Totta on,että täällä paljon ollaan onnettomia, kun lapset on viety, mutta viitsisiköhän tänne edes jaksaa kirjoitella, jos ei olisi todellinen hätä? Tämä on ainakin minulle hyvä henkireikä, koska en juuri tunne muita, paitsi tätä kautta tutuiksi tulleitam joilta olisi lapset otettu huostaan. Ja entäpä tyyli, joka huostaanotoissa on? Itse tilanteessa ei anneta sanan sijaa sen enempää vanhemmille kuin lapsillekaan. Jotenkin en pysty uskomaan, että tänne kirjoittelisivat Kaikenlaiset alkoholistit, huumeiden käyttäjät tai muuten vaan pimeät. Paitsi juuri nämä "ihme ja kumma" tyypit. Vaan sitä mieltä olen, että meidän pitäisi jotenkin saada yhteys toisiimme, ja lähteä "barrikaadeille". Ei tunnut muukaan auttavan.
ihme ja kumma kun jaksaa yleistää?
helena1
17605
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Tuo äskeinen aloitus oli minun ensimäinen viestini tänne.
Näin olen ymmärtänyt minäkin, että moni potee yksinäisyyttä näiden asioiden kanssa. Olen sanonut ennenkin, että jos on tyytyväinen lapsensa huostaanottoon ja siihen, miten se on hoidettu, niin mitä ihmettä siitä olisi tarvetta kirjoittaa.
Tänne kirjoittaa ilmeisesti eniten ihmiset, joiden lapselle on tehty aiheeton huostaanotto ja toinen ryhmä ovat ne, joiden kohdalla huostan tekovaiheessa on ollut ehkä kiikum kaakum, täyttyvätkö jotkin kriteerit, mutta jos siinä jotain olisi laillisesti tehty, niin viimeistään nyt se olisi jo purettu. Kolmantena ryhmänä voi mainita juomisen takia tehdyt huostaanotot, mutta heitä 'näkyy' vähemmän.
No pimeimpiä minunkin mielestä ovat he, jotka tulevat häiriköimään toisten keskusteluja. Minulle tärkein syy kirjoittaa tänne on - no tietysti vaihtaa ajatuksia toisten saman kokeneiden kanssa, mutta myös jos mahdollista, antaa tietoa niin, että mahdollisimman vähän lisää lapsia joutuisia käymään enää läpi sitä, mihin lapseni kanssa jouduin.
Ja saahan täältä moni varmaan neuvoakin, miten toimia, kun järkytyksekseen joutuu johonkin kamalaan tilanteeseen. En minäkään ymmärrä, miksi jotkut ihan kuin eivät salli sitä, että ihmisiä autetaan näissäkin asioissa. Jos aiheettomien huostaanottojen olemassa olo kielletään, se on ihan sama kuin kieltäisi niiden lasten olemassa olon, jotka ovat joutuneet kestämään sen. Heidän puolestaan ei saisi puhua, eikä tuoda heidän asiaansa julkisuuteen.
kerroit lapsesi viedyn sairautesi takia, josko tuo seuraava edes vähän lohduttaisi ja kannustaisi uskomaan, että koskaan ei voi tietää, mitä kaikkea hyvää on vielä edessä päin.
Tämän on jonkun äidin kirjoitus, jolta myös lapsi oli otettu vääryydellä äidin sairauden takia. En tiedä, vieläkö äiti kirjoittaa tänne, mutta aihetta hänellä kiukkuun on. Sijaisperhe-sanassa siis tarkoituksella vaihdettu yksi kirjain. Tuo kirjoitus oli vastaus jollekin sijarille, joka ihmetteli sijoitetun murkun kamalaa käytöstä, tekstissä puhutaan siis myös tuolle sijaisvanhemmalle:
"
Minun lapseni vietiin sijaisperseeseen oman neurologisen sairauteni vuoksi. Kuvittelepa sitä tuskan määrää, jonka koin silloin???? Hoidin häntä 4 vuotta toivottuna, rakastettuna. Tappelin joka "luukulla" ettei yhteyttämme katkaista. Sain Hänet kerran kuukaudessa neljäksi päiväksi ja taas se eron tuska. Moni nykyinen tuttavani ei tiedä, miksi en luota KENEENKÄÄN IHMISEEN??
Nyt olen opiskellut sairaanhoitajaksi, jota ei sairauteni estä lääkärin lausunnon mukaan, mutta estipä lapseni hoidon?? Nyt kun on tietoa, ei näillä perusteilla olisi voinut ottaa lastani huostaan? En sitä silloin, nuorena, arkana ymmärtänyt. Onneksi fiksu lapseni alkoi lukea 12-vuotiaana huostaanotoista ja kyseli, miksi Hän ei ole päässyt kotiin, koska laki niin edellyttäisi. Kerroin meitä kohdanneen vääryyden. Vanhempi lapsi siinä sijaisperseessä karkasi 13-vuotiaana ja sijoitettiin nuorisokotiin. Oma rakas, enkelini karkasi luokseni 14-vuotiaana. Koska olin kouluttautunut välillä, asiaa päätettiin katsoa? Lapsi jäi luokseni asumaan ja menin kuumimman murkkuiänkin yli hienosti.
Miten voitte vielä uskoa, että huostaanotot ovat oikeudenmukaisia. Lapseni valmistautuu lääkiksen pääsykokeisiin, on jo hoituri ammatiltaan. Hän vihaa entistä SIJAISPERSETTÄÄN ehkä vielä enemmän kuin minä? Kysyin kerran, onko siltä ajalta hyviä muistoja? Hän vastasi, että se toinen lapsi. Perseellä ei ollut omia lapsia. He siis eivät ole koskaan olleet äiti tai isä!! Käytän lapsi-sanaa, jottei sukupuoli paljastu, vaikka he ovat jo aikuisuuden kynnyksellä.
Onpa hyvä, että nuori on alkanut ärsyttää!! Se on merkki, että Hän haluaa oman rakkaan kotinsa ja ainoan ÄITINSÄ luokse! Sen saat minkä tilaat! Tässä yhteiskunnassa tekee sosiaalityöntekijät niin järjettömiä päätöksiä, muka lapsen edun nimissä, että hirvittää? Jos kuulen jonkun aikovan sijaishoitajaksi, sanon aina hänelle, että älä tee sitä LAPSEN AINOALLE ÄIDILLE? Tämä on törkeintä vallankäyttöä, mitä voi esiintyä! Rakkaus siinä ei näyttele, vaan raha. Se on niin hyvä tulonlähde, että siitä vaan rahan kiilto silmissä ajattelematta, miten paljon toisia ihmisiä satuttaa?
Toivon, että murkkusi tulee aivan mahdottomaksi!!! Jos olet itse sijoitettu murkku ja luet tätä, niin tee kaikkesi, jotta pääset kotiisi palaamaan. Oma äiti kantaa lastaan 24 tuntia/vrk sydäntään vasten. Ajattele sitä! Vaikka olen hoitaja, vihaan sosiaaleja ja sijaisperseitä. Työssäni en sitä tietty näytä, mutta vapaalla kylläkin. Onneksi harkintavalta näissä asioissa on siirtymässä tuomioistuimille!! Ehkä sitten voimme odotella oikeudenmukaisia ratkaisuja?
"
että, näitä lapsia pidetään viimeiseen asti huostassa, ihan vain siksi koska huostaanotto päätös on tehty.
Minun tapauksessani, lapset voisivat aivan hyvin asua kotona, ei ole mitään esteitä.
Ei päihteitä, ei väkivaltaa, käyn töissä ym. ym.
Mut kun kerran on tähän saamarin pyöritykseen (kiitos katkeran ex-miehen), takia joutunut, näyttää olevan keinot aika rajallisia.
Meillä nyt ootellaan hallintooikeuden päätöstä, ja täs samalla on käräjäoikeus prosessi.
Vanhempi lapseni karkailee koko ajan sijaiskodista.
Ei tuu toimeen siellä ollenkaan.
Mut siitäkin sit syyllistetään minua äitiä.
Jaksa tätä nyt sitten..
niin päättää
tuntematta, tietämättä äitiä ja hänen perhettään.
Nuijalla pam pöytään ja virkamiehen päätös
ja se siitä äidistä,
nuoriso huostassa!
kun aiemmin kirjoitin, että jos edes pienintä halua viranomaisilla olisi toimia lain mukaan, niin huostaanotto olisi purettu jo. Siis turhaa, laitonta jatkamista monen kohdalla.
Viimeinen kuulemani selitys purun lykkääntymiselle, vaikka siis tietenkään syitä ei ole, että sossuilla ei ole siihen resursseja. Jos sossutantta joutuisi itse löyhäs hirres roikkumaan, niin ehkä sitä aikaa alkaisi löytyä huomattavasti paremmin.
mutta, mutta mussa on muitakin puolia ku se et juon kerran n. 2 kk:sa 3 - 4 vrk putkeen ja välit taistelen kaljanhimoa vastaa. ainaski viel pystyn vähän kirjottamaan ja funtsimaan asioita. Pitääkö siis poistua palstaa pilaamasta?
kokeneiden pitäisi yhdistää voimansa, koska vaikka ho olisi kuinka aiheesta tehty, on se harvan kohdalla onnistunut inhimillisesti ja kaikkien lakien mukaan alusta loppuun tehdyksi.
Itse uskon, että lapsesta luopumisen tuska on yhtä suuri kaikissa mahdollisissa huostaanottotilanteissa. Oli se tehty
-aiheetta
-aiheesta tai
-vanhempien omasta hakemuksesta
Viranomaisten mielivaltaa ja laittomuuksia tapahtuu monesti kaikissa noissa huostaanottotilanteissa. Eikä pelkästään toimeenpanovaiheessa, vaan myös monella tavalla sen aikana, puhumattakaan purkamisesta, joka pahimmillaan venyy ja paukkuu, vaikka alun alkaen olleita syitäkään ei aikoihin enää olisi ollut kenenkään näköpiirissä.
loppujen lopuksi. Uskon joka sanan, että tuollaista on tapahtunut ja paljon.
Kyllä olivat vankkaa tekoa, äiti ja poika!
Että äiti sairaudestaan huolimatta jaksoi opiskella - silti, vaikka lapsi oli otettu pois hyvin arveluttavin perustein. Tuollainen kuluttaa henkisesti aivan mielettömästi!
Ja entä poika, että kauheasta sijoituskokemuksesta huolimatta ei lannistunut, vaan karkasi kotiin ja pystyi opiskelemaan itselleen hyvän ammatin. Tuollaisesta tulee hyvä olo, että on edes joitain tapauksia, joissa viranomaisten pahuus ei lannista ihmisiä lopullisesti.
mittää sitä vastaa et perustettas vaik yhristys.
Vaa mite saaha tasapaino noile aiheesta - aiheetta jutulle, nii siihe en ossaa sanoa mittää. Enempi tuntuu ahistava muita ku meikäläisii... Mikähä siihenkii syynä lienöö... Minuva ku ee toiste asiat ahista ku muistaa vuan olla toesten asioihi olla nokkoosa työntämäsä, nii ee ahista ollenkaa.
PS. Jotku kehtoovat väettee, että naeset huononis vanahatessaa. HAH! Kyllä ne on munat ku vanahenoo, eekä kanat!
Ee muuta ko hyvvee piäsiäistä!
vaen itellessii!
Ite ku olin aikoinaan yhteensä neljä vuotta laitoksessa sen takia että sosiaalitoimen mielestä elinolosuhteet olivat huonot koska äiti oli yksinhuoltaja jolla uusi mies, asuntona omakotitalo suht iso, molemmat kävi töissä jne. Ja tosiaan kukaan meistä ei nähnyt minkä takia elinolosuhteet olivat huonot. Sossujen mielestä elämälläni ei ollut päämäärää koska elämässäni ei ollut isää.
Neljän vuoden tappelu, karkailu ja sisällä istuminen päätty sillä että asiasta valitettiin korkeimpaan oikeuteen, oikeus päätti asian meidän eduksi koska sossut olivat tehneet huostaanotto päätöksen ilman mitään perusteita, ja sosiaalitoimisto tuomittiin maksamaan perheellemme korvauksia, sekä minulle asunnon kun täytän 18 vuotta. Nyt olen puol vuotta asunut kaksiossa, kunta> sossut maksaa mulle vuokran, laskut, antaa mulle käyttörahaa joka kuukausi, plus kelan toimeentulotuet, asumistuet jne. Ja tosiaan saan ilmaseksi asua 21 vuotiaaksi asti sen takia että elin neljä vuotta ilman syytä laitoksessa ja koin traumoja. Että kiitos Nikinharjun lastenkoti ja Hyvinkään sossut tästä ihanasta elämästä jonka mulle aikoinaan aiheutitte
Vanhemmuuden soveltuvuuden arviointi lasten vanhemmiksi kärsivät Inflaation, kun Huolen vyöhykkeistä ja Varhaisesta puuttumisesta tuli muotivillitys 2000-luvun alussa.
Ongelma on ilmeisesti tiedostettu ja aloitettu sosiaalityöntekijöiden kouluttaminen.
Snellman kesäyliopisto, koulutustilaisuus Kuopiossa 8.11.2012.
http://www.kuopionkesayliopisto.fi/s/kurssit/Ammatillinen täydennyskoulutus/Sosiaali- ja terveysala/4244/Vanhemmuuden arviointi
-----------
Edelliselle kiitos kirjoituksesta!
Näin ne sossut touhuaa:
"...valitettiin korkeimpaan oikeuteen, oikeus päätti asian meidän eduksi koska sossut olivat tehneet huostaanotto päätöksen ilman mitään perusteita, ja sosiaalitoimisto tuomittiin maksamaan perheellemme korvauksia, sekä minulle asunnon kun täytän 18 vuotta. "
En ikinä ennen ole kuullut tällaisesta päätöksestä, että SOSSU-TSTO tuomitaan maksamaan korvauksia ja asunnon 21-vuotiaaksi asti lapselle. Hyvä teille, ONNEA! Mutta eipä tuossakaan niitä sossuja rangaistu, jotka rikollisen päätöksen tekivät.
"Neljän vuoden tappelu, sisällä istuminen ja karkailu."
NELJÄ VUOTTA AIHEETTA HUOSTASSA!
Montako teitä lapsia oli ja minkä ikäisiä olitte?
Oliko sijaispaikka kaukana kotoa?
Miten usein saitte tavata vanhempia? Sitteko käydä kotona?
Kärsikö koulu huostaanotosta?
Miten teitä kohdeltiin sijaispaikassa?
Älä tunge tähän ketjuun linkityksiäsi, PLEAAAAAASEEEEE!
Tulipa lämmin olo ylempänä olevasta kertomuksesta :)
Rivera oli siirtänyt ilmeisesti sijaripalstalta tänne kirjoituksen, jonka lukemisesta joku toinenkin oli nauttinut. Suosittelen kaikille!
Saatiin hyvä päätös tälle päivälle. Lainaan vielä toisen tykästyneen tekstiä:
"Kyllä olivat vankkaa tekoa, äiti ja poika!
Että äiti sairaudestaan huolimatta jaksoi opiskella - silti, vaikka lapsi oli otettu pois hyvin arveluttavin perustein. Tuollainen kuluttaa henkisesti aivan mielettömästi!
Ja entä poika, että kauheasta sijoituskokemuksesta huolimatta ei lannistunut, vaan karkasi kotiin ja pystyi opiskelemaan itselleen hyvän ammatin. Tuollaisesta tulee hyvä olo, että on edes joitain tapauksia, joissa viranomaisten pahuus ei lannista ihmisiä lopullisesti."
Rakastan "hyvä voittaa kaiken pahan" -kertomuksia.
Hyvää yötä palstalaisille!
Onkohan tuo yleinenkin käytäntö, että
korkeinhallinto-oikeus määrää SOSSUTOIMISTON maksamaan rikoksistaan korvauksia perheelle ja lisäksi lapsen asumisen 21-ikävuoteen asti?
Minulle tämä on aivan uuden uutukaista tietoa, että viranomaisrikoksista kärsimään laitetut saisivat MITÄÄN korvauksia yhteiskunnalta.