En tiedä mitä pitäisi tehdä. Elämä ympärillä on hajonnut. Rakas jätti ja kaikki muu menetti merkityksen. Erosta on kulunut vasta vajaa viikko, mutta en usko ajan parantavaan voimaan. Syytän vain itseäni, että suhteelle kävi niin kuin kävi. Vaikka en edes tiedä mitä olen tehnyt väärin, mielestäni en mitään. Tyttöystäväkin sanoi eten ole tehnyt mitään väärää, mutta ei vain ole valmis jatkamaan suhdetta. Ero tuli täysin yllätyksenä, hetkenä jona luulin kaiken olevan hyvin.
Olo on paha niin henkisesti kuin fyysisesti. Ruoka ei maistu ja ajatukset sahaa samaa rataa. Muhuun en pysty kuin itkemään. Tiedän että näin ei voi pitkälle jatkua, mutta elämällä ei nyt juuri ole suurempaa sisältöä. Olen ihan yksin. Mistä löydän sen merkityksen, että jaksaisi. Tunnen että kuihdun pois.
Olo on paha niin henkisesti kuin fyysisesti. Ruoka ei maistu ja ajatukset sahaa samaa rataa. Muhuun en pysty kuin itkemään. Tiedän että näin ei voi pitkälle jatkua, mutta elämällä ei nyt juuri ole suurempaa sisältöä. Olen ihan yksin. Mistä löydän sen merkityksen, että jaksaisi. Tunnen että kuihdun pois.
Vastaukset 13
Vanhimmat
hanki oma elämä ja elä sitä täysillä
ja ala sen kanssa puhtaalta petiltä.
Ei noita vanhoja p......koja kannata jäädä muistelemaan, kun kerran tommotti sulle teki!
Ei todellakaan kannata paikata sydänsurujaan laastarisuhteilla. Ehkä uusi tyttöystävä helpottaisi hetkeksi pintanaarmua, mutta syvällä sisälläsi kytisi mätäpesäke, joka ihan varmasti puhkeaisi jossain vaiheessa. Keskity nyt vain itseesi. Jos mahdollista, puhu esimerkiksi ammatti-ihmisen kanssa. Pura vihaasi ja aggressioitasi vaikkapa liikuntaan. Itke niin paljon kuin itkettää. Sure rauhassa!
surullinen olo, kun tällaisia neuvoja annetaan. Ihmisuhteet eivät ole kaikille kertakäyttötavaraa.
En tässä vaiheessa voisi kuvitellakaan uutta tyttöystävää. Olen vielä ihan kiinni entisessä, enkä tiedä pääsenkö siitä koskaan yli... En ehkä koskaan halua ketään muuta. Ja tuskinpa kukaan tyttö haluaisi aloittaa suhdetta paikkailemalla särkynyttä sydäntä, ei olisi oikein edes.
elämään. Kyllä se kevätaurinko sinnekin vielä pilkottaa, vaikka nyt tuntuisikin vaikealta.
itselläni oli ihan samanlainen olo, kun rakkaani jätti minut vuosi sitten. aluksi kaikki tuntui toivottomalta, ei ollut edes suutä elää. mutta elämä jatkuu. olen taas entistäkin vahvempi ja uskon vielä joskus löytäväni uuden rakkaan. yksin olen asioita mietiskelly ja se on tehnyt minulle todella hyvää. voimia sinulle, että pääset raskaimman ajan yli!!!! mutta elämä voittaa ihan varmasti! halitus!
Kiva kuullaa, että jotkut ovat jaksaneet uskoen parempaan.
Hali
Munkin naisystävä jätti mut noin vuosi sitten. Aluksi tuntui, että koko maailma hajosi kappaleiksi hetkessä. Ei ollut mitään mihin tarttua kiinni. Hän oli ollut koko elämäni keskipiste. Makasin sängyssä eikä minulla ollut aavistustakaan siitä, missä minun pitäisi milloinkin olla ja mitä tehdä. Läheiset muistuttivat minua pakollisista menoista joka päivä, ja vaivoin sain ne hoidettua. Opiskelut eivät edenneet lainkaan. Olin niin masentunut, että aloin jopa pelkäämään avoimia ikkunoita ja parvekkeenovia, sillä minun teki mieli hypätä alas ja unohtaa kaikki muu. Olin niin huonossa kunnossa, että minut jättänyt naisystävänikin itki katsellessaan minua.
Syytin itseäni, vaikka hän vakuutti, ettei vika ole minussa. Hänen mielestään minä olin valmis antamaan kaikkeni suhteen eteen, mutta hän ei itse ollut. Hän on nuorempi eikä hänen elämäntilanteensa ollut hänen mielestään sitoutumiseen sopiva. Silti kysyin kerta toisensa perään, mitä olisin voinut tehdä toisin enkä päässyt itsesyytöksistä eroon.
Sinulle sanoisin, että anna itsellesi aikaa ja lupa surra rauhassa. Turvaudu ystäviin, keskustele ihmisten kanssa ja kerro heille rehellisesti tilanteestasi, mikäli vain osaat puhua. Pahan olon pukeminen sanoiksi helpottaa. Pura tunteitasi urheilemalla, piirtämällä, soittamalla, kirjoittamalla... Mikä vain on sinulle luontaista. Ammattiavun hakeminen ei ole hävettävää. Apua kannattaa hakea.
Itselleni olivat kullanarvoisia juuri ystävät, jotka huolehtivat siitä että jokainen päivä sujui jotenkin. He raahasivat minut ulos, kyselivät mitä kuuluu... Heille purin pahaa oloani. Myös minut jättänyt naisystäväni kantoi minusta paljon huolta ja kannusti minua eteenpäin, valvoi tekemisiäni. Kävimme lukemattomia keskusteluja asiasta, ja minusta tuntui helpottavalta, että hän ymmärsi miten paha minun oli olla.
Silloin kun en jaksanut mitään muuta kuin maata aamusta iltaan sängyssä, itselleni tärkeäksi tuli Maija Vilkkumaan levy Se ei olekaan niin, ja levyltä erityisesti kappale Puisto puhuu: "...nyt vähän näyttää siltä/ et maailma ei loppunutkaan/ vielä sun pää/ on surusta raskas/ mut se sellaiseksi ei jää..."
Valoon ei ole kuin yksi tie. Se tie on antaa itsellesi aikaa. Vielä puoli vuotta sitten en uskonut valoon ollenkaan. Pikkuhiljaa päivänsäteet ovat kuitenkin hiipineet tähänkin pesään.
Suuri halaus sinulle.
Oi kuinka tuttua.
Minäkin olen ennen monesti turvautunut musiikin kuunteluun. Siitä sai jotain kummaa voimaa ja olo tuntui keveämmältä vaikeina aikoina. Nyt vain en jaksa, kun kaikki muistuttaa menneestää. Mieleen tulee yhteisiä hetkiä, kun taustalla soi jokin ihana biisi. Kaikki sanat tartuvat päähän ja muuttuvat vain tuskaksi sisällä.
Sureminenkin vie kaikki voimat. Olisi jaksettava opiskella ja tehdä paljon muitakin asioita. Mikään ei vain kiinnosta. Elämän muilta asioilta puuttuu sisältö, kun se tärkein on poissa elämästä.
Tahto päästä eteenpäin on suuri, mutta sellaista tietä ei ole jota jaksaisi kulkea. Ihmisten keskelle ei uskalla mennä, koska pelkään totaalista romahtamamista. Levittäisin pahaa oloa vain ympärilleni ja muihin. Toisaalta yksinkään ei jaksa.
Kirjoitit kyllä ihanasti, kiva kun rohkaisit.
Hali
Tiedän tunteen, kun tuntuu ettei kertakaikkiaan voi olla kun on niin paha olo. Mullakin on samanlainen olo.
Hetki kerrallaan vain.
Maailma olisi paljon parempi paikka jos ihmiset muistaisivat sen etteivät lupaa enempää kuin pystyvät pitämään kovassakin paikassa, sen verran itsetuntemusta pitäisi olla että edes jotain itsestään tietää.
Ei pidä mennä sopimaan että aina kaikesta puhutaan ja kaikki selvitetään jos kuitenkin vaikeuksien tullessa ei niin kuitenkaan tee.
Ei pidä mennä vakuuttamaan että rakkaus kestää ja suhde on tärkein asia hoitaa, jos niin ei sitten kuitenkaan toimi.
Ei pidä mennä lupaamaan liikoja.
Satuttaisi toista edes hieman vähemmän niin.
Paljon minäkin olisin kestänyt, lähes kaiken mitä elämä eteen tuo, mutta en selän kääntämistä, en muuttunutta tärkeysjärjestystä, en välinpitämättömyyttä, en väärään aikaa herännyttä itsekkyyttä.
Sinä, aloittaja, kyllä sinä selviät. Pienin askelin. Rakkaus odottaa sinua jossain.
Kiitos sinullekin rohkaisusta. Pärjäile sinäkin ja parempaa huomista.
Life sucks...monesti.