Louvre ja riemukaari
ma cheri,
niillä sanoilla hurmasit minut
Pariisin taivaan alla.
Jossain kaukana
akordeonin vaimea soitto.
Keinutit sylissäsi,
itkin.
Halusin upota
kaupungin kiihkeänsiniseen rytmiin,
kuulla vain äänesi.
Tuntea huuliesi etsivän minut
kunnes minussa,
minua tulvit.
ma cheri,
niillä sanoilla hurmasit minut
Pariisin taivaan alla.
Jossain kaukana
akordeonin vaimea soitto.
Keinutit sylissäsi,
itkin.
Halusin upota
kaupungin kiihkeänsiniseen rytmiin,
kuulla vain äänesi.
Tuntea huuliesi etsivän minut
kunnes minussa,
minua tulvit.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Sait tunteen pintaan.
muistan Pariisin yön.
Muistan Seinen sillat ja rannat.
Jokilaivat ja valot.
Ihmiset ja kuppilat.
Pienet kahvikupit ja leivoksen.
Sen kaiken muistan.
Ihanaa.
Josko joskus vielä sen saan kokea.
Cathe´drale Notre Dame ja sen rauhan.
Ihanaa Pääsiäistä Ystäväni
Hienostippa tuota itsekkin Pariisin unelmia
kuvailit pentuseni.
Voi hyvin nähdä silmissään kaiken tuon, minkä ku-
vaat - kiitos.
Oikein lempeää, keltaista ja makeaa pääsiäistä
sinullekkin.
Hieman olen vastauksissani myöhässä. Elämä toi
hieman esteitä eteen, mutta parempi myöhään kuin
ei sittenkään.
Heihei, nauti pyhistäsi jos olet vapaalla,
t. äitee
Pariiisss..! :)
Hienosti veit tunnelmaan.
Ei ole vaikeuksia
upota Pariisin tunnelmiin *huoh*!
Jospa joskus..
*Murulla peukalo pystyssä* :)
Mukavaa tullista ja aurinkoista pvää, R ! :)
Niih, onhan se ikuinen rakkauden kaupunki, melko
usealla varmaankin aihe runoon.
Hienoa jos runoni oli noin vaikuttava - mieltähän
se lämmittää kovasti - kiitos.
Pidä vaan peukkua pystyssä, josko sen vaikka
hyvinnii joku Pariisiin menijä huomais ja nappais
Murun matkaan :)
Tuulista on tänäänkin, mutta lenkille pitää vielä
pinkaista jahka tästä ehtii.
Kaikkea naposteltavan ihanata sinulle
pääsiäiseesi, minulla lammaspata jo tehtynä ja
tänään jo maisteltu.
Mämmit saa jäädä väliin ja rahkapiirakankin lais-
kuuksissani ostin leipomosta.
Ja niitä narsisseja ja pajunkissoja vaasiisi,
ole hyvä (@)-----´tässä ensimmäinen
Lovren museo ja riemukaari
minutkin hurmanneet kerran
Kaikkea katselin ja ihmettelin
ihanuutta Pariisia kun kiertelin
Runosi oli liikuttavan kaunis, pidin siitä, kiitos!
Oikeesti, aikuisten oikeesti - en ole ikuna
niitä nähnyt, mutta jostain vain Pariisi jotenkin
tuntui mukavalta aiheena, ja siitä sitten lähdin
runoa rakentamaan, riemukaaren ja muun
mahdollisen kauneuden ympärille.
Ja voi vain kuvitella, kuinka rakastavaiset
siellä kohtaavat yössä toisensa.
Sinulla on parempi tuntuma elää ajatukissasi
siellä, kun olet kaiken omin silmin nähnyt.
Lämmin kiitos ja oikein hyvää pääsiäistä myös
sinulle kaikkine herkkuineen ja tuoksuineen.
Kuulen haitarin soiton
keveät sävelet
tummuvassa illassa...
Mmmm ihanaa
Toisenlaista Rellua....mutta hyvin
punottuja säkeitä...Pariisitar!
ihana kuulla, että runoni on herättänyt näin
paljon aitoja tuntemuksia, sinullekkin joka olet
itse niin upea runoilija.
Osaat vangita lukijan runosi sieluun.
Sehän on kirjoittajalle kuin palkinto, hyvän
mielen tuoja.
Suklaan makoisaa, tipujen ja narsissien keltaista
pääsiäistä sinulle. Se on varmaan lasten kanssa
hieman touhukkaampaa kuin näin aikuisella, mutta
nautintoja on silti - lasten ilo kyllä nyt
puuttuu näistä pyhistä täällä.
Heipähei, kuulumisiin/näkymisiin,
Rellu
niin monta kommenttia, etten pysy laskuissa
näämmä mukana, muttet kuitenkaan unehtunut.
Juu - voipi olla hieman erilaista Rellua, ainakin
HYVIN, hyvin paljon erilaista, kuin mitä tuo
feikki-Rellu on kirjoitellut.
Kiitosta oikein paljon.
Piäsiäistä vuan sinnennii kaekkinensa :)
En muista Pariisia. Silmissäni on pimeä.
Joki, pelästyneiden lintujen
mykkä laulu, ohimoiden solina siltojen alla.
Taukoamaton kohina
siltoja, kaikki nimettömät sillat,
kaikki.
Käsi liikkuu peilin pinnalla, käsi
liikkuu hiuksissasi.
Pont Neufilla suutelimme...
Ah, päätäni kivistää,
kuinka muistinkaan sillan nimen?
Neuilly, Lorraine. Mirabeau. Pont de Bercy!
Joku liikahtaa.
Käteni liikkuu peilin pinnalla...
Pysähdyn.
Muistan sen, Ma Chérie.
Tukehdun?
Silta jäi yläpuolelleni!
Pudotessani veteen käännyin kait jotenkin,
sinun valkeat kasvosi erottuivat
taivasta vasten, linnut vetivät siipensä suppuun.
Musta vesi
virtasi pääni läpi.
Katson peilin pintaa. Muistini palailee, Ma Chérie.
Ottakaa pois tämä Pariisi!
Tuntuu kuin oksentaisin keuhkoistani taaskin
sameaa vettä:
sinun kasvosi ovat siinä, silmäni
peilin pinnalla muistavat
silmäsi, sinun silmistäsi heijastuvat
Pariisin kauniit sillat
ja Pont de Bercy, viimeinen siltamme, jähmettyy
jälleen jalkojen alla, se putoaa sieluni läpi
kuin sanat, joita en jaksanut enkä jaksa ymmärtää:
"Mon Chéri, kerron jotain..."
Ma Chérie, sinä päivänä D'Arlandes kuoli.
Minusta jäi jäljelle vain
vapisevat kuoret, ruhjottu, tuskin sykkivä sydän.
Tuossa se on, peilin pinnalla, hah, surkuhupaisalta se näyttää...
Mies nimeltä D'Arlandes.
Yksi Pariisin tuhansista varjoista.
- -
Herään säpsähtäen.
Rellutar, Ma Chérie. Onneksi se oli
vain pahaa unta.
Et hukkunut Seinen likaiseen vetee.
Pelästyin jo.
Olikin vain unta.
Mutta.
Minä palaan vielä.
Kuljen katuja.
Seinen siltoja.
Ehkä joskus.
Kerrotaan D'Arlandelle terveiset joskus, jonain aamuna, että pelästyit Äitiparran puolesta, ja D'Arlandes, Äitipartaan samaistuen, katsahtaa Margittan kasvoja Pariisin yössä, esimerkiksi, tai jollain tapaa, mutta kerrotaan kerrotaan siis välitetään terveiset, no joo, ehkä vaikka, tähän tapaan..
Olisinpa saanut,
sinun kanssasi kuunnella
haitarin soittoa
Seinen rantamilla, ja mielihyvin
palloni olisin jättänyt
pellon reunaan
Ikuisesti uneksinut
kanssasi arkipäivän todet unet,
ja käsi kädessä halki yön
olisimme lentäneet
korkeammalla
Koskaan et olisi sanonut minulle:
"Minulla on jotain sanottavaa, Mon Chéri..."
Ethän vain Margitta,
Ma Chérie?
Ja jotain siihen tyyliin, esimerkiks, tai jollain toisella tapaa, mutta nyt ei ehdi, vaan kas olihan tuossakin. Hyvää päivänjatkoa pyytää D'Arlandes toivottamaan mielikuvamargittalle virtuaalimaailman visioissa jotka oikeiden päiden läpi kuvina virtaa aistimuksia herätellen; sekä myös Äitiparta, sille todelliselle todellisesti:
Vietähän mukava päivä, pysähtyen ja leväten myös, elämästä kiittäen;
lauantain aamupäiväisen halauksen kera
-parta.
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/a/a2/137-3734_IMG.jpg
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/e/ed/Pont_de_Bercy_2.jpg
http://www.museosuomi.fi/images/originals/NBA/Kuvat160104/A001/sa010385.jpg
http://www.harveli.fi/5_Galleria/79_Avanto-Pellehyppy-SM_-99_Turku/m_6011-Jerkku_Jonglo__o__ri_ja_Ta__a__lta___tullaan_maailma.jpg
Musta vesi
on virrannut läpi pään
sen jälkeen.
Sillat puhuvat hiljaista kieltään,
eikä kukaan kuule.
Jokainen niistä,
jokainen kaari
sumussa itkee.
Jotain ymmärtämätöntä tunnetta ...
Pariisin ikävää
rakkauden kadonneita säveliä
akordeonin palkeissa kiertää,
varjoissa vaeltaa.
Pariisi,
seitsemäs taivas
rakastavaisten hapuilua sinisessä yössä.
Takerrun muistoihin,
vaikka suola kirveltää haavoissa
lohtu.
Unessa
minut valtaa uudelleen samat hetket
rakastin, rakastin.
Cheri - onneksi se olikin vain pahaa unta.
Kiitos äp ja oikein ihanaa pääsiäistä myös
sinulle.
että onneksi oli vain unta.
Mutta äp osaa, siitähän me emme pääse mihinkään,
kaikki kunnia hänelle ja hänen kirjoituksilleen.
Kunpa sinne Seinen rannoille pääsisikin kerran
kulkemaan, käsi kädessä jonkun ihanuuden kanssa,
voisi kirjoittaa eläviä säkeitä Pariisin kauneu-
desta.
silimissä vilisöö - heh. Mutta pitää käydä toki
katsomassa nuo linkit, thanks äp.
en yksinkertasesti malta olla kommentoimatta äp:n
tekstiin - vaikka selvästikkin on Sinulle
osoitettu. No - eihän siitä tuskin kumpainenkaan
teistä toki loukkaannu, luulen ma.
Että jotta ...
Äp ja D'Arlandes
ikuisia haavelijoita,
luvatta senkin saatte tehdä.
Vaeltaa Seinen rantamia
kainaloissanne cherit,
unien elävässä maailmassa.
Ja vain Pariisi
Pariisi vain sen voi antaa
ei mikään muu tässä maailmassa.
Ei,
väärin.
Ei siihen tarvita riemukaarta
eikä Seineä -
rakkaus sopii
vaikka pienen kylän raitilla kulkemaan.
Koski
on yhtä kaunis kuin Seine
se osaa laulaa
ja vaahdota elämää voimallisesti.
Näin, tähän tyyliin syntyi äp - sorry että rie-
haannuin, enkä yllä tasollesi, mutta sekään on
tuskin pahe, ennemminkin heikkous.
Ja jatketaan tästä, aurinkoa ja iloa
molempien sydämiin,
kiittäen Rellu
> En yllä tasollesi? <
Höps, täällä mitään tasoja...
Anyway,
olin just laittamassa sulle viestiä tuonne alemmas, toiseen kohtaan tässä keskustelussa. Että Pariisi ei oo edes mun lempikaupunki mutta D'Arlandes nyt sattuu asumaan siellä...
Kun sulta tupsahti runonen tähän, niin laitankin viestini sitten myös minä tähän kohtaan. Ihan ensiksi kommentoin runoasi kuitenkin. Pakko on poimia sieltä erityisesti
Ei siihen tarvita riemukaarta
eikä Seineä -
rakkaus sopii
vaikka pienen kylän raitilla kulkemaan.
Koski
on yhtä kaunis kuin Seine
se osaa laulaa
ja vaahdota elämää voimallisesti.
En lukenut näitä pelkkinä sanoina. Ne sykähdyttivät sydäntäni syvemminkin, ei pelkästään mielikuvien tasolla, sanamaailman rakenteluina, aistimusluomuksina, vaan... syvemmin. Erittäin kaunista tekstiä ja hieno ajatus. Kaunista.
Sitten siihen viestiin.
Pitkin juuri siis sanomani...
Pariisi ei oo koskaan ollu mulle tärkeä paikka. En oo päässy siihen "sisälle". En kyllä oo siellä käyny moniin vuosiin, että ehkä nyt "aikuisempana"...
Mutta, se vaan ei oo mun makuun oikeesti. Enemmän tykkään Ranskan rivierasta. Ei niistä turistien kansoittamista kaupungeista välttämättä, vaikka on nekin kauniita ja jokseenkin kivaa vilinää öisillä rantakaduilla - Nice (Nizza) - mutta vähän pienemmistä, esimerkiksi St. Raphael. Oli lempikaupunkini yhteen aikaan.
Ja Provencessa Avignon vielä enemmän kuin Raphael. Nuo ikiaikaiset muurit ja vanhan kiven tuoksu. Jokakesäiset teatterifestivaalit satoine pienine ja vähän suurempine esityksineen kaduilla ja kuppiloissa.
D'Arlandes kyllä tykkää Pariisista.
Hän näet asuu siellä.
Luulen ettei hän oo koskaan edes käyny Avignossa.
* D'Arlandes vilkuttaa *
Vaan nytpä siirrän tuon runoluomuksen vähäks aikaa kokonaan sivuun, sanon:
Paras tosielämän Pariisi on siellä missä Rellu on.
Siispä
http://en.wikipedia.org/wiki/Avignon
http://www.beyond.fr/villphotos/avignonP01.html
http://www.beyond.fr/villphotos/avignonP03.html
Aukiosta näkyy tässä kuvassa pieni osa vain, tällä isolla aukiolla on suurin osa katuteatterifestivaalien ilmaisista esityksistä, joinain päivinä useitakin samanaikaisia eri ryhmien esityksiä pitkin aukiota.
http://www.beyond.fr/villphotos/avignonP05.html
http://www.avignon-et-provence.com/avignon-tourisme/festival-avignon/avignon-festival-off.htm
http://www.avignon-et-provence.com/avignon-tourisme/festival-avignon/index.html
http://www.beyond.fr/villphotos/avignonP06.html
Sorry että hehkutin, mutta kaukokaipuu iski.
Nää linkit ei ollu mulle tuttuja löytyi googlettamalla nyt. Ja arvaa paheniko kaipuu?
Ei kovasti. Ehkä vähän..
Itse asiassa oon kyllä melko tyytyväinen elämään. Tässä. Kuten totesit viisaasti. Tässähän se elämä on.
Ja jos joskus Pariisissa tai jossain, ei se lopulta sen kummempaa, tarkoitan että, sillä kertaa sitten siellä. Kaikki tapahtuu aikanaan.
Pää pilvissä mutta jalat tiukasti maassa. :)
Luulenpa että yks suuri viisaus se on.
Kun oppii nauttimaan hetkestään tässä, voi sitten vapautuneemmin nauttia sielläkin, vaikka sitten Pariisissa tai missä milloin, kulloinkin.
Nyt sammutan netin ettei mene päivä täällä. Hyvää illanjatkoa!
Ja piti vielä sanomani noihin aikaisempiin linkkeihin, ei niissä sen kummempaa sisältöä, esitin runoni kuvin.
D'Arlanden rakkaus.
Pont de Bercy.
Rukkaset.
Särkynyt sydän, kauhistuneen D'Arlanden epätoivoinen hyppy sameaan Seineen.
soon vaan mun sisäsessä päässäni luotu taso,
siitä minä vaan puhuin.
Kuules, se niin sanottu runo syntyi kyllä ihan
ekstempore, ei edes kuulu tapoihini heitellä ruu-
dulle mitään miettimättä, pohtimatta.
Olipa liikuttavaa silti lukea sanojasi, kun ottaa
huomioon tuon edellä kertomani. Siis - jotenkin
jopa pystyn luomaan jotain suuremmin miettimättä
huomaan :D
Hyvin liikuttava kirjoituksesi päätös äp, kiitos
sanoistasi.
Halaus ja illan jatkot, vaikka tuskin näillä
hetkillä edes olet ruudulla - mutta sitten joskus
illan myöhäisinä tunteina kun tätä luet.
Hyvää yötä - nuku hyvin.
Katsele yöllä tähtitaivasta ja kulje
ajatuksissasi vaikka sinne Nice:een.
Heissulivei ja wilks ...
Koskelle tietenkin.
Kylänraitille.
Sinne Helkatytöjen kulkueeseen.
Tai Pälkäneen VPK:n letkunvarteen.
Kauppilanmuseonmäelle.
Hauhon torille.
Kangasalan Pohtiolammelle.
Joensuun Pelimanneja kuulemaan.
Kokkolan komioita poikia halaamaan.
Jokaiselle paikalle.
Kun vain saa rakkaansa mukaan.
Ei Pariisiin.
Taikka.
Kyllä sittenkin.
Hymyillään, voi kuinka pyörähtää.
Nyt tanssijalkani tää.
Vaikka Pääsiäistä vietetään.
koski pauhaa, aurinko paistaa - pääsiäisaamu.
Melkoisen tarkka Hämeen tilannekatsaus :D
Tanssi tyttö, tanssi ja nauti elämästäsi ja halaa
komioita poikia, aamusia ja hymy.
en kyllä sano hyvää pääsiäistä, hehhehee,
vaan sitä saa mitä tilaa.
Ole huoletta.
Pääsiäisen jatkoja vaan sinullekkin.
Veit meidät runollasi pariisiin, kiitos.
Kevät tulee ja se sykkii rinnoissamme,
toisilla eri tahtiin, toisilla samaan,
anteeksi asiattomuuteni, koitin keventää,
kun itse olen tällainen hieman raskasoloinen,
en mieleltäni, mutta muuten vain.
Pysy vahvana, jätä asiattomat kirjoitukset
sinusta ja muista omaan mitättömään arvoonsa.
ei voi laulaa " kaikki nämä vuodet " mutta kaikki
nämä lukemattomat määrät kuukausia, kun sinua ei
ole näkynyt. Taitaa olla jo lähes vuosi, kun olet
viimeksi vieraillut, vai lienetkö ollutkaan
poissa - noh, mutta aivan ihana kuulla sinustakin
pitkästä aikaa.
Niinhän minä tein, johdattelin runollani Pariisin
yöhön, vain ajatusteni tuomaa kuvaa - kuvitelmaa
millaista se voisi olla, koska en ole siellä
milloinkaan käynyt.
Minä en lannistu lainkaan asiattomuuksista. Jos
sen tekisin, se olisi tapahtunut jo aikoja sitten
eikä nytkään.
Suloinen, lämmin kiitos Keke - todella kivaa si-
nusta kuulla, älä katoa pois :)
en ole vielä koskaan siellä päässyt käymäänkään.
Tykkäsin sun runostasi, tosin viimeisen lauseen olisin ehkä muuttanut härskimpään muotoon:
Tuntea huuliesi etsivän minut
kunnes minussa
tulvit.
mutta ajatuksissa tässä sinne riensin.
Kyllä - oikein hieno päätös olisi tuo kirjoitta-
masi, kiitos vain siitä ja kommentoinnistasi.
Oikein hyvää pääsiäisen aikaa Sinulle, kuin myös
kevään jatkoa.
upeasti kirjoitettu, tämä oli hieno lukuelämys, kiitos siitä!
Rellu postini ei toimi, yritän huomenna uudelleen,
iloista pääsiäistä/Liona
Kiitos kuuluu Sinulle.
No sitten ymmärrän, olen ollut hieman ihmeissäni,
kun sinusta ei ole kuulunut mitään, ja ajattelin
jo, että onko joku uusi käänne tapahtunut.
Rauhottavaa kuulla, että ei ja olet siellä.
Odotan postiasi.
Haleja ja hyvää pääsiäisen jatkoa teille.
..étonnat nuit..
Jospa jokainen kaunis ajatus
olisi vihreä lehti,
ja istuisimme puistossa
kuutamon valaisemin kämmenin
Varmaan silloin hiljempaa koskettaisin
suupielesi kaarevaa kohtaa,
kuin varkain,
huultesi väreilevää hymyä
Puut taittuisivat yllemme
kauneimpia lehtiään helisyttäen
Mutta linnuilla, yön sirkuttajilla
on monenlaisia ääniä,
ja samoistakin kappaleista
valo voi taittua vaihtelevin tavoin
Käännellessämme niitä
erilaisiin kulmiin
- -
Laitoin päiväjärjestystä uusiks ja siirsin töihin lähtöä. Mutta nyt täytyy mennä kiireesti...
Tämän runon kirjoittamisen aloitin 25 minuuttia sitten ja se on pääosin luonnosteltuna loppuunsa asti mutta vähän täytyy viimeistellä, tuossa alku, kirjoitan kait loppu-osan sitten kun tuun illalla kotiin jos jaksan vielä nettiä availla. Katsellaan...
Hyvää päivänjatkoa.
Niin, miks en laittanu omaks aloitukseks? No, kun tässä hyvä ketju mihin sopii, ei tartte palstatilaa viedä laittamalla aina uutta aloitusta.
Tulvien kauniita ajatuksia
aroin kosketuksin,
sormesi piirroin
varastaisit hymystäni
osan minua.
Yllämme taittuvat puut,
kuutamo
ja ensimmäiset tähdet
todistaisivat kaiken.
Salli minulle vielä ajatuksiasi,
vihreitä lehtiäsi.
lääkkeeksi sieluuni huomista varten.
Tähtikirkkaana yönä
elän Pariisin uudelleen.
Sarastuksessa palaan takaisin
kuljen läpi päivien,
cheri
kuulen vieläkin akordeonin vaimean äänen.
-----------
No, suunnilleen sama aika meni mullakin tähän,
eikä tämä ole ollenkaan valmis, enkä ole
tyytyväinen tähän, mutta halusin kuitenkin jotain
vastata illan päätteeksi.
Hyvää yötä, kun pääset levolle.
Kiitos ja halaus.
---
JOSPA JOKAINEN KAUNIS AJATUS
Jospa jokainen kaunis ajatus
olisi vihreä lehti,
ja istuisimme puistossa
kuutamon valaisemin kämmenin
Varmaan silloin hiljempaa koskettaisin
suupielesi kaarevaa kohtaa,
kuin varkain,
huultesi väreilevää hymyä
Puut taittuisivat yllemme
vihreimpiä lehtiä helisyttäen
Mutta linnuilla, yön sirkuttajilla
on vaihtelevia ääniä,
ja samoistakin kappaleista
valo voi taittua erilaisin tavoin
käännellessämme niitä
moniin kulmiin
Jos runon ensimmäisissä lauseissa
liversi satakieli
nyt kuulet korpin äänen
tai tuntemattoman laulajan surullisen, lähes pahaenteisen
huhuilun, kun pilvi purjehtii kuutamon peitoksi
ja penkille laskeutuu satuttava hämäryys,
eivätkä puut
helisytä lehtiään enää
Lue edelleen
Jospa jokainen kaunis ajatus
olisi vihreä lehti,
ja istuisimme puistossa
kuutamon valaisemin kämmenin
Lumen sulaessa uuteen kevääseen
ruumiini värisee
takin läpi puhaltavaa tuulta
Kauniiden ajatusten
kuihduttua
ajat sitten arkipäivän ristiriitoihin
ja pettymykseen
Kun hempeämieliset, kuutamon värittämät
tunteemme eivät kestäneet,
ja hetken kiihkossa lausutut
suloiset sanat
eivät jaksaneet meitä kantaa
läpi syysmyrskyjen viiman
Olen penkillä yksin
Avoimissa kämmenissä
mätänevien, limaisten lehtien
röykkiö
Mutta pettymyksen syvänteistä
nousee uutta elämää
Joskus täytyy vain olla
yksin ja kylmissään,
havahtuakseen
tuntemaan käsiensä voiman, yksilöllisyyden;
tuulten virtaukset kuulaassa ilmassa
Ja ettei mikään näistä lahjoista
ole itsestäänselvyys
Aamujen ja iltojen seuratessa toisiaan
on aina ainoastaan tämä hetki
Juuri nyt tunnen
mädäntyvien lehtien väkevän lemun ja
avautuvien silmujen hentoa tuoksua
toisiinsa lomittuneina, sydämeni hakkaa, voimakkaasti;
katsellessani tähtisen yön
virtaavaa kirkkautta
Se sanoo: kuuntele,
kosketa hiljaa
KUMPA JOKAINEN KAUNIS AJATUS ...
Kukaan ohikulkijoista
ei tunne muukalaista,
joka mustan lumen sulaessa
puiston penkillä istuu väristen.
Käännellen kämmenissään
mätäneviä lehtiä,
tuntien avautuvien silmujen
hentoa tuoksua.
Toivossa uuden elämän,
pettymysten syvänteistä kohonneina.
Tuntemattoman surullinen laulu
ja mielesi muistaa;
" jos jokainen kaunis ajatus
olisi vihreä lehti,
ja istuisimme puistossa
kuutamon valaisemin kämmenin "
Latvustot lepäävät,
lehdistön helinää ei ole.
Satuttavassa hämäryydessä
yön sirkuttajatkin vaienneet.
Kuihtuneiden ajatusten
syysmyrskyjen jälkeen,
on meidä aikamme havahtua
tahoillamme yksin, yksin.
Käsissämme,
sydämissämme
jäljellä haikeita muistoja.
Kauniiden ajatusten,
vihreiden lehtien kaipausta.
Mikään minussa,
ei suostu unohtamaan
ikuiseksi kuviteltua
kosketuksesi hetkeä,
cheri.
Kuuntelen riipaisevan yksinäistä yötä.
* hymiö ja huutomerkkejä *
Hienoa kerrassaan! Niin kauniin kipeää, etten viitsi vastata... Jotta en särkisi tunnelmaa... Laitan käden suulleni: näiden sanojen jälkeen vaiti.
Mikään minussa,
ei suostu unohtamaan
ikuiseksi kuviteltua
kosketuksesi hetkeä,
cheri.
Kuuntelen riipaisevan yksinäistä yötä.
[ huokaus ]
Jos vielä jatkan ajatuskulkua tai teemaa, kommentoiden jostain kulmasta... laitan kokonaan uudeksi runoksi sen. Katsotaan.
So? Runotuokio oli miellyttävä, vaikka varsin riipaiseva osittain, kiitos ketjusta.
:)))
Ystävällinen halaus
-parta
ehkä ne haikeat muistot jostakin oman elämäsi
vaiheista putkahtivat pintaan ajatusteni myötä,
jotka Sinä synnytit kuitenkin omalla runollasi.
Lämpöinen halaus ja kiitokset miellyttävistä het-
kistä runojen maailmassa.
" katse aurinkoon ja tähtien odotukseen,
haikeiden muistojen siivittämänä "
t. Rellu
että oman elämäni vaiheista?
Tuota en tullut oikeastaan ajatelleeksikaan. Olisiko näin?
Luulen kyllä että ei.
Ainakaan ihan yksi yhteen. En siis koe että sisimmästäni ois noussut jotain selkeää muistoa tai tilannetta, tiettyyn henkilöön tai henkilöihin liittyvää. Omakohtaista kipua.
Mutta...
Kun tähänkin ikään on jo ehtinyt, varmaan sitä on tunnemuistissa asioita joiden kautta kykenee eläytymään toistenkin teksteihin. Ihmisen osaan tässä maailmassa. Niin kuin sitä sanojen läpi välittyy, ajatuksina ja tunnusteluina ilmaisumuotoa etsien...
Toiveiden ja haluamisen keskellä. Vapauden ja sitoutumisen ristiaallokoissa?
Jostain syystä en nyt kuitenkaan laita uudeksi aloitukseksi, vaikka sanoinkin.
Runot ovat muotoutuvia...
Piti lähinnä kirjoittaa tuota
> mikään minussa,
ei suostu unohtamaan
ikuiseksi kuviteltua
kosketuksesi hetkeä <
runollisesti kommentoiden, jatkaen ajatusta.
Mielessäni kuva tällainen:
Henkilö istuu puistossa ja mennyt rakkaus palaa mieleen tuoreena, hän huomaa ettei oikeastaan koskaan ole päässyt siitä irti. Aina hän on kantanut ja kantaa sitä itsessään. "Mikään minussa ei suostu unohtamaan ikuiseksi kuviteltua kosketuksen hetkeä." Mutta nyt hän tekee päätöksen. "Päästän irti, jätän menneet
taakseni".
= Ei enää tahallaan ruoki muistojaan ja riipu vastuuttomasti niissä kiinni, ryhdistäytyy. Lähtee eteenpäin. Ja niin havahtuu tämän päivän olemisen iloon, tuuleen kasvoilla.
Mutta kun en yleensä koskaan kirjoittaessa tiedä millaiseksi runo muotoutuu näin tapahtui tälläkin kertaa.
Lopputulos:
ILTAKÄVELYLLÄ PUISTOSSA
[ vain runo ]
Painan kasvot kämmenteni lehtikasaan,
pudonneisiin.
Keskellä alkukevään viimaa,
purevaa tuulta, joka painuu takin läpi
rintakehään,
taas ihosi tuoksun tunnen,
hiustesi kutsuvan laventelin, hennon orvokin.
Se ohimoilleni lehahtaa.
Ja tuoksustasi irti ravistautuen,
kipeästi huomaan
on käsissäni viime kesän mädäntyneet lehdet
jotka lumen alta syliin nostin.
Ne maahan nyt pudotan.
Vanhat lehdet.
Penkiltä nousen, astun yli
eilisteni pitkän varjon.
- -
Jokin minussa tahtoisi kait vieläkin pitää sinusta kiinni.
Kuinka riuhtaista itsensä irti hänestä
joka on syöpynyt huokosiin, riuhtaista irti
hänestä joka on osa omaa sydäntä?
Kyynel poskelle vierähtää
kun taakseni ikuisesti jää hiustesi kutsuva laventeli, ihosi hento
orvokki.
Voi olla että aina muistan sinut, mutta
anteeksi, en jää sinuun
enää kiinni.
Elämän on jatkuttava:
olet vain muisto, osa menneisyyttäni.
Niin täytyy olla, päätän niin.
- -
Vähä vähältä
huomaan
tunteeni mukautuvat päätökseen,
todellisuus puiden takana ja puissa nyökkää, latvukset
huojahtavat kuin ottaen osaa
irtipäästämisen kipuun, ne sanovat:
oikein teit.
Syli avoinna kuljen huomiseen.
- -
Otan vastaan nykyhetken.
Lehtikasan alta kuoriutuen,
haparoiva sieluni
tunnustelee uuden aamun kajoa
tuulten virtausta.
- -
Jos tässä olisi D'Arlandes, hän varmaan nousisi ylle Pariisin?
En tarvitse häntä enää, tunteideni tulkiksi.
Tässä kuljen minä – läpi humisevan, alkukeväisen
puiston.
- -
Akordeonin vaietessa
elämä on
yltäkylläistä, polveilevaa laulua...
Avaan oven, astun sisään:
kotona.
- -
Sinä hyräilet keittiössä jotain sävelmää.
Kysyt missä olin näin pitkään,
minunhan piti viedä vain roskapussi.
Hymyillen vastaan
hiljaa
kävelin puistossa ja
muistelin menneitä, ma chérie
kaukaisia aikoja ennen sinua.
Saanko nyt sulkeutua työhuoneeseeni hetkeksi
ennen iltapalaa?
Suutelemme.
Irrottaudun sylistäsi,
- -
kirjoitan runon, askel askeleelta
olen tullut, tänne
ja tässä -
Katselen ikkunasta,
puut huojuvat iltatuulessa tasaisesti.
Kirjoitin runon sinulle.
Jollekin.
- -
Näitä hajanaisia muistiinpanoja paperilla,
räpsyviä mielikuvia, iltakävelyllä.
;-)
mokoma - olisit jo laittanu pisteen * huoks *
Pakko mun on tehdä tähän oma vastine, kun kerran
et malttanut alottaa uutta, tässä tulee;
' Iltakävelyllä puistossa '
Kuljen puistopolkua
jalkaini alla kumisevaa.
Auringon laikussa on märkää,
lehtiä litistynyneitä
joita koira kuopsuttaa levittäen,
tuoksahtavat maatuneilta.
Kierrän koiran,
joka yrittää lähelleni
niin pitkästi kuin hihnaa riittää.
---
Täältä on päästävä pois
täällä on liikaa muistoja,
sinua ja varjojasi.
Ikivanha puiston penkki,
putoilevia
särkyneitä tähtiä
kahden katselimme syysyössä.
Muistan
kuinka karkeahko leukasi
kiersi poskipäitäni,
viileät huulesi pysähtyivät omilleni.
Minä värisin,
enkä tiedä tai muista
oliko se kylmää
vai ruumiiden läheisyydestä syntynyttä.
Täältä on päästävä pois.
---
Akordeon
säestää ajatusteni askelissa,
enkä mahda mitään
kyyneleet ottavat minusta vallan.
Mikään minussa
ei anna unohdusta vieläkään
siinä ikuisuudeksi kuvitellussa
hetkessämme,
kosketuksesi huumassa.
Tähtien säkenöinti
synnyttää kipua sielussani,
koska minä pääsen muistoistani irti,
ja keventyvvät luomieni painot ?
Suloisen haikeita muistoja, ma cheri.