Minua surettaa kovasti koska jouduin lopettamaan maailman ihanimman Collien syövän takia.
Surullista on myös se etten voi enää ottaa uutta koiraa allergian ja astman takia.
Ennen ihmettelin niitä jotka surivat pitkään kuolleita lemmikkejään, ajattelin että mitä tuosta eläimiähän ne vain oli.
Nyt ymmärrän kuinka suuri se suru ja tuska voi olla, kuinka pahalta se tuntuu kun joutuu luopumaan omasta rakkaasta lemmikistään.
Kuinka raastavaa se on kun joutuu viemään koiransa viimeiselle piikille ja katsoa niitä surullisia silmiä ennenkun ikiuni tulee. Kuinka vaikeaa on päästää irti.
Vieläkin odotan tassujen ääntä kun menen keittiöön ja iloista hännän kopsetta sohvaa vasten kun istun olohuoneessa. Odotan joka kerta kun tulen kotiin että vastassa on iloinen hännän heiluttaja, mutta ei ole, on vain tyhjä koti.
Antaisin mitä vain että saisin vielä kerran rapsuttaa ja halata pikkuistani.
Kiitos kun jaksoitte lukea, oli pakko purkaa vähän tunteita! Voimia kaikille jotka surevat rakkaitaan!
Surullista on myös se etten voi enää ottaa uutta koiraa allergian ja astman takia.
Ennen ihmettelin niitä jotka surivat pitkään kuolleita lemmikkejään, ajattelin että mitä tuosta eläimiähän ne vain oli.
Nyt ymmärrän kuinka suuri se suru ja tuska voi olla, kuinka pahalta se tuntuu kun joutuu luopumaan omasta rakkaasta lemmikistään.
Kuinka raastavaa se on kun joutuu viemään koiransa viimeiselle piikille ja katsoa niitä surullisia silmiä ennenkun ikiuni tulee. Kuinka vaikeaa on päästää irti.
Vieläkin odotan tassujen ääntä kun menen keittiöön ja iloista hännän kopsetta sohvaa vasten kun istun olohuoneessa. Odotan joka kerta kun tulen kotiin että vastassa on iloinen hännän heiluttaja, mutta ei ole, on vain tyhjä koti.
Antaisin mitä vain että saisin vielä kerran rapsuttaa ja halata pikkuistani.
Kiitos kun jaksoitte lukea, oli pakko purkaa vähän tunteita! Voimia kaikille jotka surevat rakkaitaan!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen menettänyt kasi rakasta ystävää ja nyt minulla on kolmas jo 3 vuotias,pennusta olen kasvattanut.Sellasta vaan että jos voisit niin ottaisit tilalle jotain sellaata jota voisit helliä koska huomasin itse että se on paras lääke siihen suruun joka kohtaa kun menettää rakkaimpansa.Minä sain toimintaa enkä kerenny sureen kauaa kun tuli tämä uusi ihastus pieni collie tyttö.Mutta itkin ensin monta viikkoa kun olin menettänyt koiran ja kodin ja kaiken minkä olin ympärilleni haalinu ja vaalinu 26 vuotta.Nyt jaksan taas kohdata tämän päivän ja huomisenkin vahvempana usko pois.Voimia sinulle kyllä se helpotta ajan ollen muistele ihania asioita jotka on kertynyt sinulle.
Otan osaa.. Koeta ajatella, että rakkaan ystäväsi on nyt parempi olla, ei ainakaan kipuja tms. Vaikka niitä ei vielä olisi ollut, niin varmasti niitä olisi syövän edetessä tullut.Olen varma, että koirasikin olisi itse valinnut tuon vaihtoehdon, jos olisi osannut kertoa. Se on omistajalta aina hieno teko, että pystyy olemaan epäitsekäs ja viemään sen rakkaan koiraystävän sinne "piikille", vaikka se kipeää tekeekin. Etenkin se, että on vastuussa toisen elämästä/kuolemasta, se tuntuu aina noissa tilanteissa ja jälkeenkin päin hämmentävältä. /Ihmisillä sitä mahdollisuutta ei ole ja moni joutuu kärsimään vuosikausia ymmärtämättä ympäristöstään tai muusta juuri mitään.)
Sääli, ettet voi ottaa uutta ystävää, se yleensä oikeasti auttaa siihen suruun, kun saa muuta ajateltavaa ja seurata uuden perheenjäsenen touhuja. Pystytkö astmasi kanssa menemään johonkin vapaaehtoistyöhön eläimien parissa? Tai ottamaan lomien ajaksi hoitoon joskus koiria?Sekin varmasti piristäisi...
Noh, jaksamista sinne ja mukavaa pääsiäistä kuitenkin kaikille!
Ikävä kyllä en pysty olemaan kauaa koirien seurassa kun alkaa hengitystä ahdistaan.
Kissaakaan en uskalla ottaa sen takia.
Kyllä tämä tästä, se on elämän luonnollinen kulku, eletään ja kuollaan.
Hyvää pääsiäistä sinnekkin!