Hei toivon kaikilta ihmisiltä joilla on samanlaisia kokemuksia niin apua jos teillä neuvoja on antaa.Toivon asiallisia yhteyden ottoja osoitteeseen [email protected]
Minulla on n.2vuotias sekrotuinen tyttökoira Ani.Rotuja voin varmuudella sanoa ainakin muutaman labradorinnoutajaa, saksanpaimenkoiraa(taitaa olla joku isoisoisä tms)ja jotain terrieriä(kovapäisyyden takia) Ani on muuten aivan ihana koira jota rakastan aivan jumalattoman paljon, mutta meillä on valitettavasti yhteiselo kanssa ongelmia ja uusia ongelmia tupsahtelee kokoajan lisää. Anin ulkonäkö pettää monilta ja monet kanssa ulkoiluttajatkin ovat arvostelleet minua, kun olen yrittänyt kouluttaa koiraani ja välillä olen jotunut ottaamaan kovemmin kiinni, vaikka se minusta on ikävää ja sekään ei ole auttanut.
Anin taustoista tiedetään sen verran, että sitä on pahoinpidelty ja koiran ns.hyvä omistaja oli tuttuni, joka päätti luopua koirasta. Mutta tämä tuttu ei sitten enempää tiennyt koirasta oli saanut lahjaksi puolisoltaan.Puoliso oli vain jostain hommannut koiran. Ani oli n.1v2kk ikäinen minulle tullessaan, aluksi sen piti tulla hoitoon etsiäkseen uutta kotia, mutta itse ihastuin koiraan ja koira tykästyi minuun, joten päätin pitää sen ajatellen, että koira on nuori kyllä se siitä aisoihin tulee. Ani oli täysin kouluttamaton ja ei edes sisäsiisti, kaikki piti opettaa alusta.Ani oppikin nopeasti mutta huomasin ensimmäisen ongelman.Tuhoaminen! Tuhoamiseen on kokeiltu kaikenlaista ja hetkeksi Ani lopetti tuhoamisen. Mutta lopettaminen oli jaksottaista hetken päästä oli taas järsitty kirjahyllyä tai kenkäkaapin josta lopulta söi koko jalan.Tuhoamiseen kokeilin kaikenlaisi keinoja: puremisen estolainetta, suolaa, tabaskoa,etikkaa, sitruunaa, jätin touhupallon töihin lähtiessä jolla sai puuhastella. ( pallon sisällä oli tietenki namipaloja,jotta sillä on tekemistä) Toinen ongelma on hihnassa kulkeminen, kun pitää ohittaa toinen koira. Ani saa hirveän hepulin se haukkuu kiljuu ja rimpuilee kovasti kun tahtoisi mennä tervehtmään,mutta aina ei voi mennä tervehtimään toista koiraa tai leikkimään. Olen yrittänyt kaikkeni saada se ohittamaan kiltisti nyt onnistuu tuurilla, kunhan se koira on kadun toisella puolella, mutta aina sekää ei onnistu. Ani riehuu pomppii kuin hyppyrotta ja siihen ei saa kontaktia se ei kuule eikä näe mitään, kun se riehuu sille toiselle koiralle. Kolmasongelma on, että jos komennan koiran maahan ulkona, vaikka sanoisinki ihan rauhallisesti ja ystävällisesti se vikisee ihan kuin sitä sattuisi, vaikka vain käsken maahan.Tai jos se on lähtenyt ominluvin viereltäni pois ja käsken uudelleen:vierelle. se peruuttaa luokseni samalla hieman vikisee. En ymmärrä miksi? Ohikulkijat katsoo että mitä teen sille koiralle. Neljäs ongelma on kakan panttaaminen,mikä on uusin ongelma. Näen että koiralla on kakka hätä ja vaikka ollaan ulkona koiran kanssa 1.5h se ei tee sitä ulos,eikä kyllä sisälle. Kun palaamme lenkiltä sisälle menee 10-15min kun se pyytää uudelleen ulos, kun on kakkahätä. Välillä se ei tee kakkaa iltalenkillä,eikä aamulla (silloin on saattanut tulla sisälle)välillä temppuilee päivälenkilläkin kakkaamisen kanssa. Eikä se johdu että olisi vatsa kova, kun se kakka lopulta tulee se on ihan normaalia.
Tänää huomasin tutun ongelman töistä tullessani. koira oli syönyt lattiaani (joka on muovimatto) luumunkokoisen reijän. Anilla oli pitkään kausi kun se ei nakertanut mitään antoi kaiken olla paikallaan.Jopa lehdet olen voinut jättää pöydälle työpäivän ajaksi ja ne on edelleen ehjinä siinä pöydällä palatessani töistä.
Olen vuoden taistellut näiden ongelmien kanssa. Olen siivooja ja yksineläjä.Minulla ei ole varaa palkata ongelmakoirakouluttajaa. Anin kanssa leikin paljon, ulkoillaan paljon,se saa huomiota paljon, ruokaa se saa tarpeeksi(juuri löytynyt sopiva ruoka)Anilla on vehnäallergia ja syö vehnätöntä ruokaa jota ostan eläinkaupasta. Anille olen opettanut joitain temppuja. Ani piti minulle tullessani opettaa leikkimään pallolla tms..eli tylsää sillä koiralla ei ole.
Vanhempani epäilivät että ongelmat olisi hormonaalisia koska Ani on todella ylivilkas, mutta keskustellessani eläinlääkärin kanssa se sanoi, että sterilointi voi auttaa, mutta itse ongelmakäyttäytymistä se ei poista.Ani on minun ensimmäinen oma koira, lapsena ollut paljon koiria ja koirat ovat aina kiinnostaneet minua.Kaikki kirjat olen kahlannut läpi koiraystävät ovat neuvoneet antaneet vinkkejä, mikään ei tunnu auttavan. Pelkään että Ania pahoinpidellyt ihminen on pilannut koiran, että Ani ei ymmärrä miksi torun sitä, kun se riehuu ulkona toisille koirille tms.ja tämä toistuva nakertelu. Ongelmaa aiheuttaa se etten ole saanut koskaan koiraa kiinni itseteossa nakertelussta. se nakertelee minun töissä ollessani ja teen ihan normaaleja työpäiviä 8h ja jos menee myöhempään aina olen järjestänyt että Ani pääsee ulos. Onko Ani täysin pilalla?
Epäilen että Ani on ollut kiertokoirana joskus tai se voi olla tallinnasta tuotu koira.. Halusin antaa Anille hyvän kodin,jonka se sai rakastan sitä aivan älyttömän paljon.Olemme tosiaan vuoden hieman yli taistelleet ongelmia vastaan. Ani ei ole vihainen. Jokin ei vain kolahda sen koiran päässä.Alan olla epätoivoinen. Ystäväni ja vanhempani ehdottivat jo koiran nukuttamista ikiuneen, että koira ei ole terve, ei olekaan mutta olisiko vielä jotain tehtävissä? Ajatus Anin nukuttamisesta hirvittää rakastan sitä aivana älyttömän paljon. Olen kiintynyt siihen salamanlujalla vauhdilla ja toivonut että se asettuisi.
Jos teillä on yhtään neuvoja.Kysymyksiä. Omia kokemuksia niin kertokaa minulle, ehkä niis olisi vielä jokin keino mitä kokeilla.Asuntoni aineelliset alkavat olla aika mittavat ja kohta on iso remontti edessä jos Ani ei millään asetu.Pyydän Auttakaa.
Minulla on n.2vuotias sekrotuinen tyttökoira Ani.Rotuja voin varmuudella sanoa ainakin muutaman labradorinnoutajaa, saksanpaimenkoiraa(taitaa olla joku isoisoisä tms)ja jotain terrieriä(kovapäisyyden takia) Ani on muuten aivan ihana koira jota rakastan aivan jumalattoman paljon, mutta meillä on valitettavasti yhteiselo kanssa ongelmia ja uusia ongelmia tupsahtelee kokoajan lisää. Anin ulkonäkö pettää monilta ja monet kanssa ulkoiluttajatkin ovat arvostelleet minua, kun olen yrittänyt kouluttaa koiraani ja välillä olen jotunut ottaamaan kovemmin kiinni, vaikka se minusta on ikävää ja sekään ei ole auttanut.
Anin taustoista tiedetään sen verran, että sitä on pahoinpidelty ja koiran ns.hyvä omistaja oli tuttuni, joka päätti luopua koirasta. Mutta tämä tuttu ei sitten enempää tiennyt koirasta oli saanut lahjaksi puolisoltaan.Puoliso oli vain jostain hommannut koiran. Ani oli n.1v2kk ikäinen minulle tullessaan, aluksi sen piti tulla hoitoon etsiäkseen uutta kotia, mutta itse ihastuin koiraan ja koira tykästyi minuun, joten päätin pitää sen ajatellen, että koira on nuori kyllä se siitä aisoihin tulee. Ani oli täysin kouluttamaton ja ei edes sisäsiisti, kaikki piti opettaa alusta.Ani oppikin nopeasti mutta huomasin ensimmäisen ongelman.Tuhoaminen! Tuhoamiseen on kokeiltu kaikenlaista ja hetkeksi Ani lopetti tuhoamisen. Mutta lopettaminen oli jaksottaista hetken päästä oli taas järsitty kirjahyllyä tai kenkäkaapin josta lopulta söi koko jalan.Tuhoamiseen kokeilin kaikenlaisi keinoja: puremisen estolainetta, suolaa, tabaskoa,etikkaa, sitruunaa, jätin touhupallon töihin lähtiessä jolla sai puuhastella. ( pallon sisällä oli tietenki namipaloja,jotta sillä on tekemistä) Toinen ongelma on hihnassa kulkeminen, kun pitää ohittaa toinen koira. Ani saa hirveän hepulin se haukkuu kiljuu ja rimpuilee kovasti kun tahtoisi mennä tervehtmään,mutta aina ei voi mennä tervehtimään toista koiraa tai leikkimään. Olen yrittänyt kaikkeni saada se ohittamaan kiltisti nyt onnistuu tuurilla, kunhan se koira on kadun toisella puolella, mutta aina sekää ei onnistu. Ani riehuu pomppii kuin hyppyrotta ja siihen ei saa kontaktia se ei kuule eikä näe mitään, kun se riehuu sille toiselle koiralle. Kolmasongelma on, että jos komennan koiran maahan ulkona, vaikka sanoisinki ihan rauhallisesti ja ystävällisesti se vikisee ihan kuin sitä sattuisi, vaikka vain käsken maahan.Tai jos se on lähtenyt ominluvin viereltäni pois ja käsken uudelleen:vierelle. se peruuttaa luokseni samalla hieman vikisee. En ymmärrä miksi? Ohikulkijat katsoo että mitä teen sille koiralle. Neljäs ongelma on kakan panttaaminen,mikä on uusin ongelma. Näen että koiralla on kakka hätä ja vaikka ollaan ulkona koiran kanssa 1.5h se ei tee sitä ulos,eikä kyllä sisälle. Kun palaamme lenkiltä sisälle menee 10-15min kun se pyytää uudelleen ulos, kun on kakkahätä. Välillä se ei tee kakkaa iltalenkillä,eikä aamulla (silloin on saattanut tulla sisälle)välillä temppuilee päivälenkilläkin kakkaamisen kanssa. Eikä se johdu että olisi vatsa kova, kun se kakka lopulta tulee se on ihan normaalia.
Tänää huomasin tutun ongelman töistä tullessani. koira oli syönyt lattiaani (joka on muovimatto) luumunkokoisen reijän. Anilla oli pitkään kausi kun se ei nakertanut mitään antoi kaiken olla paikallaan.Jopa lehdet olen voinut jättää pöydälle työpäivän ajaksi ja ne on edelleen ehjinä siinä pöydällä palatessani töistä.
Olen vuoden taistellut näiden ongelmien kanssa. Olen siivooja ja yksineläjä.Minulla ei ole varaa palkata ongelmakoirakouluttajaa. Anin kanssa leikin paljon, ulkoillaan paljon,se saa huomiota paljon, ruokaa se saa tarpeeksi(juuri löytynyt sopiva ruoka)Anilla on vehnäallergia ja syö vehnätöntä ruokaa jota ostan eläinkaupasta. Anille olen opettanut joitain temppuja. Ani piti minulle tullessani opettaa leikkimään pallolla tms..eli tylsää sillä koiralla ei ole.
Vanhempani epäilivät että ongelmat olisi hormonaalisia koska Ani on todella ylivilkas, mutta keskustellessani eläinlääkärin kanssa se sanoi, että sterilointi voi auttaa, mutta itse ongelmakäyttäytymistä se ei poista.Ani on minun ensimmäinen oma koira, lapsena ollut paljon koiria ja koirat ovat aina kiinnostaneet minua.Kaikki kirjat olen kahlannut läpi koiraystävät ovat neuvoneet antaneet vinkkejä, mikään ei tunnu auttavan. Pelkään että Ania pahoinpidellyt ihminen on pilannut koiran, että Ani ei ymmärrä miksi torun sitä, kun se riehuu ulkona toisille koirille tms.ja tämä toistuva nakertelu. Ongelmaa aiheuttaa se etten ole saanut koskaan koiraa kiinni itseteossa nakertelussta. se nakertelee minun töissä ollessani ja teen ihan normaaleja työpäiviä 8h ja jos menee myöhempään aina olen järjestänyt että Ani pääsee ulos. Onko Ani täysin pilalla?
Epäilen että Ani on ollut kiertokoirana joskus tai se voi olla tallinnasta tuotu koira.. Halusin antaa Anille hyvän kodin,jonka se sai rakastan sitä aivan älyttömän paljon.Olemme tosiaan vuoden hieman yli taistelleet ongelmia vastaan. Ani ei ole vihainen. Jokin ei vain kolahda sen koiran päässä.Alan olla epätoivoinen. Ystäväni ja vanhempani ehdottivat jo koiran nukuttamista ikiuneen, että koira ei ole terve, ei olekaan mutta olisiko vielä jotain tehtävissä? Ajatus Anin nukuttamisesta hirvittää rakastan sitä aivana älyttömän paljon. Olen kiintynyt siihen salamanlujalla vauhdilla ja toivonut että se asettuisi.
Jos teillä on yhtään neuvoja.Kysymyksiä. Omia kokemuksia niin kertokaa minulle, ehkä niis olisi vielä jokin keino mitä kokeilla.Asuntoni aineelliset alkavat olla aika mittavat ja kohta on iso remontti edessä jos Ani ei millään asetu.Pyydän Auttakaa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Sinulla on ongelmakoira.
Pistä googleen hakusanaksi koiraneuvola.
Sinun koiralle suosittelen jääkautta.
Eli viikon ihan täysihuomioimattomuus ja sitten sen purku.
Pitäisikö sinun jättää nuo pitkät lenkit nyt hetkeksi väliin, minusta kuulostaa, että koira on stressaantunut.
Stressitasoa ei lasketa fyysisin ponnistuksin, vaan ole reilusti viemättä hauvaa ulos.
Voisit vaikka purkuviikoilla antaa koiran mennä puistoon hetkeksi.
Tuhoamisesta, jos et voi puuttua, estä.
Rajoita koiran olotilaa yhteen huoneeseen, vaikka makkari.
Ota pois kaikki tärkeä, muuta itse vaikka olohuoneeseen.
Älä jätä mitään tuhottavaksi.
Osta eläinkaupasta Serene-lääkkeitä, ja kokeile Dappia.
Keksi kaikki keinot osoittaaksesi, että tuhoaminen on hyihyieiei.
ainakin netissä toimiva, voi ensiapua kysyä sieltä, vasemmalta linkistä löytyy keskustelupalsta: http://www.koiraneuvola.fi/index.php
ongelmaa tuottaa asuntoni nyt. Minulla on 26.5 kokoinen yksiö ja muita huoneita ei ole kuin vessa. Anilla oli vessa kammo,jonka sain pois. enkä tiedä tohtiiko koiraa lukita vessaan töpäivän ajaksi kuulostaa hirveältä. Millainen on serene lääke? dappiakin harkitsen. Kiitos kaikille neuvoista.
Ei ehkä sitten vessaan kuitenkaan.
Mutta voisit minimoida huoneesi kalustusta, kaikki järsittävä hetkeksi kellariin.
Nosta ylös, piilota kaappeihin, ikäänkuin riisu kämppäsi.
Etikalla tai koiran karkoittimella (löytyy eläinkaupoista) voi pyyhkiä huonekaluja.
Sereneä löytyy eläinkaupoista.
Ja googleakin voi käyttää.
Kyllä se siitä, johtajuusongelma sulla siellä on.
Suosittelen lämpimästi koiraneuvola-sivustoa.
moikka
kun karkotteita on käytetty eikä toimi. täytyy kokeilla tuota kämpän riisumista. Kun vaan toivoisin että Ani asettuisi.
kun puistoon viemisestä oli aiemmin puhetta niin ei onnistu. Ani on kerran ollut tappelussa mukana ei aloittamassa. Kerran kävi niin että oltii lenkiltä tuloss, vielä pihalla mutta eräs koiran ulkoiluttaja päästi kovasti räksyttävän pikku koiran hihnassa Anin luokse ja koira vain räksytti kovasti. Ani meinasi käydä sen koiran päälle. vaikka alkuun häntä heilui mutta sitten meni siihen räksyttäjään ilmeisesti koiran hermot. en ole viitsinyt käydä puistossa sen kanssa. anilla on 2 koira kaveria joiden kanssa se on ylin ystävä ei mitään ongelmaa muiden k anssa on.
tässä muutamia omilla koirillani tepsineitä juttuja: meillä on sekarotuinen labbis-tyttö, nyt jo vanhus. kun se oli nuori, se repi ja puri tosi paljon kaikkwa poissaollessamme, mm. muovimaton lattiasta. lopulta soitin kennelliittoon, ja kysyin neuvoa. he kehottivat hankkimaan koiralle sopivan kokoisen näytelyhäkin (jossa on alumiinipohja). ostimme häkin hetken emmittyämme, ja se kannatti. koira opetettiin tietysti pikkuhiljaa häkissä oloon, ja aina sai herkkua,kun meni häkkiin poissaolomme ajaksi (heitin herkun häkin ovesta sisään, ja koira meni perässä). häkkiin koiralle laitettiin vesikuppi, puruluita ja peitto. häkin saumat vielä vahvistettiin putkiklemmareilla kulmista ja ovi lukittiin munalukolla.(kuulostaa naurettavalta, mutta tuohon mennessä koirastamme oli kehittynyt jo aikamoinen houdini) alkuun koira naapureiden mukaan haukkui loukkaantuneena, mutta sekin loppui kahdessa viikossa. tuhoaminen omistajan poissaollessa on merkki koiran eroahdistuksesta, ja se voi olla synnynnäistä. häkki on kovempi keino oipettaa koiralle, että isäntäväen poissaollessa ollaan rauhassa ja nukutaan tai lepäillään. muutaman vuoden kuluttua luovuimme häkistä, ja tuhoaminen ei ole onneksi palannut. koira meni aina häkkiin mielellään, koska tiesi saavansa sinne herkkupalan.häkkejä myyvät mm. eläinkaupat, käytettyjäkin voi koittaa katsella. niin, ja kaikenmaailman aktivointipallot voit unohtaa viihdyttäjien listalta koiran yksin ollessa, se pallo vain laukaisee koiran metsästysvietin ja lisää adrenaliinin eritystä, joka puolestaan saa aikaan virtsan erityksen lisääntymisen elimistössa ja vahingon sisälle. remmiräyhäämiseen meillä tehoaa täydellinen suunnan vaihto muutaman askeleen verran ja sitten takaisin, kun tulee vastaan koira jolle alkaa räyhätä, koira saa ns. aikalisän, jos alkaa uudelleen räyhätä, niin sama uusiksi. häyttää hoopolta, mutta alkaa toimia ajan mittaan. kun koirasi alkaa vetää, pysähdy AINA ja lähde liikkeelle vasta, kun koira on vilkaissut sinua silmiin. tod.näk. pääset etenemään vain askeleen kerrallaan alkuun, mutta jos jaksat tämän sirkuksen, niin koirasi oppii pikkuhiljaa, että ainoa keino päästä eteenpäin on olla vetämättä. onhan koirallasi jokin muu ulkoiluremmi kuin flexi, sen voit unohtaa kuolutuksen ajaksi.toivottavasti näistä on sulle apua.sulla on nyt työntäyteinen kevät koirasi koulutuksen saralla, mutta jos aiot pitää lemmikkisi, se kannattaa. hyvää pääsiäistä teille molemmille.
moikka taasen
Anilla olen alusta asti käyttänyt nahkahihnaa, koska vetäminen on ollut sillä aina onglema. Huomasin sen jo ensimmäisistä päivistä lähtien. kuonohihnaa käytän ja sillä saan jonkin verran kontaktia tms.tuota suunnan vaihtoa ollaan kokeiltu ja välillä m enee hyvin ohitus tai alku kunnes vastaan tulija päästää koiransa mun koiran luo. Meillä päin asuu paljon näitä pikku räksyttäjiä ja yksi iso sakemanni jonka isäntä päästää koiran irti aina anin nähdessäänja koira säntää anin l uokse. Isäntä selvästi nauttii kun näkee että minulla on ongelmia sen koirani kanssa. Olen pyytänyt ottamaan koiran pois että koulutan sitä ei tehoa ja iso sakemanni uros pelottaa minuakin. ALkuun ne sai leikkiä keskenään kun ani oli minulle juuri tullut. sakemannin leikit o vat vain liian kovakouraisia ja aniin on usein sattunut niiden leikkiessä. ani on rakenteeltaan kovin siro ja nopea. joskus käytiin koira puistossa niin nopeudessa päihitti ajokoirankin. ajokoira ei pysynyt anin vauhdissa kun ani irroitteli koirapuistossa. nykyisin ei voida sinnekään mennä kun riskinä on että se aloittaa tappelun.ja joki aika sitten..ikävää mutta ilmassa on lievää aggressiivista käytöstä jota myös olen koittanaut kitkeä pois. torumis tilanteessa jossa olen joutunut ottamaan koiraa kiinni sen rähistessä toiselle koiralle se on yrittänyt näykkäistä minua. ja olihan läheltä piti tilanne kerran s e ku meinasi käydä pienempi kokoisen koiran päälle. tuntuu että kaikkea ollaan kokeiltu ja kuljemme kehää näiden ongelmien kohdalla. ania on pahoinpidelty ja pelkään, että aikaisemmat kokemukset on pilannut sen niin,että viesti jota yritän sille viestittää lauman johtajana, että käytös on huonoa. Viesti ikään kuin katkeaa katoaa jonnekin. puhun kuuroille korville tms. ja näiden onglmien kanssa ollaan taisteltu paljon. minulla on pieni häkki ja tarpeeksi iso häkki koiralle se ei mahdu mun asuntoon. mulla on yksiö.
Ani on fyysisesti terve mutta henkisesti luulen että se on kipeä. kotona se nytki on tosi kiltisti kun olenkotona nukkuu tyytyväisenä. olen tästä oppinut sen että ikinä en ota koiraa jonka taustoja en täysin tiedä.
tässä on elävä opetus siitä. Rakastan Ania todella paljon se on kuin lapsi minulle koska o len yksin eläjä. Välitän siitä ja toivoisin sen olevan onnellinen, mutta se ei ole. ei se noin käyttäytyisi jos se olisi onnellinen vai? en kuitenkaan ole sekoittanut koiraa ja lasta ani on koira mutta merkitsee minulle yhtä paljon. se on perheen jäsen.
voisit ainakin pyytää uudelleen sitä uros-sakemannin omistajaa kytkemään koiransa. onko ani narttu? valehtele, että silla on juoksuaika, huuda jo kaukaa. jos luulet, että se ei auta niin sano että pistä nyt p...kele se koiras kiinni, tai mä alan huutaa ja lujaa!!! voi tietenkin ajatella, että oletpa vinksahtanut, mutta kiertää tod.näk. jatkossa sinut ja koirasi. TODELLA RAIVOSTUTTAVIA TOLLASET ÄIJÄT, JOTKA HANKKINEET SEN SUSSARIN VAIN P...ELIN JATKEEKSI.
juu Ani on narttu koira. ihanan paljon tulee tukea ja olen kaikille kiitollinen siitä. minua suositeltiin jo kääntymään pertti viljanderin puoleen joka on onglemakoira kouluttaja. kiitos kaikille jotka autatte.pelkäsin jo että minut leimataan täällä huonoksi koiran omistajaksi, kuten tällä palstalla käy helposti. toivo heräsi uudelleen kiitos ehkä minun ei tarvitse ania nukuttaa. Ja se sussarin omistaja on kyl tosi paukapää. Ja naureskelee ku on ongelmia.
ania ei voisikaan mihinkää koulutusryhmää viedä m issä on useampi koirakko sen pää yksinkertaisesti ei kestäisi eikä mun hermot..vaikka kärsivällinen o lenkin ja rauhallinen mutta johonki se seinä tulee eteen
tälläisiä koira on nykyisin enenmmän ja enemmän, mistä lie johtuu...
Ongelmakoirakouluttajat usein osaa neuvoa parhaiten ja ainakin silloin, kun näkevät koiran ja omistajan yhdessä eli millainen suhde heillä on ja missä mennään mönkään! Ne maksaa, mutta usein apu sieltä löytyy.
Tuo häkkiin laittaminen ja kuonokoppa voisivat olla tuhoamiseen yksi vaihtoehto, mutta vain väliaikaisesti koulutuskäyttöön, jotta koira tajuaa olla tuhoamatta. Erään mainitseman kolme vuotta on jo kyllä liian kauan, ennemminkin kolmen viikon koulutusjakso olisi järkevä.
Sano sille saksanpaimenen omistajalle, että pysyy kaukana ja jollei tajua lisää lauseeseen muutama voimasana, mikäli sekään ei auta sanot suoraan, että potkaiset koiraa, jos tulee lähelle...eiköhän tuo toimi. Nykyisin ihmisille saa sanoa aika kovasti kunnes tajuavat, ikävää mutta totta!!!
En suosittele mitään ryhmäkoulutusta, siellä tuskin saisit koiraasi kontaktia yhtään. Noilla ongelmakoirakouluttujilla on yksilökoulutusta mihin ajan myötä lisätään häiriötekeijöitä/toisia koiria/ihmisiä.
Koiran täysi huomioimattomuus muutamaksi viikoksi monesti parantaa kontaktia ja auttaa koulutuksessa. Joku edellä kirjoittanut kirjoitti siitä vetämisestä, että pysähdyt AINA kun koira vetää ja liikut vasta kun on rauhoittunut SEKÄ ottanut katsekontaktin sinuun, ilman noita ei liikkeelle lähdetä ja se tajuaa sen jossain vaiheessa kyllä. Alussa aikaa kuluu ja varmaan näyttää tosi tyhmältä muiden silmiin, mutta kattaa kärsiä silti sillä lopussa kiitos seisoo.
Itse en myöskään jättäisi koiralle mitään aktivointipalloa/lelua kotiin yksinolon ajaksi, ne nimittäin toimii itseään vastaan siinä tarkoituksessa, jos koiran pitää rauhoittua. Aktivointipallolla koira vain kiihdyttää itseään lisää ja adrenaliinin erittyessä keksii itselleen lisää "viihdykettä" kuten tuhoaminen.
Myös pitkä lenkki juuri ennen koiran jättämistä yksin monilla kiihdyttää tuhoamista, koiralla jää "virta" ns. päälle eikä malta rauhoittua, siksi harkitsisin tuon jättämistä pois ja tekeväni lenkin juuri, kun tulen kotiin. Kannattaa myös käyttäytyä rauhallisesti puoli tuntia ennen koiran jättämistä yksin ja lähtiessä koiralle ei kannata/saa lässyttää ja leperrellä, se lisää eroahdistusta ja tuhoamista ts. olet niinkuin et olisikaan.
Ostaisin mielummin oikein superherkullisen paahdetun ison luun eläinkaupasta ja jättäisin sen koiralle yksinolon ajaksi, mutta VAIN yksinolon ajaksi, kun tulet kotiin luu kaappiin, näin koira oppii, että kun omistaja lähtee saa herkkuja.
Lisään tähän myös sen, että koira tosiaan on ongelmakoira ja jaksamisia sinne, mutta toivoa on, tiedän monia tapauksia missä on selvitty ja ikä varmaan rauhoittaa monia, sinun koirasihan on aika nuori vielä.
Mikäli kyseessä on oikea eroahdistus niin se on usein synnynnäistä ja siihen tehoaa tarkat rutiinit ja johtajuus pitää olla selvä.
Itselläni on pikkukoira. Ja vapaana juoksevat, isot koirat ovat ongelma. Mutta aika hyvin ihmiset ovat uskoneet, kun oikeasti huutaa kurkku suorana ja lisää pari voimasanaa mukaan. "OTA PERKELE SE KOIRA KIINNI!" Ja ääntä todella saa käyttää reippaasti. On tehonnu omalla kohdalla hyvin.
Onnea!