hän katselee taakseen
syksyn lehtiä
kiusaat minua
kun naurat, sydämesi itkee
enkä tiedä, miksi seison yhä tässä
loputtoman yön vankina
me seuraamme toistemme säiettä
kuin toisiinsa kahlitut koirat
odotamme, valvomme
katselemme toistemme unta
odotamme merkkiä, jota ei koskaan tule
ja kierrämme kehää
sanot, ettet osaa rakastaa
enkä minä ymmärtää
siksi, kun yö saapuu
olemme taas poissa
ja jossain, hyvin kaukana
sydämessä soi syksyn sävel
syksyn lehtiä
kiusaat minua
kun naurat, sydämesi itkee
enkä tiedä, miksi seison yhä tässä
loputtoman yön vankina
me seuraamme toistemme säiettä
kuin toisiinsa kahlitut koirat
odotamme, valvomme
katselemme toistemme unta
odotamme merkkiä, jota ei koskaan tule
ja kierrämme kehää
sanot, ettet osaa rakastaa
enkä minä ymmärtää
siksi, kun yö saapuu
olemme taas poissa
ja jossain, hyvin kaukana
sydämessä soi syksyn sävel
Vastaukset 1
Vanhimmat
Loistava runo.