Ortodoksiseen perinteeseen kuuluu ilo.
Olisiko siinä tosille luterilaisille opittavaa.
Olisiko siinä tosille luterilaisille opittavaa.
Ortodoksinen perinne
Jk.L.
6353
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
juuri pääsiäinen on upea.Myös isä Mitro on ilopilleri.Olen saanut olla mukana nostamassa maljaa hänen kanssaan:"Totisesti,Herra on ylösnoussut","Totisesti,Hän on ylösnoussut"sitten nostettiin Luojan kunniaksi lasit ja iloittiin.
Ortodoksisuudessa suurin juhla on pääsiäinen ja luterilaisuudessa joulu.
Se, miksi näitä vietetään tuppaa vaan olemaan pinnallista iloa.
esimerkki ortodoksien iloisuudesta, oli tänään aamutv:n lähetyksessä. Katson aina ohjelmat, joissa hän esiintyy jos vain satun huomaamaan.
Mikään erikoisen uskonnollinen en ole ja Jehovien kanssa en tule ollenkaan juttuun.
ilo ja suru kulkevat käsi kädessä.
Tunnen ihmisen joka pystyy itkemään ja nauramaan samalla hengenvedolla
ja paneutumaan musiikissa pääsiäisen sanomaan,Jeesuksen kärsimykseen.Samalla koko ihmisen kokemiin kärisimyksiin ei pääsiäinen jää pinnalliseksi.
Minäkin pidän Isä Mitron pulppuavasta ilosta.Lapsenmielisestä puheesta.Luterilainen on teljettynä lasioven taakse mistä se muka tietävämpänä ja kateellisena katselee toisten kristittyjen iloa ja perinteitä.
kirkon liturgia on elävämpi, mutta silti kuollut ellei ihmisellä ole muuta tarkoitusta kuin viihtyä kirkossa.
Ortodoksiseen kirkonmeininkiin kuuluva "musiikki" on hyvin kaunista, ja se vetoaa ainakiin minuun siinä kirkkokunnassa, mutta siitä ylettömästä kruusauksesta en pidä.
Paitsi Venäjä, mutta sitä ei täysin voi pitää kristillisenä kommunismin ja ateismin pitkän jakson vuoksi.
Mutta siis maailman maista kristilliset maat ovat kaikkein menestyneimpiä, ja näistä protestanttiset etusijalla.