Miksi ihmeessä. Onko mahdollista olla vain ihminen. Hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Tämän jälkeen on helpompi sietää toisten ominaisuuksia. Jokainen olemme saaneet synymälahjaksi erilaisia ominaisuuksia. Joitakin ominaisuuksiamme arvostetaan enemmän, joitakin vähemmän. Ihmisarvoon ne eivät kuitenkaan saisi vaikuttaa. Syntymälahjojen ja oppimisen kautta elämme ja touhuilemme täällä aikamme. Sadan vuoden päästä ei varmaan ole paljon merkitystä mitä täällä yksi pieni ihminen on touhuillut, mutta sille pienelle ihmiselle on valtava merkitys sillä, onko hän voinut elää ja tehdä sellaisia asioita joita pitää tärkeinä.
Koen myös kohdallani käyneen, kuten moni muukin on kirjoittanut, että on sattunut jokin kömmähdys tiedostoa laitettaessa ulkoiseen olemukseen, tai päivastoin.
Olen valinnut tiekseni kiduttavan tien. Miehen elämä muuttuu naisellisempaan suuntaan. Hyväksyn puutteellisuuteni, hyväksyn oloani helpottavat toimenpiteet, joita on alettu pitää jo terveyspalveluissa yhtenä asiaan kuuluvana osana.
Kasvan kaiken aikaa ihmisenä. Olen tullut huomaamaan, että saan olla keskeneräinen.
Kaikkein jyrkimmät ja kielteisimmät reaktiot tulevat ihmisiltä jotka eivät salli itselleen tapahtuvan asioita joista itse pitävät.
Eikös me voitaisi omalta osaltamme vain edistää suvaitsevaisuutta, erehtyminenkin on sallittua. Lopultakin säännöt, tottumukset ja tavat ovat ihmisten tekemiä, niitä voi siis muuttaa.
Toivon jokaiselle hyvää elämää, ilman turhia murheita. Kumpa tämä olisikin näin helppoa
Jos ei uskalla elää niin kuin tahtoo, tahtoo elää niin kuin uskaltaa
Koen myös kohdallani käyneen, kuten moni muukin on kirjoittanut, että on sattunut jokin kömmähdys tiedostoa laitettaessa ulkoiseen olemukseen, tai päivastoin.
Olen valinnut tiekseni kiduttavan tien. Miehen elämä muuttuu naisellisempaan suuntaan. Hyväksyn puutteellisuuteni, hyväksyn oloani helpottavat toimenpiteet, joita on alettu pitää jo terveyspalveluissa yhtenä asiaan kuuluvana osana.
Kasvan kaiken aikaa ihmisenä. Olen tullut huomaamaan, että saan olla keskeneräinen.
Kaikkein jyrkimmät ja kielteisimmät reaktiot tulevat ihmisiltä jotka eivät salli itselleen tapahtuvan asioita joista itse pitävät.
Eikös me voitaisi omalta osaltamme vain edistää suvaitsevaisuutta, erehtyminenkin on sallittua. Lopultakin säännöt, tottumukset ja tavat ovat ihmisten tekemiä, niitä voi siis muuttaa.
Toivon jokaiselle hyvää elämää, ilman turhia murheita. Kumpa tämä olisikin näin helppoa
Jos ei uskalla elää niin kuin tahtoo, tahtoo elää niin kuin uskaltaa
Vastaukset 4
Vanhimmat
"kaapista
Kirjoittanut: karsinaan 4.4.2007 klo 17.36
Hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Tämän jälkeen on helpompi sietää toisten ominaisuuksia."
Miksi pitäisi?
"Ihmisarvoon ne eivät kuitenkaan saisi vaikuttaa."
Joo ei saisi. Kristillinen etiikka on sellaista, että jokainen ihminen on arvokas ja ainutlaatuinen ja Suomen laki kunnioittaa tätä. Tässä maassa on kuitenkin sellainen ideologia, että paikka ihmisenä pitää ansaita ja tämä on vähän mukailtuna sama ajatus kuin mitä Adolf Hitlerillä oli aikoinaan.
Minä olen konkreettisesti kokenut sen miltä tuntuu ihmisarvon menettäminen vaikkapa siinä kun ihmiset heittelivät roskaa tai kiviä minun päälleni tai ettei minuun kohdistuvia rikoksia tutkittu tai kun minulla oli virtsatieongelma, niin ihmiset pitelivät nenäänsä ja kysyivät kovaan ääneen "MIKÄ TÄÄLLÄ HAISEE?".
Vastatakseni vielä sinun ensimmäiseen lauseeseesi, tuollaiset ihmiset eivät myöskään itse ansaitse ihmisarvoista kohtelua ja voivat olla varmoja, että jos he joutuvat joku päivä minun kynsiini, tulen kostamaan mitä julmimmin tässä vihollismaassa kokemani ihmisarvon loukkaukset.
"sille pienelle ihmiselle on valtava merkitys sillä, onko hän voinut elää ja tehdä sellaisia asioita joita pitää tärkeinä. "
Kaikki on lopulta turhaa ja tuulen tavoittelua. Kaikki rapistuu ja muisto katoaa. Yksityisen ihmisen tekemiset eivät merkitse mitään, ne ovat vain haromista ilmaan.
"Olen tullut huomaamaan, että saan olla keskeneräinen. "
Minä joudun olemaan keskeneräinen. Lahoan ennen kuin olen kunnolla valmistunutkaan. Yksi projekti taas joka osoittaa minun typeryyteni. Häpeän ja peitän sen muilta.
"Kaikkein jyrkimmät ja kielteisimmät reaktiot tulevat ihmisiltä jotka eivät salli itselleen tapahtuvan asioita joista itse pitävät."
Lumous haihtuu. Hapuilet ilmassa. Sinua on petetty. Olet kuin kissa jota hyppyytetään taskulampun valokeilaa jahtaamassa pitkin seiniä. Sinulle nauretaan.
Älä piru vie näytä iloa tai se viedään pois, älä näytä rahojasi tai ne varastetaan sinulta. Valmistaudu, että elämä huipentuu suureen pettymykseen ennen kuin dementian tullen unohdat sen kaiken. Ja kun sinut on haudattu sukuhautaan, niin sinulle annetaan anteeksi.
Minä menin sukuni kotiin eikä siellä ollut paljon mitäänmuuta kuin hauta, suvun hauta. Ja suvun vanhat haudatut kutsuivat minua sukuni yhteyteen. Ja minä jouduin taas orpona jättämään sukuni ja lähtemään mierolleh. Mutta joku päivä, minä liityn sukuni historiaan nimeksi. Eikä kukaan enää kysy kuka minä olin. olen saanut anteeksi ja minut hyväksytään. Synnitkin on sovitettu.
"Eikös me voitaisi omalta osaltamme vain edistää suvaitsevaisuutta, erehtyminenkin on sallittua."
No mutta ei ole muu sallittua kuin raha ja valta, sitten voi erehtyäkin. Mutta köyhän erehdys on niin kuin työttömän juopottelu.
"Lopultakin säännöt, tottumukset ja tavat ovat ihmisten tekemiä, niitä voi siis muuttaa. "
Ne ovat vuosisataisen kulttuurin tuotos. Asiat, mitkä olivat ennen meitä, vaikuttavat meihin. Sodan aikana tapahtui asioita, jotka olivat hävettäviä ja joista minulle ei kerrottu kuin nyt vasta. Ja se häpeä nousee suvussa pintaan nyt kun minä olen tehnyt sen mitä olen tehnyt. Miten minä olisin voinut tietää.
"Jos ei uskalla elää niin kuin tahtoo, tahtoo elää niin kuin uskaltaa"
Ei oikein uskalla eikä tahdo.
Hyvä että pudotit maan pinnalle. Ei kai tälläistä sitten olekkaan. En vaan vielä ole saanut tuntea nahoissani samaa, kuten sinä. En epäile kokemuksiasi. Toivon Sinulle menestystä taistelussasi.
Ehkä minulle käy kuten kuvaat. Haluan kuitenkin pitää pilvilinnani niin pitkään kuin pystyn. Täytyy varmaan varautua siihenkin, että huonosti käy. Jatkan kuitenkin näin, koska en muuhun pysty. Suoritin miehen elämää niin pitkään kuin jaksoin. Voimat kuitenkin loppuivat, oli pakko alkaa elää omana itsenään. Tunnen itseni luullakseni, tiedän mihin suuntaan olen kasvamassa. Tiedän mikä minusta isona tulee, jos saan kasvaa. Olen liian väsynyt sotimaan, nyt annan ajan kulua, tapahtuu mitä tapahtuu.
Olen ehkä väärässä itseni suhteen, enkä ainakaan voi neuvoa ketään toista. Kirjoitinpahan vain oman juttuni.
Kritiikkiä, ja erilaisia mielipiteitä tarvitaan, mutta ennenkaikkea asenteisiin muutosta!
Joistakin asioista olen kanssasi samaa mieltä,
enkä epäile kokemaasi elämässäsi.
Minä olen transvestiitti, eikä tämä ehkä samalla
lailla kosketa minua. Silti haluan olla eri-
mieltä liiallisesta toiveikkuudesta.
Minä haluan ainakin pitää toivoa yllä, vaikka
sitten liiallistakin. Silloin kun lakkaa toi-
vomasta, niin voi yhtä hyvin lopettaa elämäs-
täkin.
Kai sinäkin jotain toivot? Edes pientä ilon
hetkeä? Vapautusta aikaisemmin eläneiden suku-
polvien tuomasta häpeästä? Vai onko nekin sinun
mielestäsi liiallista toiveikkuutta?
Ei kannata heti heittää kirvestä kaivoon, jos
elämässä jokin mättää ja pahasti.
En halua todellakaan arvostella elämääsi tai
halveksia mielipiteitäsi. Edes pienen pientä
toivoa elämääsi toivon.
Ei, en uskalla toivoa mitään. Pilvilinnasta olen tullut alas rajusti ja joutunut lakki kädessä selittämään ihmisille uskonkokeilujani. Transasian ne näkevät samanlaisena höyrähtäneisyytenä kuin minun uskonikin.
" Silloin kun lakkaa toivomasta, niin voi yhtä hyvin lopettaa elämästäkin."
Olen samaa mieltä. On kuitenkin niin, että jos tätä prosessia tai sitten transvestisuutta pidetään itsekkyyden osoituksena, niin itsemurhaa vielä enemmän.
Toinen on se, että järjetön elossasäilymisvaisto pitää hengissä. Tästähän tuo Bogomoloff jäi kiinni muutama vuosi sitten kun hänelle kuvailtiin vaikeasti vammainen ja Bogomoloff erehtyi sanomaan, ettei hänestä sellaisen elämässä eikä elossa säilymisesä ole mitään mieltä. No studioon sitten tuotiin tuo vammainen joka oli kuullut Bogomoloffin sanat ja oli hyvinkin elämänhaluinen.
Ei ole sen suurempaa valhetta kuin etteikö yrittänyttä laitettaisiin. Kyllä laitetaan. Mitään muuta elämässäni tehnytkään kuin yrittänyt. Pirusti tein töitä että saisin työpaikan ja sitten kun sain sen, irtisanoivat minut laittomasti ja sekin oli minun vikani. Ei olisi kannattanut hakea työtä alun perinkään.
Mikään muu ei ole hyväksyttävää kuin täydellinen menestys ja siksi tällä palstallakin bluffataan sen kanssa.
Samalla kuitenkin eväät sen menstyksen hankkimiseen ovat poikkeuksellisen vähäiset lukuunottamatta transihmisten keskitasoa suurempaa älykkyyttä ja korkeaa koulutustasoa.
Luin lehdestä, että jos nuoruudessa on mielenterveysongelma (niin kuin transseksuaaleilla kaikilla ja ehkä transvestiiteillakin), niin työllistyminen myöhemmin saattaa vaikeuta ja edessä saattaa olla ikuinen köyhyys.
Samoin jos ihminen tappelee itsensä irti huumeista niin sillä taustalla työn saaminen on lähes toivotonta.
Minä ajattelen, että nämä ovat mahtavia kasvukokemuksia ja transprosessikin on voittopuolisesti opettavainen ja lisää ihmisen arvoa. Mutta työmarkkinoilla tai tässä kulttuurissa ei ajatella niin.
Koko ajan joutuu olemaan nokkapokkasilla tämän ympäröivän kulttuurin kanssa ja se väsyttää.
Minä sanon, että minä olen hurja A-luokan menestyjä, kodittomasta kodilliseksi, transprosessi läpi, eroon uskonlahkosta ja pudotan puolet painostani. Se on menestystarina.
Mutta ympäröivä yhteiskunta ei tule vastaan millään tavalla, se on kuin muuri johon ei voi hakata reikää.Aivan niin kuin sellainen, joka taistelee itsensä irti huumeista ja saa elämänsä raiteilleen, ei löydäkään mistään työtä. Ei yhtään haluta tukea henkilön menestystarinaa. Varmasti sitten entinen huumeiden käyttäjä turhautuu ja ehkä rupeaa jopa uudesti käyttämään huumeita.
Suomessa tämä hyvinvointi on sellainen kielletty kaupunki.