Oiskos kellään kokemusta seuraavasta: kohta 3v.uros on talven aikaan muuttunut tosi häijyksi.
Jo kynsisaksia esille otettaessa ym. muuttuu tosi varautuneeksi,murisee, eikä anna edes koskea,silmät palaa,ym. siis on ihan tosissaan.
Koiraa ei ole koskaan lyöty, kynnen ydintä leikattu tms. Pari kertaa leikattu kynnet kuonokopan avulla. Mikä avuksi?
Jo kynsisaksia esille otettaessa ym. muuttuu tosi varautuneeksi,murisee, eikä anna edes koskea,silmät palaa,ym. siis on ihan tosissaan.
Koiraa ei ole koskaan lyöty, kynnen ydintä leikattu tms. Pari kertaa leikattu kynnet kuonokopan avulla. Mikä avuksi?
Vastaukset 3
Vanhimmat
laittaa kysymyksesi varmaan tuonne "Koiran koulutus"-palstalle. Voit sieltävarmaan saada parempia vastauksia.
Kokemusta mulla on jukuripää-kk-uroksista sen verran että molemmat inhosi kynsien leikkuuta, vaikkei mitään negatiivista niillekään koskaan sattunut.
Toinen meni karkuun pitkin seinävieriä kun näki että mulla on leikkuri kädessä. Se meni sängyn alle ja murisi siellä. Jos sitä alkoi vetää pois, se oli ranteessa kiinni. Kun sitten sain jujutettua sen, esim. unessa, kynsien leikkuuseen, ei se oikeastaan pannut hanttiin.
Toinen taas lähti myös livohkaan (tosi junttipää muuten) mutta antoi itsensä kiinni, pyristeli koko leikkaamisen ajan mutta ei uskaltanut sanoa mulle mitään vastaan, kun pidin tiukassa otteessa ja välillä vähän ojensin sitä. Selättää se piti muutamaan otteeseen ja pitää tiukka puhuttelu, auttoi kyllä.
Koiraansa ei pitäisi pelätä. Sinä olet se, joka määrää. Jos mäykky pääsee herraksi taloon, siitä on vitsit kaukana.
Toivottavasti saat vastauksen, paremman kuin mun kokemukset.
Miksi aloit käyttää kuonokoppaa ??
Oliko silloin jo aihetta taisteluun ? Et taida olla "pomo" koirallesi ? Kuulostaa siltä että
jotain on mennyt kasvatuksessa pieleen!Luottamus
pulaa nyt vaivaa urostasi ja pelko toimintaasi
kohtaan ?!Kannattaa hakea apua ihan ongelmakoirakouluttajalta ettei tilanne mene
pahemmaksi. Meillä taas tuo homma on hoitunut
todella yhteisymmärryksessä alusta asti koirien
kanssa .
Meidän hurtta ei ihan murissut, mutta sakset nähtyään pinkoi karkuun. Leikkausta yrittäessä rimpuili ja yritti karkuun.
Sitten aloin tekemään niin, että otin koiran syliin ja sakset käteen. Pitelin niitä nätisti siinä... koira sai haistella saksia ihan rauhassa.
Seuraavan kerran kun rupesin leikkaamaan kynsiä, niin otin nameja viereen. Ahmattini tekee lähes mitä tahansa kunhan saa namin. Ensin pitelin koiraa sylissä ja saksia kädessä. kun oli nätisti sai namin. Sitten koskin saksilla kynteen ja kun oli nätisti sai taas namin. Seuraavaksi sitten leikattiin ja jos oli rimpuilematta ja nätisti... sai namin (joka kynnen jälkeen). Lopuksi alettiin vähän harventamaan nameja... joka toisen jälkeen jne.
Nyt sujuu leikkaus hyvin... välillä pitää muistuttaa namilla, mutta riittää, kun ottaa namin viereen, niin on jo nätisti :)