Vai eikö ollutkaan.
Suulla haudan rakkauden.
Tuntien surun.
Iloiten myönnän.
Oli kaikki kaunista.
Ihmeellistä.
Sanat voivat sekoittaa.
Kertoilla omaa tarinaa.
Kuka mahtaakaan .
Sen kirjoituksen lukea.
Lukea ja tulkita.
Aivan eri tavalla.
Kun oli tarkoitettu niin.
Rakkaus on kuitenkin.
Kivenkin arvoinen.
Haudan suulla.
Rakkauden saattossa.
En haudannut kuitenkaan.
Vaan annoin kukoistaa.
Sieluni syvyyden.
Sen syvän rakkauden.
Vierititkö kiven.
Vaiko ollutkaan.
Rakkauden hautaa laisinkaan.
On vain rakkaus.
Suulla haudan rakkauden.
Tuntien surun.
Iloiten myönnän.
Oli kaikki kaunista.
Ihmeellistä.
Sanat voivat sekoittaa.
Kertoilla omaa tarinaa.
Kuka mahtaakaan .
Sen kirjoituksen lukea.
Lukea ja tulkita.
Aivan eri tavalla.
Kun oli tarkoitettu niin.
Rakkaus on kuitenkin.
Kivenkin arvoinen.
Haudan suulla.
Rakkauden saattossa.
En haudannut kuitenkaan.
Vaan annoin kukoistaa.
Sieluni syvyyden.
Sen syvän rakkauden.
Vierititkö kiven.
Vaiko ollutkaan.
Rakkauden hautaa laisinkaan.
On vain rakkaus.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Haikean kaunis runo!
Aivan mahtava runo, Margitta!
Luin ja luin ja luin
vieläkin uudelleen
KIITOS
ompas syvällisen kaunista tekstiä tämä runosi.
Vaikkakin siinä oma harmautensa, se päättyy kui-
tenkin kaikki voittavaan rakkauteen - hyvä
niin.
Sanon vieläkin, että kyllä runosi ovat
kehittyneet mielettömästi.
Saat aina auringon paistamaan.
Runo on koettua elämää.
Ihanaa Pääsiäistä Äitee