Tänään se sitten iski oikein toden teolla. Kävin ipanan (5 kk) kanssa neuvolassa. Muistelimme miehen kanssa, kuinka vuosi sitten asioitiin samassa paikassa aivan toisissa merkeissä. Ensimmäiset sydänäänet, pienet potkut, ensimmäinen ultra...
Opinnot ovat edelleen levällään eikä ole farmariautoa tai omaa asuntoa. Vain miehellä on vakityö eikä sekään mikään huippupalkattu. Oksensin koko raskausajan ja paikkoja särki. Eikä pienen kanssa ensimmäiset kuukaudet olleet helppoja iltahuutojen takia.
Siltikin joku käsittämätön raskautumiskuume minuun iski, vaikka hetki sitten mietin vielä kierukkaa. Olisihan se kivaa, jos typykkä saisi kaverin. Eikä tämä ikäkään suinkaan vähene, kun vuosia on jo nyt 27. Samaan "konkurssiin" siis toinenkin vauva menisi.
Muilla kokemuksia? Järkipuhetta otetaan vastaan. :)
Opinnot ovat edelleen levällään eikä ole farmariautoa tai omaa asuntoa. Vain miehellä on vakityö eikä sekään mikään huippupalkattu. Oksensin koko raskausajan ja paikkoja särki. Eikä pienen kanssa ensimmäiset kuukaudet olleet helppoja iltahuutojen takia.
Siltikin joku käsittämätön raskautumiskuume minuun iski, vaikka hetki sitten mietin vielä kierukkaa. Olisihan se kivaa, jos typykkä saisi kaverin. Eikä tämä ikäkään suinkaan vähene, kun vuosia on jo nyt 27. Samaan "konkurssiin" siis toinenkin vauva menisi.
Muilla kokemuksia? Järkipuhetta otetaan vastaan. :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
ja toinen tulee sitten kun on tullakseen :) mitään ehkäisyä ei siis ole käytössä
joltain muulta sitten:). Meinaan meidän vauva on 3kk eikä ehkäisyä käytössä. Tosin täysimetän eikä ensimmäisenkään saaminen ollut mikään itsestäänselvyys, joten jos vanhat merkit pitää paikkansa, saadaan raskautumista vielä odotella.
Pikkusisar olisi kuitenkin toiveissa suht pienellä ikäerolla...ehkä riskialtiasta touhua, mutta näin meillä:)
musta rupee pikkuhiljaa tuntumaan, että naisille on biologisesti (ainakin useimmille) sisällytetty halu saada vauva, myös melkein heti toisen perään. Kun oon lukenu näitä palstoja, niin aika moni pohtii samoja asioita. Ite olin sitä mieltä vielä 3kk sitten, että en todellakaan haluaisi raskaaksi, mutta nyt kun tyttö on melkein 4kk, niin sitä on huomannu monesti miettivänsä, että mitäs jos sitä rupeaisikin taas lapsensaantiin? Sitä miettii kaikkea sitä, kuinka mukavaa raskaana oli (juu, myös alku ja loppu) jne. jne.
Oon kuitenkin ite päättänyt, että annan tän vauvakuumeen mennä toistaiseksi ja keskityn vain tähän esikoiseen ja annan aikani hänelle.
Mutta on se kyllä kummallista, miten sitä pää toimii!
Uskomatonta, että itselläni on myös vauvakuume, mutta näin vain on. Sain esikoisen lokakuussa-06 eli neiti nyt 6kk. Synnytys tapahtui hätäsektiolla joka oli minulle kipuineen järkytys. Synnärillä todella ilkeät kätilöt, neidin dowinsynd. epäily (joka osottautui vääräksi), sitten koliikki-itkut n.4kk vanhaksi ja vieläkään meillä ei olla nukuttu kokonaista yötä. SIIS HULLUA MUTTA mieliin on vain hiipunut ajatus toisesta vauvasta. Tässä samallahan se menisi :)
No laitanpa minä sitten vähän vastaan... Minusta tuo ajatus, että kaksi lasta hoituu yhtä helposti kuin yksi, on aika ... no, miten sen perustelet? Miten niin menisi samalla vaivalla? Eikä mene! Kaksin-kolminkerroin siinä on hommaa, kun on kaksi pikkuista hoidettavana yhden sijasta. Pärjääkö isompi muka jo "ihan ite"? Tottahan toki lapsia saa itse kukin hommata sitä tahtia kuin siltä tuntuu, kyllähän sitä tekee rakkaittensa eteen vaikka kuinka paljon ja kyllähän sitä selvitään, vaikka rankkaa olisikin... mutta ei kannata valehdella itselleen, että kahden kanssa olisi yhtä helppoa kuin yhden. Että siitä vaan vauvantekoon, mutta realistisin odotuksin.
Ja joo, kyllä minäkin jo puolihuomaamattani mietin seuraavaa, vaikkei "tilauksessa" olekaan, ei vielä hetkeen.
mulla oli jo pahemman laatunen vauva kuume kun poika oli vajaa3kk. nyt se on onneksi jo vähän laantunut.
Vaikka tosin suunnitellaan jo seuraavaa, mutta vasta loppu vuodesta että kroppa saa vähän palautua. Mies tosia haluaisi jo nyt... pitää siis vaan kuivaharjotella ajan kuluksi :)