Päivän "Iltalehdessä" 5.4.-07 juttu:
"Nyt rakentamaan
HARTIAPANKILLA"
Helsingin kaupunki pyrkii nostamaan hartiapankkirakentamisen taas kunniaan!
Jotkut kaupunginvaltuutetut ovat tehneet oikein valtuustoaloitteen asian tiimoilta.
Mihin kunniaan?
Miten ihmeessä rakennusala on senkaltainen tekniikaltaan että SE on ikään kuin jokamiehenoikeus ja jokamiehen osaamispiiriin kuuluva taito?
Eivätkö "jäljet" pelota?
Rakennusalalla on pääkaupungissa jo nyt töissä tarpeeksi ulkomaaneläviä ja kotimaisiakin tunaroimassa ilman koulutusta, ammattitaitoa, ja ilman asianmukaista työnjohtoa, kun rakennusmestarikoulutus lopetettiin.
( Voisiko lopetuspäätöksen tehneitä jotenkin asianmukaisesti rangaista? )
Mietinpä vaan, miten esim. NOKIAN loppuunriistetty ja -palava työnsankari/iskurityöläis-insinööri hoitelee vielä ikään kuin huvittelunaan ja ikään kuin rentoutuakseen omakotityömaansa nykyisessä rakentamisen lain-/asetusten-/määräysten-/järjestyksen-/ja ohjeiden viidakossa?
Parempi on että rakentamisen hoitavat ne jotka sen osaavat, ts. koulutusta on saman verran kuin niillä, jotka ryhmätyönä saavat matkustajalentokoneen ilmaan ja turvallisesti alas.
Talotehtaat osaavat rakentamisen elementtitekniikan, mutta kunnollisen kokonaissuunnitelman tekeminen tuntuu olevan ylivoimaisen vaikeata.
Pääsuunnittelija ja vastaava työnjohtaja ei ole sama asia, ja mieluummin sen pitää olla eri henkilö.
Talokauppiaat myyvät ilman minkäänlaisia omantunnontuskia pakettejaan tonteille, katsomatta ollenkaan mitä kaavamääräyksissä tai suunnitteluohjeissa sanotaan.
"Rauhala" ja sen plagiaatit ovat nyt (muodissa?) tyrkyllä joka toiselle tontille.
"Nyt rakentamaan
HARTIAPANKILLA"
Helsingin kaupunki pyrkii nostamaan hartiapankkirakentamisen taas kunniaan!
Jotkut kaupunginvaltuutetut ovat tehneet oikein valtuustoaloitteen asian tiimoilta.
Mihin kunniaan?
Miten ihmeessä rakennusala on senkaltainen tekniikaltaan että SE on ikään kuin jokamiehenoikeus ja jokamiehen osaamispiiriin kuuluva taito?
Eivätkö "jäljet" pelota?
Rakennusalalla on pääkaupungissa jo nyt töissä tarpeeksi ulkomaaneläviä ja kotimaisiakin tunaroimassa ilman koulutusta, ammattitaitoa, ja ilman asianmukaista työnjohtoa, kun rakennusmestarikoulutus lopetettiin.
( Voisiko lopetuspäätöksen tehneitä jotenkin asianmukaisesti rangaista? )
Mietinpä vaan, miten esim. NOKIAN loppuunriistetty ja -palava työnsankari/iskurityöläis-insinööri hoitelee vielä ikään kuin huvittelunaan ja ikään kuin rentoutuakseen omakotityömaansa nykyisessä rakentamisen lain-/asetusten-/määräysten-/järjestyksen-/ja ohjeiden viidakossa?
Parempi on että rakentamisen hoitavat ne jotka sen osaavat, ts. koulutusta on saman verran kuin niillä, jotka ryhmätyönä saavat matkustajalentokoneen ilmaan ja turvallisesti alas.
Talotehtaat osaavat rakentamisen elementtitekniikan, mutta kunnollisen kokonaissuunnitelman tekeminen tuntuu olevan ylivoimaisen vaikeata.
Pääsuunnittelija ja vastaava työnjohtaja ei ole sama asia, ja mieluummin sen pitää olla eri henkilö.
Talokauppiaat myyvät ilman minkäänlaisia omantunnontuskia pakettejaan tonteille, katsomatta ollenkaan mitä kaavamääräyksissä tai suunnitteluohjeissa sanotaan.
"Rauhala" ja sen plagiaatit ovat nyt (muodissa?) tyrkyllä joka toiselle tontille.
Vastaukset 15
Vanhimmat
talo suunnitellaan ja tehdään itse. Kavereiden avulla ja suhteilla. Näitä hyviä veronmaksajia varten nyt kaavoitetaan tontteja mm Vantaalle.
Kun Suomeen rakennettiin suurella innolla tasakattoisia omakotitaloja noin 30 vuotta sitten, eräs timpuri arvioi kattojen muutostöitä riittävän hänen hänen eliniäkseen. Hän on nyt 75 v ja töitä riittäisi, jos olisi innostusta. Voimia äijällä vielä on. Meille nuoremmille riittää näitä hartiapankkitaloja korjattavaksi. Remonttiyritysten kannalta tilanne näyttää hyvältä, mutta talojen omistajille moneen kertaan rakentaminen on kallista.
Näin yhden ok-raksauttamisen kokemuksella rakennusalalla suurin osa tekijöistä näyttäisi omien havaintojen mukaan olevan itseoppineita vailla asianmukaista koulutusta. Heillä jotka pysyvät alalla pidempään on tietysti käden taitoja, mutta vain aniharvalla muun laista kuin "näin me näitä on tehty" -tietoutta. Kirvesmiehet eivät paljoa lukuhommista piittaa ja siksi tietotaito esim. oikeellisista ja suositeltavista rakenneratkaisuista siirtyy korkeintaan perimätietona.
Mutta kuinka monesta liituraitamiehestä on rämpimään sateessa savessa ja etsiis viemäriputkenpäätä . Ja varmaan ne vielä 10 asteen pakkasissa ja lumipyryssä paukuttaa räystäänalusia. Kysykää vielä mikä rakentamisessa maksaa ja yrittäkää vielä saada sinne hartiapankilla lisää liituraitamiehiä. heh. olkoon oppineita tai ei . Ei nämä timpurit silti tyhmiä ole vaikka eivät olisi lukeneetkaan fysiikan tohtoreiksi
Sanoisinpa että ammattiopiston rakennuslinjan tosissani läpikäytyä ja kymmenen vuoden ("kouriintuntuvan") "työharjoittelun" jälkeen en koe vieläkään olevani valmis rakennusmies, niin paljon ala muuttuu.
Firmassa jossa olen on juuri näitä "näinon aina tehty"-miehiä, jotka eivät anna arvoa muiden näkökulmille. Mielestäni tämä on väärä lähtökohta. Pitäisi olla kokoajan valmis oppimaan uutta, unohtamatta vanhoja hyviä keinoja.
Pelkät kädentaidot eivät riitä, jos ne mätänee muutaman vuoden/vuosikymmenen jälkeen.
Vaikka ikää tulee lisää on pysyttävä LVI-alalla ainakin ajan mukana ja kaikki uudet tekniikat ja määräykset on opeteltava muuten tipahtaa " kyydistä" eli edessä on remppakeikkoja vain. Taitaa sama olla timpurihommissa, jos ukko ei omaksu uusia taitoja, joutuu "äitienpäiville".
Taas on joku jäänyt tontti arpajaisissa ilman voittoa..
Talotehtaalle ei tavallaan kuulu käykö talo tontille, se on rakentajan päänsärky.
Jokainen voi selvittää kaavamääräykset itse, ne on ihan suomeksi kirjoitettu.. Ja direktiivi-muodossa: tulee olla, pitää välttää, puuttuu kieltosana EI eli "määräys" onkin ohjeellinen, suuntaa antava ei sitova. Joten tämä jättää rakentajalle mahdollisuuden kaavatontillekin rakentaa aikalailla erilaisen talon kuin mitä kunta on suunnitellut.
Eri asia jaksavatko ihmiset vääntää rautalangasta sinne kuntaa..
Ja mitä rakentamiseen tulee on moni hartiapankki rakentaja tarkempi kuin työkseen tekevä. Se kun itselle tekee on oiva kimmoke tavoittelemaan täydellisyyttä, mutta töissä tänäpäivänä turhan usea vain "rämpii läpi". Kunhan about luovutus päiväksi on valmis ja kuka niitä näkee, kun piiloon jäävät..
Että kyllä meillä ainakin edellisen asunnon tehnyt ammattimies teki niin paljon P:tä, että seuraava tehdään itse..
Se on ihan oma valinta kumman ottaa.
Vasta jälkikäteen kumpi tuli valittua!!
Hyviä ja luotettavia tekijöitä eivään napata halvalla ja muutaman kuukauden varoitusajalla. Eivätkä lähde myöskään keskeneräisillä ja/tai vailinaisilla ajatuksilla ja suunnitelmilla hommiin, eivät yleensä edes viitsi alkaa keskusteluja käymään jos ei ole selviä ajatuksia asiakkaalla.
pidettyä meteliäkään, eihän sitä moniosaaja kehtaa kenellekään myöntää osaamattomuuttaan.
Totta tuo, että asiakkaan tulisi tarkoin tietää mitä tahtoo ja se, että olisi jonkinlaista suunnitelmaa valmiina eikä ne olisi vain jotain "pölliaskiin" piirrettyjä tuherruksia.
Oon vaan joskus huomannu, että on palijon semmoisia rakennuttajia jotka rakennusvaiheessa haluavat vaan nopeasti jälkeä välittämättä siitä, että tulevaisuudessa huomataan, että se ei ollutkaan hyvä ratkaisu.
Kyllähän se rakennuttaja sitten jaksaa muistuttaa, että kuka sen teki...haravemminhan sitä kuitenkaan kehutaan..?
Meikäläinen (niinkuin ei ilmeisesti teikäläinenkään)
ei tarvitse enää kohta tonttimaata kuin 1mx2m!
Se siitä?
Ei se nyt ihan kuvailemellasi tavalla mene.
Kai silla talotehtaallakin on jokin intressi?
Mainosarvo?
Kaavan selitysteksti on "lakia".
Suunnitteluohjeet ovat vain ohjeita, mutta sopimuksiin kirjataan ehto ohjeiden noudattamisesta.
(tosin lakitekstissäkin on pirusti tulkinnanvaraa, mutta itsehän olemme valinneet ne hölmöt, jotka näitä lakeja hyväksyvät)
"haitallisesa, huomattavassa, merkittävästi..."
Ja rakennus-/rantaoikeuden jakaminen onkin vasta pelin politiikkaa.
Mutta kun kaava on saatu tehtyä valmiiksi, niin pulinat pois.
Itselle tekeminen on teoriaa siitä että elämä jatkuu... ennemmin tai myöhemmin huomaat, että teitkin jollekulle muulle.
On valitettavaa, kun tekee tarkasti ja ikäänkuin hyvin toteuttaa väärinsuunniteltua. Haa!
Siinä sitä saa samalla kertaa sekä suden että hännän! (neovot naapurista)
Eiköhän tuo asia ole toisinpäin, ihmisille pitää vääntää rautalangasta malli, mihin kaavoituksella pyritään.
En usko, että asuntoalue on kovin viihtyisä , jos se on täynnänsä kartanoiden pienoismalleja.
En väitä, että kaikki osaisivat rakentaa.. Mutta mitä tahansa oppii ja voi yrittää. Lääkäritkään ei osaa ommella haavoja ennen kuin ovat pari kertaa (huonolla menestyksellä) harjoitelleet potilailla.
Se ensimmäinen varvi perustuksissa on vaikein.. Katsos, eivät ne rakentajat maailman sivun ole olleet mitään AMK-raksalinjalaisia..
Ja se on muuten mulle herttaisen yhdentekevää, saavatko lapset siitä itse rakennetusta talosta enemmän vai vähemmän, kun 70 vuoden päästä kuolinpesä sitä alkaa myymään.
Aion näes siellä asua ja pysyä ja elää PITKÄÄN. =)
Itse taidan olla tuollainen "loppuunpalanut" vaikka ei nyt ihan nokialta kuitenkaan.
Hartiapankkirakentamista on tässä tehty kohta vuoden verran ja olen kyllä todella tyytyväinen siihen mitä tähän asti on tullut valmiiksi.
Paljon on asioita pitänyt selvittää ja toisen mokoman opetella. Mikään ei kuitenkaan ole ollut mahdottomuus. Pakolliset työt on teetetty ammattimiehillä tietysti( putki, sähkö, lupakuvat yms. )
Sen olen kyllä huomannut, että tulee tehtyä ehkä vähän liiankin tarkkaan, ainakin jos mestaria uskoo. Niin kuin muutkin ovat sanoneet, niin "näin on aina tehty" miehiinkin on tässä törmätty, mutta kyllä nekin on järkeä kuunnelleet kun aikansa on todistellut.
Pointti taitaa olla siinä, että kyllä hartiapankkin rakentaminen onnistuu "liituraitainsinööriltäkin". Pitää tietysti olla vain hieman sairas, että haluaa lähteä tämmöiseen projektiin. Ei ne määräykset, lait ym. ole mitään rakettitiedettä, melko selvää tekstiä ne minusta on. Hieman asennetta, peukalo oikealla paikalla ja aikaa, sillä se menee.
ps. Ei se nyt mikään jokamiehenoikeus ole, mutta jotain siinä kuitenkin vaan on, en osaa sanoa mitä.