Meille tehdään ensimmäinen ICSI ensi viikolla. Nyt olen käyttänyt synarelaa ja conal-pistoksia takana 5.
Mikä on iän vaikutus onnistumisprosenttiin, onko kenelläkään "iäkkäämmällä" yrittäjällä tärpännyt ekalla kerralla, ja moniako yrityksiä ihmisillä on takana;-? Olisi kiva kuulla kokemuksia, jähän jännää touhua tämä on kuitenkin;-) Kovin suuria odotusarvoja ei uskalla elätellä, mutta jos kuitenkin... Voittaahan joku aina lotossakin;-)
Aurinkoista kevään jatkoa ja kiitos, jos joku viitsii jakaa kokemuksiaan;-)
Mikä on iän vaikutus onnistumisprosenttiin, onko kenelläkään "iäkkäämmällä" yrittäjällä tärpännyt ekalla kerralla, ja moniako yrityksiä ihmisillä on takana;-? Olisi kiva kuulla kokemuksia, jähän jännää touhua tämä on kuitenkin;-) Kovin suuria odotusarvoja ei uskalla elätellä, mutta jos kuitenkin... Voittaahan joku aina lotossakin;-)
Aurinkoista kevään jatkoa ja kiitos, jos joku viitsii jakaa kokemuksiaan;-)
Vastaukset 3
Vanhimmat
jo 36v ja meille on tehty seitsemän vuoden aikana (siis välillä vedimme henkeä ja latasimme akkujamme); 3 inssiä, 2xIVF, 1xPAS ja vihon viimeinen oli ICSI tammikuussa ja nyt ollaan rv 13.
Mitään edes vähäistä plussaa ei aiemmista hoidoista tullut ja tästä ICSI:ssäkään ei selviytynyt kuin yksi alkio, joka sitten tuotti toivotun tuloksen.
Meillä on lapsettomuuden syy selittämätön eli kaikki pitäisi molemmilla olla kunnossa, mutta ei ole vaan aiemmin palaset loksahtaneet kohdalleen.
Tuntuu siis todella kuin olisi lottovoiton saanut, vaikka pitkä on matka vielä h-hetkeen, mutta tämäkin alkutaival on ollut jo ainutlaatuista...
Kaikille siis sanonkin, että ei kannata luopua toivosta, vaikka välillä se koville ottaakin.
Me jouduttiin/päästiin suoraan ICSI-jonoon, muut hoidot eivät tule kysymykseen meidän osallamme. Mutta toivotaan, ettei kovin montaa yritystä tarvittaisi, lääkäriltä äsken kysyin, ja hän sanoi mahdollisuuden olevan meidän osallamme noin 20%, eli ei kovin korkea, mutta mahdollisuus se on se pienikin;-)
Eli aurinkoista pääsiäistä ja onnea teille vielä tuhannesti ja täydestä sydämestä;-)
Hei vaan,
ICSIä koeteltu yhden kerran ja vesiperän veti. Miehelleni on tehty vuosia aikaisemmin siemenjohtojen poikkaisu ja sen vuoksi tämä. Olen 37-vuotias ja jo äidiksi päässyt. Nyt uuden miehen kanssa haluaisimme oman, yhteisen lapsen. Realiteetit on tunnustettu ja sen mukaan eletään. Muu elämä ei saa kärsiä. Olemme onnellisia tottakai jo olemassaolevista lapsista. Mutta ei se tunteita vähennä. Jokainen "nega" on surun paikka vaikka onneakin olisi ympärillä. Kyllä tunteet saa näyttää.
Olisin kiinnostunut kuulemaan onko ketään muuta pariskuntaa, jossa miehelle on tehty sterilisaatio ja sen jälkeen yrittävät lasta ICSIn kautta...?
Jokaiselle perheelle onnea yrityksesään! Voimia ja aikaa tarvitaan. Kukaan ei saa syyttää ja syylistää ketään valintojensa vuoksi. Toisilla taas elämä menee muuten oudosti, ei tiedetä mistä mikin johtuu... Aurinkoista kevättä!!!