Kun lähdit
istuin tähän
auringonpolttamalle hiekalle
Muutuin kiveksi
ja itkin
joen kyynelten virran
Meren itkin
suolaisen pärskeen
puun kasvatin muistoistani
Tuli mies
taiteilija väreineen
ja lupasi ikuistaa - ikäväni
istuin tähän
auringonpolttamalle hiekalle
Muutuin kiveksi
ja itkin
joen kyynelten virran
Meren itkin
suolaisen pärskeen
puun kasvatin muistoistani
Tuli mies
taiteilija väreineen
ja lupasi ikuistaa - ikäväni
Vastaukset 8
Vanhimmat
kasvosi sydämmeeni
sitä kauneutta jonka näin
pidän aina sydämmessäin.
Sydänparka niin montaa muistoa saa kantaa...
Kiitos sanoistasi!
Tunnen sydämessäni.
Kuinka istutkaan.
Hiekalla aavan rannan.
Kuuntelen.
Simpukan kuorta.
Painan korvalle.
Humiseeko.
Olet neito meren.
Ihanaa Pääsoäisen odotusta sinulle runoystävä
Humina simpukankuoren
kaiku itketyistä kyynelistä
Aallot hioneet jo kiven särmät ;D
Hyvää Pääsiäistä Sinulle, Runoystävä ;D
Uskoisin, maalaa monta
kaunista taulua sinulle,
Ikävän maalaa että muistaisit..
koska muuten unohdat sen kokonaan,,
ihanan taiteilijan seurassa *huoh*! :)
Hienosti kirjoitettu!
Haluatko bääsiäismunan.. :) 0
Meri, käppyrämänty ja kivi...
*huoh*
Haluan - ottaisin sen, jossa sormus sisällä - niissä on taikaa (ja parhaimmanmakuinen suklaa ;D)
Pääsispä Pääsiäiseen...
tuon auringon polttaman hiekan ja kyynelten
virran voi lähes tuntea itsekkin tämän runon
myötä.
Kasvatettu puu muistoista, kauniisti virkot.
Ikuistiko hän ikäväsi ?
Kiitos jälleen lukunautinnosta, tää lähtee nyt
lenkille ja palaa joskus iipeellä, heips.
Niin, ja mukavaa ja makoisaa pääsiäistä.
Kuka lieneekin =)
Tämäkin runo sai alkunsa taulusta - sen maisemasta...
Oikeesti sen suolantuoksun saattoi melkein haistaa ;D
Kiitos Rellu ja ihanaa Pääsiäistä Sinulle !