Muutama runo

Haisuli_ kirjoitti:

Tässä muutama runo viimepäivien tuntemuksistani, jotka olen kirjoittanut päiväkirjaani. Aikaisempia tänne kirjoittamiani tekstejä ovat mm. Muumien loppu osat 1 ja 2, Tommin pyörä ja Sankari. Olkaa hyvät! Antakaa jonkinlaista palautetta.

Nimetön runo:
Olet päihde, johon olen koukussa, imen sinua itseeni
keuhkoihini ja suoniin, nouset hitaasti päähäni ja alan
nähdä näkyjä, ulospääsyä ei ole, vain sinua ajattelen
näen kuinka elämäni vilkuttaa hyvästiksi samalla kun
sinä toivotat minut tervetulleeksi, silti et päästä minua
lähellesi etkä avaudu minulle, silti huumaat minut,
vihaan sinua, mutten mahda mitään punaiselle verkollesi,
jonka olet kietonut ja johon minä onneton olen tarttunut
hitaasti, mutta varmasti syöt minua sisältä, kunnes olen mennyttä
voi kuinka vihaan sinua.
-------------------------------------------

Koulu, tietokone ja pasianssi:
Koulu, sinne ja takaisin, mitä jäi käteeni? Vähemmän aikaa
kotona nyt, ympärillä ikävää hiljaisuutta, en osaa enää hymyillä,
hymyni ovat rumia valheita, ihmiset tulevat ja menevät, minä pysyn,
kadehdin heitä, katson jo ties kuinka monetta kertaa pasianssin korttien
voitontanssia, ne eivät jaksa enää tuoda edes sitä pientä ilonripettä päivääni,
silti tanssitan kortteja, mitä muutakaan minulla on? Muistelen ja kuvittelen
niitä nauruja, jotka kaikuivat hänen rannan ja heidän aikoina, niitä ei ole enää,
eivätkä ne enää palaa, enää on vain koulu, tietokone ja pasianssi.

--------------------------------------------

Itsetunto:
Sieluni nauraa ruumiilleni, se on sitä ironista naurua, joka kaikuu sisälläni,
kuka nauraa sielulleni? Luultavasti kaikki, joiden hymyt ovat totta, kaikki joiden
teot ovat kivikovia, kaikki joiden ruumiita on ollut tuhat enkeliä rakentamassa,
ruumiini ui samassa likaisessa vedessä, mutta kuten sieluni, se ei nauti varjosta,
jonka suojassa se on koko maailmalta, ruumiini taas ihailee sieluani, voi kuinka se
tahtoo sieluni astuvan ulos varjostaan ja näyttäytyvän koko maailmalle, se on valhe
toteaa sieluni, jota usein kutsutaan myös luonteeksi, se on valhe, varjossa en seiso,
ihmiset vain näkevät minut varjossa, se on ruumiin likainen ja itsepäinen varjo
ja ihmiset ovat se valo, jotka tuon varjon päälleni langettavat.

– –----------------------------------------

Sitten muutama runo, jotka olen kirjoittanut Englanniksi. Niillä ei ole nimiä.

I choose to sit in the darkness, I choose to bleed til she’s no more there,
can I adjust? I keep reaching the nonexisting light, its not there,
it has dwindled away to nothing, still I keep glancing it!
Somekind of a voice keeps telling me: go on let it go, it’s the sound of the truth,
sound of the painful annoying truth.

------------------------------------

This shit is making me nuts, the thoughts of the lost life has numb my mind,
I can’t walk straight, I can’t see things in the way I used to, seems like a huge
anger has conquered me , THAT DAY, the shop, the me and the you, and them,
the summer, how can you leave me , seemed like we were tied up together with
the strongest slipknot of a lifetime, you seem to have no problems goin’ on,
you are a way head of me, you are only a dot on the horizon, you have no need
to turn back, sometimes I see you weaving me in a way you never waved me before,
Your gestures reflect things I don’t like.

---------------------------------------------

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä