Rommausoppi on ns. fatalistinen oppi.
Fatalismi tarkoittaa kohtalonuskoa eli uskoa siihen, että ihminen ei voi muuttaa omaa kohtaloaan. Fatalismi tulee näkyviin sekä joissain filosofioissa että eräissä uskonnoissa. Joskus fatalismiin sisältyy ajatus, että kaikki tapahtumat on kirjattu johonkin mystiseen kirjaan, joka sijaitsee jossain jumalallisessa paikassa.
On pelätty, että fatalismi johtaa usein passiivisuuteen ja yhteiskunnallisesti taloudellisen kasvun heikentymiseen, koska jos kaikki on ennalta määrätty. Ihmiset ajattelevat silloin helposti, että mitään ei kannata kuitenkaan yrittää tehdä asioiden parantamiseksi. Siksipä rommausoppiin uskovalla on suuri todennäköisyys siihen, että hän jää lopullisesti ilman omaa asuntoa.
Rommausoppi saa voimansa kateudesta.
Kateus on mielentila, joka merkitsee yleensä toisen paremmuuden, menestyksen tai muun sellaisen aiheuttamaa vihan, alemmuuden, mitättömyyden, huonommuuden, kykenemättömyyden, syyllisyyden tai harminsekaisen pahansuopeuden tunnetta. Nykysuomen sanakirjan mukaan kateus liittyy ihmiseen, joka ei suo toiselle hyvää ja haluaa itselleen hyvän, joka toisella on. Se ei vaadi uhriltaan välttämättä mitään erityistä. Kateus ilmenee kadehtimisena.
Kateutta esiintyy yksilöiden, ryhmien, yhteisöjen ja jopa kansojen välillä. Yksilöiden väliseen kateuteen liittyvät kohteet, joita toisella koetaan olevan enemmän tai paremmin kuin itsellä]. Kateellinen vertaa itseään ja havaitsee huonommuutta, joka häiritsee hänen omaa sosiaalista elämäänsä.
Kateus on epämiellyttäviin ajatuksiin liittyvää oloa, joka voi ilmetä inhona, panetteluna ja vastoinkäymisistä iloitsemisena. Kateellinen ihminen ahdistuu muiden menestyksestä ja saattaa vaipua itsesääliin. Kateellinen kadehtii, vaikkei toisen onni olekaan itseltä pois ja rakastaa sitä, mitä muilla on.
Vanhan määritelmän mukaan kateutta on amerikkalaista ja venäläistä (tai esim. irlantilaisen perimätiedon mukaan amerikkalaista ja irlantilaista). Kademielinen venäläinen (irlantilainen) tuhoaa rikkaan varallisuuden. Amerikkalainen puolestaan työskentelee vimmatusti saavuttaakseen rikkaan elintason. Todellisuudessa yhteiskunnallisen aseman paraneminen ei suinkaan poista kateutta. Päinvastoin, yleensä se lisää sitä. Kateus on voimakkaimmillaan silloin, kun se kohdistuu vain vähäsen parempiin. (Vrt. ns. Tuhnulle tulee hyvin voimakas tunnetila, kun puhutaan ”omista” neukkuutioista, mutta hän suhtautuu huomattavasti rauhallisemmin omakotiasujiin.)
Fatalismi tarkoittaa kohtalonuskoa eli uskoa siihen, että ihminen ei voi muuttaa omaa kohtaloaan. Fatalismi tulee näkyviin sekä joissain filosofioissa että eräissä uskonnoissa. Joskus fatalismiin sisältyy ajatus, että kaikki tapahtumat on kirjattu johonkin mystiseen kirjaan, joka sijaitsee jossain jumalallisessa paikassa.
On pelätty, että fatalismi johtaa usein passiivisuuteen ja yhteiskunnallisesti taloudellisen kasvun heikentymiseen, koska jos kaikki on ennalta määrätty. Ihmiset ajattelevat silloin helposti, että mitään ei kannata kuitenkaan yrittää tehdä asioiden parantamiseksi. Siksipä rommausoppiin uskovalla on suuri todennäköisyys siihen, että hän jää lopullisesti ilman omaa asuntoa.
Rommausoppi saa voimansa kateudesta.
Kateus on mielentila, joka merkitsee yleensä toisen paremmuuden, menestyksen tai muun sellaisen aiheuttamaa vihan, alemmuuden, mitättömyyden, huonommuuden, kykenemättömyyden, syyllisyyden tai harminsekaisen pahansuopeuden tunnetta. Nykysuomen sanakirjan mukaan kateus liittyy ihmiseen, joka ei suo toiselle hyvää ja haluaa itselleen hyvän, joka toisella on. Se ei vaadi uhriltaan välttämättä mitään erityistä. Kateus ilmenee kadehtimisena.
Kateutta esiintyy yksilöiden, ryhmien, yhteisöjen ja jopa kansojen välillä. Yksilöiden väliseen kateuteen liittyvät kohteet, joita toisella koetaan olevan enemmän tai paremmin kuin itsellä]. Kateellinen vertaa itseään ja havaitsee huonommuutta, joka häiritsee hänen omaa sosiaalista elämäänsä.
Kateus on epämiellyttäviin ajatuksiin liittyvää oloa, joka voi ilmetä inhona, panetteluna ja vastoinkäymisistä iloitsemisena. Kateellinen ihminen ahdistuu muiden menestyksestä ja saattaa vaipua itsesääliin. Kateellinen kadehtii, vaikkei toisen onni olekaan itseltä pois ja rakastaa sitä, mitä muilla on.
Vanhan määritelmän mukaan kateutta on amerikkalaista ja venäläistä (tai esim. irlantilaisen perimätiedon mukaan amerikkalaista ja irlantilaista). Kademielinen venäläinen (irlantilainen) tuhoaa rikkaan varallisuuden. Amerikkalainen puolestaan työskentelee vimmatusti saavuttaakseen rikkaan elintason. Todellisuudessa yhteiskunnallisen aseman paraneminen ei suinkaan poista kateutta. Päinvastoin, yleensä se lisää sitä. Kateus on voimakkaimmillaan silloin, kun se kohdistuu vain vähäsen parempiin. (Vrt. ns. Tuhnulle tulee hyvin voimakas tunnetila, kun puhutaan ”omista” neukkuutioista, mutta hän suhtautuu huomattavasti rauhallisemmin omakotiasujiin.)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Aiemmin käsitelty mm. näin:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=100&conference=4500000000001337&posting=22000000024239100#22000000024239100