Olen eroamassa yli 20 vuotta kestäneestä liitosta. Suuren osan ajasta olen ollut kotona töissä lapset/maatila.
Kaikki omaisuus on mieheni nimissä. Kuuluuko minulle kuitenkin puolet? Ja jos kuuluu, minkä mukaan lasketaan maatilan arvo? Myyntihintako vai jotenkin muuten? Kuinka kauan tuota osuuttaan voi joutua odottamaan?
Auttakaa tyhmää hädässä.
Kaikki omaisuus on mieheni nimissä. Kuuluuko minulle kuitenkin puolet? Ja jos kuuluu, minkä mukaan lasketaan maatilan arvo? Myyntihintako vai jotenkin muuten? Kuinka kauan tuota osuuttaan voi joutua odottamaan?
Auttakaa tyhmää hädässä.
Vastaukset 19
Vanhimmat
unohdin mainita, mitään avioehtoa ei ole tehty.
Niinhän se menee, että kaikki omaisuutenne ja mahdolliset velkanne lasketaan yhteen ja sitten pannaan se laskennallisesti puoliksi siten, että molemmille jää yhtä paljon.
Jos tilat ja mannut on kaikki miehen nimissä, niin hän todennäköisesti sitten maksaa sinut ulos. Tai sitten myytte kaikki ja rahat menee puoliksi.
Ja se tilan arvo menee sen hetken myyntiarvon mukaan, jolloin avioeron I-vaiheen paperi pannaan vireille.
Ei se ihan noin mene...
Avioeron I vaiheen "jättöpäivä" määrää mitä on mukana osituksessa... esim. 1 kpl. maatilaa, 40 ha metsää, jne.
Jos mies sitten saa tuon jälkeen vaikka perintönä 20 ha lisää metsää, se ei ole mukana osituslaskelmissa.
Mikä ARVO noille kaikille laitetaan, se määritetään silloin kun ositus tehdään... joskus siihen voi mennä pitkäänkin (jos oikein riitaisa tapaus, ja tarvitaan oikeuden määräämää pesänjakajaa).
Tappaakin vaimonsa erosta kuultuaan niin kuinkas neropatti sitten käy.???
Ja lisäksi voihan koko omaisuus tuhoutua tulipalossa ja jää vain velat.
Tai voi puhjeta ydinsota.
OLET KYLLÄ TOSIAAN UMPIHULLU :) !!!!!
Mielestäni M36:n neuvot ovat ihan hyviä.
Umpihulluudesta voidaan olla montaa mieltä. Kenelle se kuuluu.
Ensimmäinen skenaariosi menisi näin:
Mies joutuu linnaan ja ex vaimo kirkkomaahan.
Ositusta tuo ei estä, ja tilan elinkelpoisuus varmaan kärsii joka tapauksessa, kun äijä Kakolassa useita vuosia.
Nyt tosin kuolema erotti puolisot, eli vaimonsa tappanut mies maksaa tasinkoa kuolinpesälle, jonka vaimon lapset sitten perivät. Voisi kuvitella että päälle tulevat hieman muitakin korvauksia.
Se, mitä en tiedä on... kuinka menetellään jos vaimolla ei ole lapsia... eli periikö silloin hänet murhannut puoliso vaimo-vainajansa ?
Enkä sitä, voisiko tässä tapauksessa mies käyttää oikeuttaan olla maksamatta tasinkoa kuolinpesälle vaikka niitä lapsia vaimolla olisikin, ja mies aiheuttanut koko perinnönjaon omalla teollaan.
Toivon, että "yx tavallinen" tai joku muu asiantuntija voisi valaista ... ihan vaan mielenkiinnosta.
Jälkimmäinen on hieman helpompi vastata ... eli tila palaa, EIKÄ ole tajuttu ottaa palovakuutusta. Ja tuhkakasan lisäksi jää pelkkää velkaa. Noh, tämä sikäli teoreettista, että pankki vaatii voimassa olevan palovakuutuksen jos talo on lainojen vakuutena.
Jos tila on miehen, niin kai velatkin ovat. Silloin hänen nettovarallisuutensa tulipalon jälkeisessä osituksessa on nolla (vaikka velkaa on "miljoona"). Jos vaimokin varaton... niin tasinkoa ei maksa kumpainenkaan, mutta velat jäävät tietenkin velalliselle (tai hänen velkansa taanneelle).
Kyllä M36 aivan oikean neuvon antoi.
//Nyt tosin kuolema erotti puolisot, eli vaimonsa tappanut mies maksaa tasinkoa kuolinpesälle, jonka vaimon lapset sitten perivät.//
a) Jos kuolema olisi ositusperuste, leski voisi vedota tasinkoprivilegiin ja kieltäytyä tasingon antamisesta.
b) Mutta kuolema ei ole nyt ositusperuste, koska avioeroasia oli pantu vireille. Ositusperuste on avioeroasian vireille tulo. Mies ei voi osituksessa kieltäytyä tasingon antamisesta vaimovainajan perillisille. (Teoksessa Aarnio-Helin, Suomen avioliitto-oikeus, tosin edellytetään, että ositus olisi avioeroperusteella ehditty ennen kuolemaa panna vireille, jotta olisi kysymys avioero-osituksesta.)
//Se, mitä en tiedä on... kuinka menetellään jos vaimolla ei ole lapsia... eli periikö silloin hänet murhannut puoliso vaimo-vainajansa ?//
Vastaus:
PK 15 luku 1 § 1 mom.
"Älköön kukaan saako perintöä tai testamenttia sen jälkeen, jonka kuoleman hän on tahallisesti aiheuttanut rikollisella teolla."
Perillisiä ovat vaimon sukulaiset.
... toivotaan että on myös tuolle "nitistämisestä" kommentin heittäneelle "järjen jättiläiselle"
Lapsikin tietää ettei toisen murhasta varmasti kostu.
Sulla on kyllä aika avuttomat yleistiedot ja kaiken lisäksi jaksat esittää besserwisseriä kuukaudesta toiseen.
Säälittävä tyyppi.
ottaa selvää omaisuuden lisäksi, miten 20 vuoden aikana tekmäsi työ huomioisaan, Miten työtulo on jakaantunut teillä? kenen tilille esim. maitotulot (jos niitä on) jne. Kannattaa kysyä ulkopuolisen asian tuntijan neuvoa.
Noilla ei ole merkitystä ositukseen ja tasingon laskemiseen.
Juu kuten tuossa mainittinkin, teillä ei ole avioehtoa ja silloin koko omaisuus puolitetaan, myös velat.
Molemmat ovat tehneet pitkän päivätyön tilan kasvattamiseksi ja lasten parhaaksi. Molemmilla on oikeus siihen puoliksi ja molempien työlle lasketaan suunilleen sama hinta, että siinä ei makseta pyykinpesusta vähemmän, kuin pellon aurauksesta.
Maatilan arvoon vaikuttaa eniten verotuksellinen arvo ja "luovutusarvo". Eli sitä ei lasketa ihan niin että myyntiarvo, jonka saisi jos myisi koko paskan...
Jos mies jää pitämään tilaa, niin sinun omistukseesi siirretään sellaista omaisuutta, jolla ei ole niin suurta merkitystä tilan jatkuvuudelle. esim. metsää, kulkuvälineitä, ja/tai rahaa.
Osituksen voi saada/tehdä eron tultua voimaan. Kumpi tahansa voi hakea ositusta ja maatilan ositukseen kannattaa ottaa ammattihenkilö. Se on liian monimutkainen keskenään tehtäväksi ja lasten asuminen ja elatus on huomioitava..
Koska teillä ei ole avioehtoa, eikä ns. lyhyttä avioliittoa, on teillä avio-oikeus toistenne nettovarallisuuksiin (oma omaisuus plus puolet yhteisistä, miinus omat velat ja puolet yhteisistä veloista).
Osituksessa sitten se "rikkaampi" maksaa "köyhemmälle" tasinkoa niin paljon, että osituksen jälkeen varallisuutenne ovat yhtä suuret.
Avio-oikeus ei välttämättä vaikuta omistusoikeuksiin mitenkään... ja tasingon maksaja voi päättää millä omaisuudellaan sen suorittaa kunhan "summat täsmäävät".
Hinnan määrittäminen varmasti vaikeata, hänellä omat summat mielessä... sinulla ehkä jotkut muut... jollain tavalla niistä päästävä sopuun. Ellei niin tapahdu, on viimeinen keino oikeuden määräämä pesänjakaja... hän sitten määrittää ja saattaa osituksen päätökseen (ja korvaus siitä voi olla muhkea, jonka hän ottaa pesän varoista)
olisi määräys siitä, että puolisolla ei ole avio-oikeutta tilaan eikä sen tuottoon? Tiedän yhden tällaisen parin jolla on tällainen määräys ja lisäksi vielä avioehto. Käsisikö tällaisessa tapauksessa sitten niin, että jos tila olisi miehen nimissä niin vaimo kävelisi ulos varattomana? Tällä parilla ei ole aikomustakaan erota, ovat olleet naimisissa kohta 35 vuotta, mutta ihan teoriassa kiinnostaa.
Sen perityn tilan osalta jo pelkkä testamentti riittää, jolla voidaan määrätä ettei "perijän" aviopuolisolla ole avio-oikeutta ko. perintöön tai sen tuottoon.
Vakkei tilan perineellä ja hänen puolisolla olisi keskinäistä avioehtoa lainkaan, olisi avioeron osituksessa ko. tila laskuista poissa (testamentin määräyksen mukaisesti), ja muu omaisuus ositetaan normaalisti ja mahdollisesti maksetaan tasinkoa.
Jos sitten puolisoilla tuon kaiken lisäksi on avioehto, silloin ei mitään tasinkoja laskella.
TAI, vaikkei testamentissa olisi aikanaan ollutkaan mitään ehtoa koskien "perijän" puolison avio-oikeutta ... mutta puolisoilla on avioehto, niin taaskaan ei tasinkoja laskettaisi.
Kertomassasi tilanteessa avioeron sattuessa emäntä lähtisi oman omaisuutensa kanssa. Jos kuolema erottaa ja isännällä on rintaperillisiä, emäntä saa kuitenkin elinikäisen hallinta-oikeuden yhteiseen kotiin ja sen irtaimistoon (vaikkei sitä omistaisikaan).
//TAI, vaikkei testamentissa olisi aikanaan ollutkaan mitään ehtoa koskien "perijän" puolison avio-oikeutta ... mutta puolisoilla on avioehto, niin taaskaan ei tasinkoja laskettaisi.//
Näinhän se pääsäännön mukaan menisi. Mutta poikkeuksena voi tulla kysymykseen osituksen sovittelu.
Avioliittolaki 103 b § 1 mom. (16.4.1987/411)
"Ositusta voidaan sovitella, jos ositus muutoin johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen taikka siihen, että toinen puoliso saisi perusteettomasti taloudellista etua. Osituksen sovittelua harkittaessa on otettava erityisesti huomioon avioliiton kestoaika, puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden kartuttamiseksi ja säilyttämiseksi sekä muut näihin verrattavat puolisoiden taloutta koskevat seikat."
Kysyjän tapauksessa, JOS AVIO-OIKEUDEN PUUTTUMINEN PERUSTUISI AVIOEHTOON, sovittelun edellytykset saattaisivat hyvinkin olla olemassa. Tällöin ositusta soviteltaessa voitaisiin määrätä
AL 103b § 2 mom. 3 kohta
"3) että omaisuus, johon toisella puolisolla ei avioehtosopimuksen nojalla ole avio- oikeutta, on omaisuuden osituksessa kokonaan tai osaksi oleva omaisuutta, johon toisella puolisolla on avio-oikeus."
Valitettavasti kysyjän kannalta osituksen sovittelu ei tule kysymykseen silloin, kun avio-oikeuden puuttuminen johtuu testamentin määräyksestä. (Ks. edellä ..."omaisuus, johon toisella puolisolla ei AVIOEHTOSOPIMUKSEN nojalla ole avio-oikeutta...")
noinhan se on ... ja voisi kuvitella, että avioehdollista eroa hyvinkin pesänjakaja saattaisi kohtuullistaa (syystäkin) jos "avio-osuudeton" puoliso kuitenkin tehnyt elämäntyönsä tilalla "palkatta".
Aina on mukavaa leikitellä näillä jossitteluilla. Kuten jo mainitsinkin tuntemani pari on ollut aviossa jo todella pitkään ja liitto näyttää vain vahvistuvan vuosien myötä. Ovat yhdessä kestäneet myös niin kovia aikoja, että sitä liittoa ei riko kuin kuolema sitten aikanaan. Ollaan vain porukalla joskus aina kahvipöytäkeskusteluissa jossiteltu näillä asioilla, etenkin kun julkisuudessa on ollut näitä isorikkaiden eroja, joissa miljoonista on taisteltu.