Olen tänään menettänyt erään ihmisen, joka merkitsi minulle todella paljon. Olen kyllä tiennyt, että tämä päivä ja tämä hetki koittaa, mutta en ole pystynyt käsittelemään tätä. Nämä viimeiset viikot olen toivonut, että asiat kääntyisivät parempaan suuntaan, mutta tämä on ollut vain minun toiveajattelua. Näin oli tarkoitettu tapahtuvaksi. En tiedä, miten jatkan tästä eteenpäin. Kaikki tuntuu niin turhalle ja toivottomalle ja edessä on pitkä viikonloppu. En ehkä jaksa enää. Miksi elämä on niin epäoikeudenmukaista?
APUA
Apua
3399
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
puhuminen auttaa aina
Ensimmäiseksi otan osaa suureen suruusi. Se tulee yllätäen aina, vaikka olisikin ollut odotettavissa, puhumattakaan äkkikuolemista.
Ymmärrän sinua ja tämä sama asia on kohdannut minua useasti. Olen menettänyt minulle 3 läheistä ihmistä: Joskus tapahtui asia niin, että se oli odotettavissa, mutta kerran autokolari murskasi rakkaani. Surutyöhön ja sen käsitettelyyn meni minulla vuosi. Paras ja ainoa lääke siihen on aika, joka parantaa, auttaa ja eheyttää.
Tärkeintä on myös läheisten tuki. Soittaa voi myös palvelevaan puhelimeen, jossa on keskusteluapua. Tärkeintä, ettet jää tällaisena hetkenä yksin.
Voimia sinulle
Otan osaa mutta ei elämä kaadu.Auringo paistaa risukasaankin.Katso aina valoon päin niin varjot jäävät taaksesi.Kaikia hyvää tästä etteenpäin toivotaen Osku 39v.