Syvä kunioitukseni teille Veteraanit. Ilman teitä ei meillä olisi itsenäistä Suomea, jossa elää.
Viesteissä on mainittu Lotat ja Työn sankarit. Lottia yritetään edes tukea mutta niitä monia, myös äitiäni, jotka aikanaan tekivät työt kotirintamalla, heitä voimme vain muistella.
Olen "jangsteri", 71-vuotias vanhus 70-palstalta. Kirjoitan paljon rekisteröityneenä ja saan myös "selkään ammuttuja viestejä" nimimerkittömiltä.
Hyvät Veteraanit!
Mieleeni on tullut, että tämä palsta, voisi toimia vain ja ainoastaan rekisteröityneille.
Toivotan kaikkea hyvää "elämänne iltaaan".
P.S. Tunnen runsaasti Teitä, jotka olette päässeet Ruissalon Kylpylään - hoitoon.
Nyt ei enää ole ketään tuttua, jolle voisi
toimittaa "lääkettä", kuljettaa Turkuun j.n.e.
Minullakin on ollut, pieni ja vaatimaton osa, palvella teita, Veteraanit.
Viesteissä on mainittu Lotat ja Työn sankarit. Lottia yritetään edes tukea mutta niitä monia, myös äitiäni, jotka aikanaan tekivät työt kotirintamalla, heitä voimme vain muistella.
Olen "jangsteri", 71-vuotias vanhus 70-palstalta. Kirjoitan paljon rekisteröityneenä ja saan myös "selkään ammuttuja viestejä" nimimerkittömiltä.
Hyvät Veteraanit!
Mieleeni on tullut, että tämä palsta, voisi toimia vain ja ainoastaan rekisteröityneille.
Toivotan kaikkea hyvää "elämänne iltaaan".
P.S. Tunnen runsaasti Teitä, jotka olette päässeet Ruissalon Kylpylään - hoitoon.
Nyt ei enää ole ketään tuttua, jolle voisi
toimittaa "lääkettä", kuljettaa Turkuun j.n.e.
Minullakin on ollut, pieni ja vaatimaton osa, palvella teita, Veteraanit.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kiitos viestistäsi Veteraaneille. Olet oikeassa
kaikkien kohdalla, myös puolisoni ahersi sota-aikana kotitilalla veljien antaessa uhrinsa Isänmaan alttarille.
Kadehtimatta ketään saamasta tuesta.
Harvalukuisten veteraanien puolesta
Kaliper
Vieläkinkö pitää eritellä sota-ajan ihmiset eri kategorioihin sen mukaan, missä elämänvaiheessa he joutuivat sotavuotensa viettämään?
Ei ole veteraanien kunnioituksesta poissa se, että vihdoin muistetaan, että kotirintama taisteli siinä kuin etulinjatkin.
Kuinka paljon oli lapsia, joiden koulunkäynti loppui ja työsarka alkoi jo ennen rippikoulua! Kuinka paljon on vaimoja, jotka hoidettuaan kotiasiat vuosikausia, saivat sodasta miehensä ulkokuoren ja joutuivat huolehtimaan loppuunpalaneesta, hermonsa menettäneestä miehestään vuosikymmenet!
Sukuuni kuuluu paljon miehiä, "joille ei käynyt kuinkaan".
Ennen ei ollut kriisiapua, ei terapiaa, ei myötätuntoa, vaan epätoivoiselle perhelle sanottiin, kuinka kiitollisia heidän pitää olla, kun isä palasi vahingoittumattomana sodasta.
Nämä ajat olivat kaikille raskaita. Moni lapsi ei edes tiennyt paremmasta, vaan joutui elämään koko lapsuutensa pelossa ja ahdistuksessa.
Näiden lasten sota-aika kesti huomattavasti kauemmin kuin aikuisten. Eikä sitä tiennyt kukaan.