapset touhuavat omiaan ohjaajan kanssa.
Olen karvaasti petetty sossujen taholta, joten tiedän mistä puhun!
Menetin lapseni mukana ihmisarvoni ja koko elämäni meni pirstaleiksi.
Varo niitä susia lammasten vaatteissa!!!!
Hae netistä tietoa sanoilla pienperheyhdistys ja mieskaveri. Se toiminta voisi olla teille parempi vaihtoehto kun tukiperhe mikä on lastensuojelutoimintaa.