Yksinäisyys kuluttaa voimia, on lähes tappavaa. Moni meistä on siirtynyt "rajan taa" oman käden kautta.
Nämä palstat auttavat kyllä mutta loukkaukset pilaavat liikaa.
Mitä nämä palstat Sinulle merkitsevät?
Nämä palstat auttavat kyllä mutta loukkaukset pilaavat liikaa.
Mitä nämä palstat Sinulle merkitsevät?
Vastaukset 28
Vanhimmat
...ei pysty lähtemään omin neuvoin liikkeelle ulos.
Minä en tunne itseäni koskaan yksinäiseksi.
Täällä on ihan kiva kirjoitella ja lukea toisten kirjoituksia, mutta ne ilkeilijät masentavat kyllä moneksi päiväksi. En aina jaksa ymmärtää, että se on heidän ainoa ilonsa.
Niinä päivinä en käy täällä ollenkaan vaan katselen elokuvia, käyn lenkillä, kaupungilla jne.
Ajatustenvaihtoa, toisten ihmisten kanssa. Pitää huomioida, että täällä liikkuu monenlaista ihmistä, mielenterveysongelmaisia, katkeria, pahansuopia, mutta ennen kaikkea ihan tavallisia mukavia tyyppejä, meitä on moneen junaan. Ilkeily ja pahuus loukkaa, ne pitäisi osata jättää omaan arvoon. Hyökkäysten kohteeksi joutuu jos kirjoittaa samalla nikillä pitkään ja usein. Minullakin on rekisteröity nikki, mitä sattuneista syistä en enää käytä.
Olen yksin, mieheni kuoli kesällä 2005. Surutyössä olen päässyt niin pitkälle, että hyväksyn yksinolon, en varsinaisesti tunne itseäni yksinäiseksi.
On lapset ja lapsenlapset, muutama ystävä, vapaus mennä ja tulla. Se mikä rajoittaa on lähinnä oma mieli ja kukkaro. Eilisen pyrin hyväksymään ja päästämään siitä irti, huomisesta en tiedä, tätä päivää ja tästä eteenpäin elän omien voimien mukaan. Kerro jos haluat kirjoitella, niin laita sp osoitteeni.
Minulla on kyllä lapset ja lapselapset ja ystäviäkin silti joskus tunnen että on suuri asia että on tämä palsta on paljon asioita joita ei voi ystävällekään kertoa mutta tänne voin kirjoittaa ja monesti saa vastauksenkin tai voidaan käsitellä asiaa monen kirjoittajan voimin ja silloinhan siihen tulee useamman ihmisen katsantokanta ja voi ratkaista koko ongelman, siksi pidän tätä tärkeänä, ilkeilijät voivat pilata hyvän jutun enkä ymmärrä heidän motiiviaan joskus tulee paha mieli mutta usein jätän ilkeydet omaan arvoonsa.Kiitos teille ystävät olette arvokkaita tukijoita.
Yksinäisyyden koen joskun ahdistavana,ei ole kelle puhuisi asioita.Lapset on,mutta heillä oma elämä,työnsä,menonsa mutta onneksi yksi lapsenlapsi on mummilla välillä ilona.Ystävyyttä tuntui löytyvän niin kauan kun olit ystäville tarpeellinen monessa muorossa,kun itse olisit tarvinnut asioiden jakajaa he katosivat.Kyllä täällä tuntuu olevan niitäkin joiden tarkoitus on vain loukata toista,ihmettelen eikö näillä vuosilla jo ole rauhaa ja tyyneyttä olla ihminen toiselle ihmiselle.Minä kirjoittelen joskus täällä ja vastailen kirjoituksiin,jos herätti jollain tapaa mielenkiintoa,niinkuin tämä aihekin.Hyvää pääsiäistä sinulle ja kevään jatkoa.
yksin oot sie ihminen yksin keskellä kaiken...
niin se sanotaan isossa kirjassa ja hyvin se pittää paikkansa tänäkin päivän.
nuorna ko on työssä ja kaikeessa aren kiireessä ei yksinöisyys ehi tulla mieleen.
mutta vanhetes sukulaiset jos ennen kuolee tullee sekkii asia etteen.
tuosta siun mainitsemasta päivän päättämisestä oman käten kautta olen sitä mieltä, se ei mittää ihmisel paranna, kaik on kuitenkin eessä, hää ei mittää pääse pakkoo ,ei ees kuolemassa. mie näät uskon uuvellee syntymään.
minul tämä juttelu palsta on olt aikanaa hyvinkii tärkiä, en muista koska tulin ,mutta on siit jokunen vuos.nyt vaa harvemiten käyn voinnin tähen
minun aviomies jalmari kuol vuonna 1990 ja sen peräst mie opin tietämää mitä yksinäisyys on. meil kummalkaa ko ei olt sukulaisii eikä sellasii ystävii jotka ois kyläs käyneet ilaman asiaa, joten mie jäin iahn yksinää
asun tääl korves ja täältä kylält talot on tyhjeneet, isännät kuolleet ja perikunnat pittää talot tyhjillee.
enne meil ol vajjaa kilometri naapuriin , nyt kolme kilmometrii ensimmäisee ihmis asutuksee.ja hyökii tuntemattomii ihmisii.
nyt jälkikättee ko en ennää ole yksinäin voin puhhuu ilman paatosta yksinäisyyestä.
yksinäisyys tuntuu ensin aivossa, ajatus maailma pienenee, ajatus alakaa puhumaa sammaa rattaa.mie, mie mie ja mie eikä minul ole kettää. ei kettää kelle puhuisin ei kelle itkisin, voi minnuu onnetonta.
sitte tullee harha näkkyykin. meil ol kekkosen kuva tuvan seinäl ja hänen huulet ko alko liikkuumaa ja minul puhumaa sillon, pien jären hiven sano et kaik ei ole nyt kohallaa.
sitte jos ei vielkää mittää tee alko tulla ruumillissii kipuja. päätä alkoi kivistää ,vaik minul ikänä olt päänsärkyy.
jalkoja kivisti. ruoka halu män. ja jos sai jottain syötyy sekkii tahto pyrkii tuleemaa ulos.
yksinäisyys tekkee henkisii ja ruumillisii kivistyksii. siks ei ole ihme jos jokkuu ihminen ei kestä ja tekkee lopullissii ratkasuja.
minul vissii karjalais luonteenaa on ain olt jokkuu valo takaraivossa joka on vihjassu paremman olevan tulossa, mikä sit on pitänt paikansakkii. se myös eksytti minut tälle palstalle.ja se oli myös minun pelastus.
mie voin puhhuu ihan pelastumista niin suur merkitys tämä palsta oli minul. mie ko oon vähä pittuuelta alimittanen niin minnuu ei ylleensä noteerattu missään ainakaa jos ussseenpi ihminen on läsnä.
tänne ko aloin kirjottammaa miun pittuuta tai vajjaata koulun käyntii ei notteerattu keskustelusta puhuttii vaan siitä mistä kirjoitin. tämä palsasta palautti miun ihmis arvon ja et mie kuulun ihmisten joukkoonn.
toivon kovasti siunausta tälle palstalle ja myöskin niille ihmisille joista tuli niin rakkaita että heitä vielläkin siunaan iltarukouksessa.
toivon sinulle jolle ei tunnu olen toivoa, edes sinapin siemenen verran, sille on kuitenkin varuttu jotttain, jos et usko mihinkää, katso edes se piruuttas mihin kaikki päättyy, elämäsi on näet kertomus, SINUSTA.
rakkain terveisin lyyli
lilailai nimimerkki on miniä vainaani , joka jäi koska en ossaa konetta hyvin. kävin hänen postillaatikollaa josta en älynny kirjantuu ulos ja ko kirjotin eellä olevan en osant ...
en viitsi nyt selittää mite ossaamaton olin , se vaa tiioksi että lilaillaa ei ennää oo, että mie eellä kirjotin
pahotellen lyyli
Parvuotta sitten jolloin lopetit aktiisen kirjoittamisen tänne kerroit sen johtuvan lapsen lapsesi vuoksi. Et puhunut mitään yksinäisyydestäsi. Tarinasi olivat aivan hyviä. Paremminkin pakinoita. Nyt kaikki sen aikaiset kirjoittajat ovat siirtyneen muualle, Pari uutta moni nikkiä satuilee itsekseen. Oikeita juttu kavereita ei täällä enää ole. Löydet ne kyllä jos etsit.
Sinuahan ei todellakaan ole ollut täällä pitkään aikaan. Olen monasti ihmetellyt ja ajatellut, kuinka jaksat, ja kuinka perheesi suhteet ovat hoituneet.
Yritä kirjoitella vaikka vointisi on huonokin, kirjoita vaikka pari sanaa ja kerro kuulumisiasi.
Muistat kai minut? Vaihdoin silloin alussa usein nikkiäni kun en ollut rekisterissäkään, Aloitin meeri ii:ä ja muutaman muun nikin jälkeen kirjoitin Lienana. Kun en saanut Lienaa rekisteriin niin muutuin fiiuliksi, mutta sama ihminen olen kuin ennekin, vai muutamaa vuotta vanhempi:))
Terveisiä Sinulle sinne sinun nurkillesi, minähän kirjoittelen täältä Varsinais-Suomesta.
Ikinorteissa kirjoittaa moni entinen.
Sydämelinen tervehdys Sinulle vanha ystävä. Olit ensimmäinen tapaamani palstalla. Meitä oli useita tutuksi tulleita, joista Sinä, Muori ja Frederiikka olitte läheisimmät. En teitä muitakaan, kuten Anua ja fiulinia, halua unohtaa.
Lämpimimmät terveisemmme meiltä kaikilta! Olit palstan pieni/suuri kuningatar, kaikkien lämmin ystävä.
Toivotan parhaita mahdollisia hetkiä elämäsi iltaan. Toivon, että meidän monilukuisten palstaystäviesi tuntema suuri lämpö Sinua kohtaan, tavoittaa Sinut telepatian muodossa ja tunnet sen rinnassasi.
Ystävällisesti Sinun
Ruuneperi
sijaitsee?
Pääsiäispäivän kirkas aamuaurinko loisti señora lyylin viestistä, kun huomasin vuosien takaisen palstaystävän viestin. Näin ne vuodet vierivät, joskus katoamme pois palstoilta, muistot säilyvät monien vuosien takaisesta viestien vaihdosta. Señoran tervehdys palstalla lämmittää aina monien mieltä.
Sinulle señora, valoisia aurinkoisia päiviä elämääsi, terveyttä, rikkautta, rakkautta, kaiken hyvän runsautta, täältä Kaakonkulmilta toivotteleepi Kirsikka.
Onkohan kysymys siunaustilaisuudesta?
ymmärtää, että kun entiset tasokkaat tapaavat toisensa, siinä ihan liikuttuu. Kun pitää nykyisin rupusakissa kirjoitella ruuneperinkin.
Kiitos Lyyli kun kerrot taas omalla ihanalla tavallasi siitä mitä elämä on ja kuinka sitä osaat katsoa viisain silmin.
Muutama vuosi on kulunut, elämä koetellut meitä kaikkia, toivottavasti opettanut enemmän ymmärtämäänkin ettei kaikki aina mene kuten toivomme, mutta huomiset voivat tarjota rikkautta elämään.
Kaikkea hyvää elämääsi.... yhä odotan kuka saa luvan koota kaikki tarinasi vaikkapa kootuiksi sivuiksi tänne nettiin.
Niissä on sielukkaita ajatuksia elämästä, niihin olet kirjoittanut elämänohjeita joista olisi monelle apua nykyisessäkin ajassa.
Kiitos kun olet olemassa. Voimia päiviisi.
Vapaaehtoista se tännekkin kirjoittaminen on. Mikä sitten on se rupusakki ? Mehän olemme siirtyneet näiltä palstoilta aika päiviä sitten pois. Ettei ole syytä syytellä.
Ei ymmärtääkseni lyylin kirjoitus ollut kenellekkään henkilokataiseksi tarkoitettu. Eikä lyyli yleensäkkään mennyt juurikaan henkilökohtaisuuksin. Kirjoittelipa ja kertoili vain mukavasti asioistaan.
Miksi sanoissasi kuultaa katkeruus, miksi niissä on aistittavissa kuin kateus, tai kuin kaikki eivät olisi saman arvoisia täällä kirjoittaessaan.
Ruuneperi, kuten jokainen palstoille kirjoittava ajattelee asioita omalta näkökohdaltansa, kertoo omia ajatuksiansa kuten sinäkin. Miksi emme suo toisillemme ajatuksen vapautta. Meidän ei tarvitse olla Ruuneperin, kuten ei muidenkaan ystävä tai ihailija, mutta onko tarpeen sanoa Ruuneperin(kaan) puheenvuoroihin viitaten kuinka häntä aliarvioimme tai arvostamme. Anteeksi että otan kantaa lauseisiisi, tuntui vaan niin pahalle.
Sopua ja toisen mielipiteen hyväksymistä toivoisi enemmän kaikessa nykymaailman yhteiselossa. Ainut minkä olen huomannut parantuneen - nuoriso ei ainakaan täällä asuinympäristössäni tappele kaduilla iltaisin. Lienevätkö viisastuneet, vaiko aikuistuneet.
Aikuistummeko me?
Olipa ajatuksia herättävä kirjoituksesi. Tunsin kuin omiksi ajatuksikseni suurimman osan.
Minullakin karjalaista verta senverran suonissa virtaa, että tuntuu jonkinlainen takaportti löytyvän aina ja usko siihen, että asiat järjestyy tavalla tai toisella.
Valoa elämääsi ja samaa kaikille muillekin!
Kiitos, senora lyyli, kun vihdoin annoit kuulua itsestäsi. Elämä antaa ja elämä ottaa. Ja me senkun vain jatkamme kulkuamme oman aikamme verran. Iloa ja valoa kaikille toivotellen Helena
http://www.jacquielawson.com/viewcard.asp?cont=1&hdn=0&pv=EA02EN
Kirjoitus joka soveltuu paremmin vllmeiseen saattoon on milestäni kyllä vähän liikaa osoitettuna elävälle ihmiselle. Tokihan saat ottaa kantaa kenen tahansa kirjoituksiin. Ei kirjoituspalstat toimikkaan ilman kannanottoja.
Mitähän ja mistähän täällä pitäisi olla kade ? Tarkoitus oli vaan ohimenen vastata "Lyylille" vanhalle tutulle.
viestini oli osoitettu kirjoittajalle jonka viestin otsikko kuului "kyllä"...
En ole kade, mutta en myöskään tunne alemmuuden tunnetta koska uskallan olla oma itseni, puutteinenikin, ja niitä minulla on kuten varmaan jokaisella.
Hyväksymällä muut, voin olla sinut itsenikin kanssa. Itken ja nauran, sillä elämä on aaltoliike ja minä lastu sen aaltojen harjalla tai pohjalla.
Meillä jokaisella on jotain annettavaa toisillemme.
Sanamme voivat olla arvokkaita jollekin lukijalle joka miettii yksinäisyydessänsä mistä saisi virikkeitä, kuka kuuntelisi tai sanoisi että juuri Sinä olet tärkeä ihminen juuri tässä hetkessä.
Tai - joku ei hyväksy vaikka kuinka kauniisti tuomme ajatuksemme esiin, joten en edes kuvittele olevani kaikille miellyttävä, koska en itsekään voi ihailla kaikkia.
Yksinäisyyden keskellä yksikin ystävällinen sana on kuin pelastusrengas veden varassa taistelevalle.
Ojennetaan sellainen auttava rengas kaikille jotka yksinäisyyden keskellä täältäkin tukea etsivät.
Ystävän käteen on hyvä aina silloin tällöin tarttua vaikka sitten syvällisimminkin sanoin lähestyen.
Tunteet R-beria kohtaan ovat ehkä vähän kiihottuneet siksi, kun hän sanoi uhkaavasti, että äänioikeus pitäisi ottaa pois joltakin ryhmältä.
Ehkäpä sekin aiheutti pahennusta, että hän poisti alkamansa ketjun suutuspäissään ilman mitään selityksiä. Useamman kerran vielä.
Jos joku kirjoittaa tänne "pelastusrenkaan toivossa", ja sitte tuo vakinikki huitaisee hänet roskiin, niin ei tarvi paljoa ihmetellä, miksi vastustus on herännyt, ja miksi hänen entisetkin syntinsä on vedetty esiin.
Emme voi ajatella vain itseämme ja omien vihantunteittemme purkamista.
Siitä voi toiselle tulla paha mieli, se kannattaisi muistaa.
Jos ihminen ei ikinä tunnusta omaa osuuttaan
siihen, miten muut suhtautuvat,
tulee vaikeuksia helposti.
Syytteleminen on turhaa touhua, jos on itse alkanut.
Näin tuon tekstin ja ajattelin: Tuo on juuri sellainen, josta pitäisi ilmoittaa:
Ei hiventäkään asiasta, yksinäisyydestä, oman henkilöllisyyden salaaminen, tyypillistä sekin.
Lyyli on yli 80-vuotias, suorastaan hirvittävän lapsuuden elänyt, kovaa työtä tehnyt, syövän sairastanut.j.n.e.
Eikö tällaiselle henkilölle saa osoittaa hiukan ylisanojakin niin, että hän vanhoina, yksinäisinä päivinään saisi tuntea arvonsa ystävänä ja ihmisenä.
En häpeä vaikka tuon viestini sisältö luettaisiin lyylin siunaustilaisuudessakin.
Tuttuuden takia käytän lyyli-nimeä niinkuin hän
itsekin aikanaan.
"lipevää" sopii palstan tämän hetken asiattomuuteasiattomuuteen palstalla. Rekisteröi ja käytä!
Tämä viesti on kyllä väärällä palstalla. Kuuluu palstalle "Suhteet ja Eunteet" saataa kyllä olla vähän yksipuoleisia tunteita.
Etsin silloin valoa
edes pientä pilkahdusta
avaimenreikää maailmaan
iloa itkun sijaan.
Kerroin suruni ulos
purin pois painavan kuorman
ja kuuntelin kuinka minutkin kirottiin
mokoma akka, kaakattava kana
täällä ja postilaatikossani
kuulla sain mikä olen.
Löysin jotain
löysin ystäviä
lämpimiä sydämiä
tukea ja kannustavia sanoja
seison taas
huomaan kuitenkin
mikään ei ole muuttunut
iskut täällä ovat vain koventuneet
vahvempi iskijä
minä taas heikompi
ja annan periksi
olenhan jo saanut itsetuntoni
täällä en sitä halua enää menettää.
Yksinäisyys ei tapa
se on rauhan tyyssija
tunteiden satama
joka ahdistaakin ajoittain
-- jos täällä saisi
edes pienen myötätuulen
jaksaisi taas...
edes huomiseen päivään.
Kuuntelen toista yksinäistä
jos haluat puhua
jakaa hiljaisuutesi kanssani.
taidan samaistua runoosi.