kävin tässä taas avopuolisoni vanhempien luona kyläilemässä, ja heistä saa mainion esimerkin siitä, kuinka kannattaa miettiä itselleen sopivaa rotua ja ylipäätänsäkin sitä, onko koiralle aikaa ja mielenkiintoa hoitaa sitä.
Puolitoista vuotta sitten minulta tultiin kysymään, että mitäs jos he hankkisivat koiran (appi jäi varhaiseläkkeelle pari vuotta sitten) ja tietenkin olin sitä mieltä, että jos he vain ovat valmiita ulkoiluttamaan ja harrastamaan koiran kanssa, niin hyväähän se varmasti tekee. Painotin myös heille, että kannattaa ottaa noutaja tai vastaava, hieman "helpompi" rotu, koska heillä ei ennen koiraa ole ollut.
Noh,löytyi ihania sekarotuisia (dalmantialaista, seefferiä, ajokoiraa, huskya ja sutta) pentuja sitten joltain heidän tuttavaltaan, ja eikös sieltä pitänyt narttu saada. olin alusta alkaen sitä vastaan, nimittäin kokemattomuudella ja rivitaloasunnolla tuosta koirasta saa helposti ongelmakoiran. no eipä kukaan kuunnelut minua.
nyt narttu on puolitoista vuotta vanha, yliaktiivinen, stressaantunut, yms. Kun satuin kysymään, että millon viimeksi koiran kanssa on käyty lenkillä, vastaus oli, että ei sen kanssa voi mennä, kun karkaa valjaista (kun koira heille tuli, sanoin että kannattaa opettaa ihan pienestä asti kulkemaan remmissä, muuten tulee ongelmia). naureskelivat myös, että pääsipä tyttö tänään pojan kanssa leikkimään (narttua ei ole leikattu). kun sitten sanoin, että heillä tuskin on mahdollisuutta niitä vahinkopentuja hoitaa, koira kannattaisi leikkauttaa, sain vatsaukseksi "se on liian kallista".
Koira on mielettömän viisas ja todellakin kaipaisi jonkinlaista aktivointia, olisi täydellinen agility koira. nyt kuitenkin koira viettää päivänsä pienellä rivitalon takapihalla. siitä huomaa, kuika se nauttii, kun sen ottaa naruun ja vie pois pihasta.
koiralta on myös irronnut viimeiset puoli vuotta karvaa aivan mahdottoman paljon, ja olen sanonut, että vaihtaisivat HauHau:n ruuan pois, mutta ei. olen heille kantanut nutron ruokaa eläinkaupasta, ja kun se loppuu, taas ostavat hauhauta, koska nutro kuulemma liian kallista.
joka kerta kun menen sinne, sydämmeni pohjasta riipaisee kun nään tuon koiran. se selvästikin "kärsii" tekemisen puutteesta.
ja te, jotka ihmettelette miksen ota koiraa itselleni, vaikka sitä haluaisinkin kovasti, syynä on, että minulla on jo kaksi isoa koiraa, eikä aikani riittäisi millään niin vaativalle koiralle.
nyt viimeksi nousi siitä kunnon tappelu, kun en voinut enää pitää suutani kiinni siitä, miten huonossa kunnossa oira on henisesti ja fyysisesti. avopuolisoni sanoi minulle myöhemmin, että antaa niitte hoitaa koiransa omalla tavallaan.
Te jotka suunnittelette koiran ottamista, miettikää tarkkaan mitä koiralta haluatte ja onko teillä todellisuudessa edes aikaa koiralle. pelkkä rakkaus ja ruoka ei koiralle riitä. toivottavasti edes tarina saa jonkun teistä harkitsemaan, annatteko koirallenne tarpeeksi, vai voisiko sille antaa vielä hitusen lisää aikaa...?
Puolitoista vuotta sitten minulta tultiin kysymään, että mitäs jos he hankkisivat koiran (appi jäi varhaiseläkkeelle pari vuotta sitten) ja tietenkin olin sitä mieltä, että jos he vain ovat valmiita ulkoiluttamaan ja harrastamaan koiran kanssa, niin hyväähän se varmasti tekee. Painotin myös heille, että kannattaa ottaa noutaja tai vastaava, hieman "helpompi" rotu, koska heillä ei ennen koiraa ole ollut.
Noh,löytyi ihania sekarotuisia (dalmantialaista, seefferiä, ajokoiraa, huskya ja sutta) pentuja sitten joltain heidän tuttavaltaan, ja eikös sieltä pitänyt narttu saada. olin alusta alkaen sitä vastaan, nimittäin kokemattomuudella ja rivitaloasunnolla tuosta koirasta saa helposti ongelmakoiran. no eipä kukaan kuunnelut minua.
nyt narttu on puolitoista vuotta vanha, yliaktiivinen, stressaantunut, yms. Kun satuin kysymään, että millon viimeksi koiran kanssa on käyty lenkillä, vastaus oli, että ei sen kanssa voi mennä, kun karkaa valjaista (kun koira heille tuli, sanoin että kannattaa opettaa ihan pienestä asti kulkemaan remmissä, muuten tulee ongelmia). naureskelivat myös, että pääsipä tyttö tänään pojan kanssa leikkimään (narttua ei ole leikattu). kun sitten sanoin, että heillä tuskin on mahdollisuutta niitä vahinkopentuja hoitaa, koira kannattaisi leikkauttaa, sain vatsaukseksi "se on liian kallista".
Koira on mielettömän viisas ja todellakin kaipaisi jonkinlaista aktivointia, olisi täydellinen agility koira. nyt kuitenkin koira viettää päivänsä pienellä rivitalon takapihalla. siitä huomaa, kuika se nauttii, kun sen ottaa naruun ja vie pois pihasta.
koiralta on myös irronnut viimeiset puoli vuotta karvaa aivan mahdottoman paljon, ja olen sanonut, että vaihtaisivat HauHau:n ruuan pois, mutta ei. olen heille kantanut nutron ruokaa eläinkaupasta, ja kun se loppuu, taas ostavat hauhauta, koska nutro kuulemma liian kallista.
joka kerta kun menen sinne, sydämmeni pohjasta riipaisee kun nään tuon koiran. se selvästikin "kärsii" tekemisen puutteesta.
ja te, jotka ihmettelette miksen ota koiraa itselleni, vaikka sitä haluaisinkin kovasti, syynä on, että minulla on jo kaksi isoa koiraa, eikä aikani riittäisi millään niin vaativalle koiralle.
nyt viimeksi nousi siitä kunnon tappelu, kun en voinut enää pitää suutani kiinni siitä, miten huonossa kunnossa oira on henisesti ja fyysisesti. avopuolisoni sanoi minulle myöhemmin, että antaa niitte hoitaa koiransa omalla tavallaan.
Te jotka suunnittelette koiran ottamista, miettikää tarkkaan mitä koiralta haluatte ja onko teillä todellisuudessa edes aikaa koiralle. pelkkä rakkaus ja ruoka ei koiralle riitä. toivottavasti edes tarina saa jonkun teistä harkitsemaan, annatteko koirallenne tarpeeksi, vai voisiko sille antaa vielä hitusen lisää aikaa...?
Vastaukset 9
Vanhimmat
joku (edes) ottaa tämmösenasian puheeksi. Mulla on ollut koiria n.40 vuotta ja näitä tapauksia on tullut joskus itsellenikin vastaan. Mikä saa ihmisen ottamaan eläimen, josta ei välitä ja jonka käyttäytymismalleja ei alkuunkaan ymmärrä, eikä ehkä haluakkaan? Koira ,eikä mikään muukaan eläin EI saa olla mikään muotioikku tai jonkun muun korvike!! Koska on kyseessä Sun sukulaisista on tilanteeseen varmasti vaikea puuttua. Mutta, vaikka tuo on hankala tilanne, ei kai siinä auta muu kuin puhe. ja uusi koti hienolle koiralle!
tuhansista. Eipä paljon muuta.
Todella säälittävää ja ilkeetä koiran kannalta, mutta valitettavan usein näin se juuri menee.
Koiranpentu on ihana nallekarhu, sen kanssa ei tarvitse tehdä muuta kuin syöttää ja leikkiä sisällä. Kaikki eivät viitsi opettaa edes sisäsiistiksi.
Vuoden vanha kouluttamaton ja aktiviteettejä vailla oleva koira onkin sitten jo kaikkea muuta kuin mukava pullukka.
miksi hauhaun ruoka sinusta niin huonoa on, mielestäni se on parempaa kuin moni muu sotku joita kaupoissa myydään? siinä kuitenkin on enemmän lihaa kuin monissa muissa tuotteissa,eikä sitä ole säilöntäaineilla duubattu... tuli vain vähän paha olo itselle, että olenko nyt huono koirien omistaja, kun en osta 50erpan ruokasäkkejä, hauhaukaan ole ihan halvimmasta päästä...jos ei nyt todellakaan kalleinkaan. Muuten olen kirjoituksistasi
ja vaatii rohkeutta puhua asiasta,joka on väärin
eläintä kohtaan.
selitin epäselvästi, koiralta siis irtoaa tajuttoman paljon karvaa ja luultavasti johtuu siitä, ettei hauhau sovi koiralle. karvanlähtö helpottanut aina kun saanut nutroa. kuulin tänään että eläinlääkäri oli sanonut kanssa, että koiralla on ruoka-aine allergia. ei se omistajasta huonoa tee, jos ostaa kaupan koiranruokia. ei se ole mielestäni mitenkään koiran laimminlyöntiä, tarkoitus ei ollut antaa sellaista kuvaa. anteeksi epäselvä selitys :)
on meillä naapurustossa. eläkkeellä oleva huonojalkainen pariskunta otti itselleen uuden koiran entisen kääpiörotuisen kuoltua. uusi koira on vähintäänkin keskikokoinen, siis iso koira. koira on nyt n.2 vuotias hyppivä, riehuva, sisälle paskova, vaatteita repivä höslö. koiraa ulkoilutetaan rivitalon takapihalla, kun kuulemma vetää ja riehuu hihnassa, eikä kuitenkaan tee kakkaa, kuin vasta kotona sisälle. nyt pariskunnan tytär on alkanut käymään koiran kanssa kerran viikossa koirakoulussa, vanhukset kun eivät itse jaksa tepastella koiran kanssa tubtia koulutuspaikalla.kyllä sääliksi käy sitäkin koiraa.
vannoutunut sakemanni omistaja ja muut koirat varsinkin pienet fifejä hänestä..otti sakemanni pihaansa räykyttään ja ei osaa sitä kouluttaa (se rähinöi liikaa koulutuskentällä ja lopetti siellä käynnin kokonaan)eikä pysty vaivojensa vuoksi ulkoiluttamaan.
sääliksi käy koiraa kun turhautuu..ja oli hyvänlainen otus tullessaan
yksi puoli asiasta. Olisi mielenkiintoista kuulla tämän avokin vanhempien kanta asiaan. Mikään ei ole koskaan musta valkoista.
AINA kun eläin voi huonosti, on syy mikä tahansa, niin syy on omistajassa! Tästä lähdetään.