Matkakertomus Karnataka
Reitti: Goa - Murudeswar – Kollur – Dharmastala – Malpe/Udupi – Karkala – Ullalla/Mangalore – Murudeswar – Gokarna - Goa
Noin 1000 km
Aloitimme matkan jälleen aamun sarastaessa 5.30. Nopeasti etenimme Margaoon, jossa nautimme Bhaji ja pao (vihanneskeitto ja leipä) aamiaisen. Matkakumppanini laskivat leikkiä koska tarvitsin kahvia (milk coffee eli valmista maitokahvia) ennen kuin kunnolla heräsin. Margaosta jatkoimme Goan ja Karnatakan rajalle, jossa poliisille oli taas kerran maksettava muutamia satasia rajanylityksestä (epävirallisesti). Näin olimme ulkomailla. Jäimme Karwaliin odottamaan Karnatakan veropisteen läheisyyteen toimiston aukeamista. Aurinko alkoi jo lämmittää kunnolla ja rentouduimme varjossa ja suunnittelimme matkareittiä.
Veron maksun jälkeen suuntasimme Murudeshwariin lounaalle. Olin aikasemmalla reissullani käynyt katsomassa huikeaa Shiva patsasta, joten tällä kertaa ihailimme sitä vain kaukaa. Kyselemällä löysimme erittäin hyvän kalaravintolan, Nisarga ravintolan, jossa nautimme kuinka ollakkaan Fish Thalit ja Fish Rawa Fry eli lautanen, jossa erilaisia kalaruokia sekä chilissä ja riisijauhossa ruskistettua kalaa. Kingfish on kannadaksi (paikallinen kieli) Angeli ja siitä laskimme siitä leikkiä koko loppumatkan. Sana kun muistuttaa naisen nimeä. Nisargagin tarjoilia oli Udupista ja hän kehoitti meitä vierailemaan ennen Udupia Kollurissa ja Mookambikan temppelissä.
Ajoimme Goa-Managalore highwaytä ensin pienen pätkän ja sitten poikkesimme Kollurin tielle. Tiet Karnatakassa ovat paljon paremmassa kunnossa kuin Maharasthrassa. Ihmettelimme myös hienoja taloja sekä siistejä pihoja. Hyvin erilaista kuin Goalla tai edellisellä Maharasthran matkallamme. Kollurin Mookambika temppeli on ns. pyhiinvaelluskohde ja siellä on temppelin lisäksi paljon majoituspaikkoja, ravintoloita sekä Gokarnan tapaan myydään erilaisia tavaroita ja lahjoja temppeliin. Paikallinen parkkipaikan vartija adoptoi meidät heti ja kertoi mitä nähtävää paikkakunnalla oli.
Koska olimme syöneet lounaan, piti meidän peseytyä ennen temppeliin menoa. Temppelialueella oli jalkojen, käsien ja kasvojen peseytymiseen tarkoitettu paikka. Erikoisuuteena temppeliin mennessä oli, että miehet joutuivat paljastamaan yläruumiinsa. Tämä oli Goalaisille ystävällini ensimmäinen kerta kun kokivat tällaisen tavan. Jokaisessa temppelissä, jossa vierailimme Karnatakassa oli samanlainen tapa. Mokaambikan temppeli on todella vanha ja kaunis. Toi mieleeni lähinnä Tambdi Surla temppelin Goalla. Kollurissa on myös vesiputous, jonne ajetaan ensin jeepillä (aivan kuten Goallakin) mutta päätimme jättää sen väliin.
Matka jatkui takaisin Goa-Managlore highwaylle ja kohti Udupia. Olin lukenut rantapaikasta nimeltään Malpe, joka sijaitsee lähellä Udupia. Kyselemällä löysimme Malpen, jossa ensimmäisen kerran Karnatakaan saavuttuamme jouduimme näyttämään paperit poliisille. Onneksi hinta ei ollut kovin kova. Malpen lähestyessä kuivatun kalan tuoksu voimistui ja epäilyksemme kasvoi. Löysimme yhden hotellin, jonka hinta oli Rs 1500 mutta kalan ”hajusta” johtuen päätimme palata Udupiin ja Karaavali Hotelliin, yö maksoi Rs 450, puh 0820-2522851, 2522860. Hotelli sijaitsee vain 1 km Sri Krishna temppelistä, jonne halusimme mennä heti aamulla. Päätimme, että Malpe oli tämän matkan kohde, jonne ei ehdottomasti kannata mennä. Jokaisella matkalla täytyy olla aina yksi tällainen kohde.
Minulla oli yllä uusi Salwar Kameez ja illastimme paikallisessa bar/restaurant paikassa aivan hotellin vieressä. Bar/restaurant on paikka, jossa tarjotaan alkoholia ja monesti seurueet, jossa on naisia joutuvat menemään ns. family section. Eli pois alkoholia nauttivien miesten silmien alta. Olin jo tottunut tähän tapaan edellisillä matkoillani. Paikka oli hämärä, tupakansavuinen mutta kala-ateria oli ehdottomasta parhain koko matkamme aikana. Olen saanut parempaa kalaa ainoastaan Goalla Siolimissä paikallisten kuppilassa. Matkakumppanini olivat asiasta samaa mieltä.
Aamulla ennen aamiaista vierailimme Sri Krishna temppelialueelle. Alue on valtava ja temppeleitä on useita. Kesti aikansa, ennen kuin löysimme päätemppelin, jossa juuri alkoi aamurukous seremonia. Matkakumppanini olivat vieläkin vähän ujoja paljastamaan yläruumiinsa, joten minä kävin kaikkein pyhimmässä ensin ja sitten oli heidän vuoronsa. Temppelin seinillä oli kertomuksia Krishnan ja hänen monien tyttöystäviensä elämästä. Temppelin ulkopuolella oli lampi, jossa sekä miehet ja naiset kävivät peseytymässä ennen temppeliin menoa. En ole vielä käynyt Varanasissa mutta kuvista päätellen lampi muistutti paikkaa pienoiskoossa. Söimme myös aamiaisen temppelialueella, eli wada ja idli (linssijauhoista valmistettu munkki sekä riisijauhosta valmistettu kakku) sekä sambar –kastiketta ja korianteri chattinia (vihanneskastike ja dippi). Temppelin ja aamiaisen jälkeen oli hyvä jatkaa matkaa. Olo oli rauhallinen ja kylläinen.
Jatkoimme Nokia-matkaa Karkalaan ja katsomaan 13 metristä Bahubali eli Budha –patsasta. Nokia-matkaa siksi, että joka toinen kauppa Udupista eteenpäin myi Nokiaa. Mangalore-Bangalore alue on ehdottomasti Nokian kotimaata, ei Suomi. Karkalaan lyösimme hyvin perille ja pääsimme ajamaan autolla aivan kukkulan ja patsaan juureen. Koska lounasaika läheni, annettin meille aikaa vain 15 minuuttia mutta se riitti hyvin rukoilemiseen ja patsaan ihmettelyyn. Ihmettelyn jälkeen meille maistui fresh lime soda koska keskipäivä läheni ja mittarikin läheni 40 astetta.
Karkalasta matka jatkui Dharmastalan pyhiinvaelluskaupunkiin. Siellä kävimme ensin katsomassa toista Bahubalia, joka on 14 metriä sekä vierailimme temppelialueella. Koska oli myöhäinen lounasaika, elefantit, jotka yleensä siunaavat ihmisiä rahaa vastaan lähtivät lepotauolle. Temppeliin kyllä pääsi ja matkakumppanini ostivat kookokset, jotka he sitten paluumatkalla uhrasivat Gokarnan temppelissä. Ilmapiiri Dharmastalassa oli erittäin kiireinen ja se tuntui myös temppelissä. Eteenpäin piti mennä kovaa vauhtia ja brahmin papit eivät juurikaan välittäneet ns. turisteista (eivät edes Goalaisista ystävistäni). Paikasta jäi kuuma ja hieman epäystävällinen tunnelma.
Pyhiinvaellusmatkalla Intialaiset rukoilevat aamuisin ja iltaisin temppelissä sekä syövät ja lepäävät väliaikoina. Dharmastalassakin oli paljon hotelleita ja ravintoloita, jotka tarjoilevat ainoastaan kasvisruokaa. Siellä olisi ollut myös automuseo mutta se ei ollut avoinna keskipäivällä. Ihmiset lepäilivät puutarhassa ja pari Intialaista poikaa halusi ottaa kuvan minusta ja heistä. Suostuin sillä ehdolla että kuva ei joudu päädy Internettiin!?! Joo-joo!
Nälkäisinä jatkoimme matkaa Mangaloreen. Nälkäisinä koska mieli teki kalaa, jota kasvisravintoloissa ei tarjoiltu. Olin jälleen kerran lukenut paikasta; Ullalla beach Mangaloren lähistöllä ja kyselemällä vihdoin löysimme paikan, Summer Sands Beach, ekonomihuone Rs 700 yötä, 0824-2467690, email: [email protected]. Valitettavati oli ns. lounaan ja illallisen väli, jolloin tarjoillaan ainostaan snacks eli ranskalaisia ja muuta ns roskaruokaa. Olimme kuitenkin niin hikisiä, väsyneitä ja nälkäisiä, että kaikki maistui. Asetuimme myöhäisen lounaan jälkeen hotelliin jossa oli myös uima-allas. Oli ihana rentoutua altaalla kaiken autossa istumisen jälkeen ja uintiin kuluikin reilusti yli tunti. Illastimme hotellin ravintolassa, ja tienkin kalaa. Koska hotelli mainitaan Lonely Planetissa oli illallinen hinnoiteltu turisteille eli 3 henkeä yli Rs 900. Se oli ehdottomasti matkamme ja Goalla oleskeluni kallein ateria. Ihan hyvä sellainen mutta ei mitenkään hintansa väärtti.
Aamulla aikaisin aloitimme paluumatkan takaisin kohti Goaa. Mangaloressa on paljon temppeleitä ja vierailimme ensin Mangalavin temppelissä. Temppeli on suhteellisen pieni, mutta oli mukava huomata, että paikalliset ihmiset käyvät rukoilemassa ennen töihin menoaan. Niin mekin teimme ennen matkamme alkua. Seuraavaksi kävimme Sri Manjunathan temppelissä. Siellä on monta temppeliä ja rituaaleihin kuuluu mm. linga-patsaan kastelu pyhällä vedellä. Eli temppelialueella on peseytymisaltaita (käärmeineen), pyhä virtaava vesi, josta astialla otetaan vettä, kaadetaan linga-patsaan päälle ja rukoillaan. Linga-patsas on miehen ruumiin osa. Minusta temppelialue oli erittäin rauhallinen ja olo oli hyvä sieltä palattuamme. Goalaiset ystäväni ihmettelivät miten pyhiinvaeltajat tietävät mitä tehdä temppelissä koska missään ei ollut ns. kirjoitettuja sääntöjä. Keskusteltiin siitä, kuinka hyvä olisi ollut ns temppelisäännöt, jotta kaikki tietäisivät miten pitää toimia. Myös ystäväni olivat turisteja temppelissä.
Kolmas temppeli, jossa Mangaloressa vierailimme, oli Sri Gokarnanatheshwaran temppeli. Temppelissä soi Keralalainen musiikki, lattiat olivat marmoria ja temppeli oli kullalla päällystetty. Jokainen temppli Karnatakassa oli todella rikas lukuunottamatta Gokarnan temppeleitä. Ihmettelimme sitä. Goan temppelit ovat avian erilaisia. Lahjoituksia Goassa ei varmasti saada niin paljon kuin Karnatakassa. Ehkä rikkaus liittyy Karnatakan rannikkoalueen muuhuun rikkauteen, jota myös ihmettelimme. Onko kaikki IT-rahaa? Goalaiset ystäväni eivät milloinkaan olleet vierailleet niin vauraassa temppelissä. Istahdimme Krsiha-temppeliin vähäksi aikaa ja kuuntelemaan musiikkia.
Aamiainen, mikä se on? Eli Mangaloren jälkeen suunnistimme suoraan Murudeswariin ja suosikkikalaravintolaamme, Nisarga. Se ei tuottanut pettymystä, ei myöskään Angeli eli Kingfish-kala. Vaikka olimme nauttineet ja syöneet 3 päivässä paljon kalaa, otimme taas kerran Fish Thalit ja Fish Rawa Fry. Todella maukasta. Murudeswarista jatkoimme Gokarnaan yöksi. Hotelli Gokarna, Rs 600, puh 08386-257032, 256828. Vaikka vatsalaukku oli ihan täynnä, kävimme vielä Gokarna International Hotellin vieressä syömässä katkarapuja.
Aamulla kävimme Gokarnan Mahabaleshwara temppelissä, joka on ainoa temppeli, johon en turistinaisena ole päässyt. Brahmin pappi kyllä yritti myydä minulle pooja eli rukoushetkiä mutta en ollut ostotuulella. Ystäväni kävivät uhraamassa Dharmastalasta ostamansa kookospähkinät.
Matka jatkui Karwalin ja Canaconan eli Palolemin läpi takaisin Candolimiin ja Calanguteen. Tämä kiertomatka oli avian erilainen kuin Maharasthran ja Goaan oli tosi mukava palata. Minulla ei ollut lomaa jäljellä enää montaa päivää ja ehkä siksi paluu “kotiin” ja turistien pariin ei tuottanut vaikeuksia. Mieleeni jäi monien naurujen jälkeen kiellelliset erot: kala on konkaniksi nustri, kannadaksi miina ja marathiksi mashi. Angeli jäi elävästi mieleen eikä Karnatakan rannikkoseudun kala-aterioita voita kuin Goan vastaavat. Ehkä minäkin olin Goalaistunut!
Reitti: Goa - Murudeswar – Kollur – Dharmastala – Malpe/Udupi – Karkala – Ullalla/Mangalore – Murudeswar – Gokarna - Goa
Noin 1000 km
Aloitimme matkan jälleen aamun sarastaessa 5.30. Nopeasti etenimme Margaoon, jossa nautimme Bhaji ja pao (vihanneskeitto ja leipä) aamiaisen. Matkakumppanini laskivat leikkiä koska tarvitsin kahvia (milk coffee eli valmista maitokahvia) ennen kuin kunnolla heräsin. Margaosta jatkoimme Goan ja Karnatakan rajalle, jossa poliisille oli taas kerran maksettava muutamia satasia rajanylityksestä (epävirallisesti). Näin olimme ulkomailla. Jäimme Karwaliin odottamaan Karnatakan veropisteen läheisyyteen toimiston aukeamista. Aurinko alkoi jo lämmittää kunnolla ja rentouduimme varjossa ja suunnittelimme matkareittiä.
Veron maksun jälkeen suuntasimme Murudeshwariin lounaalle. Olin aikasemmalla reissullani käynyt katsomassa huikeaa Shiva patsasta, joten tällä kertaa ihailimme sitä vain kaukaa. Kyselemällä löysimme erittäin hyvän kalaravintolan, Nisarga ravintolan, jossa nautimme kuinka ollakkaan Fish Thalit ja Fish Rawa Fry eli lautanen, jossa erilaisia kalaruokia sekä chilissä ja riisijauhossa ruskistettua kalaa. Kingfish on kannadaksi (paikallinen kieli) Angeli ja siitä laskimme siitä leikkiä koko loppumatkan. Sana kun muistuttaa naisen nimeä. Nisargagin tarjoilia oli Udupista ja hän kehoitti meitä vierailemaan ennen Udupia Kollurissa ja Mookambikan temppelissä.
Ajoimme Goa-Managalore highwaytä ensin pienen pätkän ja sitten poikkesimme Kollurin tielle. Tiet Karnatakassa ovat paljon paremmassa kunnossa kuin Maharasthrassa. Ihmettelimme myös hienoja taloja sekä siistejä pihoja. Hyvin erilaista kuin Goalla tai edellisellä Maharasthran matkallamme. Kollurin Mookambika temppeli on ns. pyhiinvaelluskohde ja siellä on temppelin lisäksi paljon majoituspaikkoja, ravintoloita sekä Gokarnan tapaan myydään erilaisia tavaroita ja lahjoja temppeliin. Paikallinen parkkipaikan vartija adoptoi meidät heti ja kertoi mitä nähtävää paikkakunnalla oli.
Koska olimme syöneet lounaan, piti meidän peseytyä ennen temppeliin menoa. Temppelialueella oli jalkojen, käsien ja kasvojen peseytymiseen tarkoitettu paikka. Erikoisuuteena temppeliin mennessä oli, että miehet joutuivat paljastamaan yläruumiinsa. Tämä oli Goalaisille ystävällini ensimmäinen kerta kun kokivat tällaisen tavan. Jokaisessa temppelissä, jossa vierailimme Karnatakassa oli samanlainen tapa. Mokaambikan temppeli on todella vanha ja kaunis. Toi mieleeni lähinnä Tambdi Surla temppelin Goalla. Kollurissa on myös vesiputous, jonne ajetaan ensin jeepillä (aivan kuten Goallakin) mutta päätimme jättää sen väliin.
Matka jatkui takaisin Goa-Managlore highwaylle ja kohti Udupia. Olin lukenut rantapaikasta nimeltään Malpe, joka sijaitsee lähellä Udupia. Kyselemällä löysimme Malpen, jossa ensimmäisen kerran Karnatakaan saavuttuamme jouduimme näyttämään paperit poliisille. Onneksi hinta ei ollut kovin kova. Malpen lähestyessä kuivatun kalan tuoksu voimistui ja epäilyksemme kasvoi. Löysimme yhden hotellin, jonka hinta oli Rs 1500 mutta kalan ”hajusta” johtuen päätimme palata Udupiin ja Karaavali Hotelliin, yö maksoi Rs 450, puh 0820-2522851, 2522860. Hotelli sijaitsee vain 1 km Sri Krishna temppelistä, jonne halusimme mennä heti aamulla. Päätimme, että Malpe oli tämän matkan kohde, jonne ei ehdottomasti kannata mennä. Jokaisella matkalla täytyy olla aina yksi tällainen kohde.
Minulla oli yllä uusi Salwar Kameez ja illastimme paikallisessa bar/restaurant paikassa aivan hotellin vieressä. Bar/restaurant on paikka, jossa tarjotaan alkoholia ja monesti seurueet, jossa on naisia joutuvat menemään ns. family section. Eli pois alkoholia nauttivien miesten silmien alta. Olin jo tottunut tähän tapaan edellisillä matkoillani. Paikka oli hämärä, tupakansavuinen mutta kala-ateria oli ehdottomasta parhain koko matkamme aikana. Olen saanut parempaa kalaa ainoastaan Goalla Siolimissä paikallisten kuppilassa. Matkakumppanini olivat asiasta samaa mieltä.
Aamulla ennen aamiaista vierailimme Sri Krishna temppelialueelle. Alue on valtava ja temppeleitä on useita. Kesti aikansa, ennen kuin löysimme päätemppelin, jossa juuri alkoi aamurukous seremonia. Matkakumppanini olivat vieläkin vähän ujoja paljastamaan yläruumiinsa, joten minä kävin kaikkein pyhimmässä ensin ja sitten oli heidän vuoronsa. Temppelin seinillä oli kertomuksia Krishnan ja hänen monien tyttöystäviensä elämästä. Temppelin ulkopuolella oli lampi, jossa sekä miehet ja naiset kävivät peseytymässä ennen temppeliin menoa. En ole vielä käynyt Varanasissa mutta kuvista päätellen lampi muistutti paikkaa pienoiskoossa. Söimme myös aamiaisen temppelialueella, eli wada ja idli (linssijauhoista valmistettu munkki sekä riisijauhosta valmistettu kakku) sekä sambar –kastiketta ja korianteri chattinia (vihanneskastike ja dippi). Temppelin ja aamiaisen jälkeen oli hyvä jatkaa matkaa. Olo oli rauhallinen ja kylläinen.
Jatkoimme Nokia-matkaa Karkalaan ja katsomaan 13 metristä Bahubali eli Budha –patsasta. Nokia-matkaa siksi, että joka toinen kauppa Udupista eteenpäin myi Nokiaa. Mangalore-Bangalore alue on ehdottomasti Nokian kotimaata, ei Suomi. Karkalaan lyösimme hyvin perille ja pääsimme ajamaan autolla aivan kukkulan ja patsaan juureen. Koska lounasaika läheni, annettin meille aikaa vain 15 minuuttia mutta se riitti hyvin rukoilemiseen ja patsaan ihmettelyyn. Ihmettelyn jälkeen meille maistui fresh lime soda koska keskipäivä läheni ja mittarikin läheni 40 astetta.
Karkalasta matka jatkui Dharmastalan pyhiinvaelluskaupunkiin. Siellä kävimme ensin katsomassa toista Bahubalia, joka on 14 metriä sekä vierailimme temppelialueella. Koska oli myöhäinen lounasaika, elefantit, jotka yleensä siunaavat ihmisiä rahaa vastaan lähtivät lepotauolle. Temppeliin kyllä pääsi ja matkakumppanini ostivat kookokset, jotka he sitten paluumatkalla uhrasivat Gokarnan temppelissä. Ilmapiiri Dharmastalassa oli erittäin kiireinen ja se tuntui myös temppelissä. Eteenpäin piti mennä kovaa vauhtia ja brahmin papit eivät juurikaan välittäneet ns. turisteista (eivät edes Goalaisista ystävistäni). Paikasta jäi kuuma ja hieman epäystävällinen tunnelma.
Pyhiinvaellusmatkalla Intialaiset rukoilevat aamuisin ja iltaisin temppelissä sekä syövät ja lepäävät väliaikoina. Dharmastalassakin oli paljon hotelleita ja ravintoloita, jotka tarjoilevat ainoastaan kasvisruokaa. Siellä olisi ollut myös automuseo mutta se ei ollut avoinna keskipäivällä. Ihmiset lepäilivät puutarhassa ja pari Intialaista poikaa halusi ottaa kuvan minusta ja heistä. Suostuin sillä ehdolla että kuva ei joudu päädy Internettiin!?! Joo-joo!
Nälkäisinä jatkoimme matkaa Mangaloreen. Nälkäisinä koska mieli teki kalaa, jota kasvisravintoloissa ei tarjoiltu. Olin jälleen kerran lukenut paikasta; Ullalla beach Mangaloren lähistöllä ja kyselemällä vihdoin löysimme paikan, Summer Sands Beach, ekonomihuone Rs 700 yötä, 0824-2467690, email: [email protected]. Valitettavati oli ns. lounaan ja illallisen väli, jolloin tarjoillaan ainostaan snacks eli ranskalaisia ja muuta ns roskaruokaa. Olimme kuitenkin niin hikisiä, väsyneitä ja nälkäisiä, että kaikki maistui. Asetuimme myöhäisen lounaan jälkeen hotelliin jossa oli myös uima-allas. Oli ihana rentoutua altaalla kaiken autossa istumisen jälkeen ja uintiin kuluikin reilusti yli tunti. Illastimme hotellin ravintolassa, ja tienkin kalaa. Koska hotelli mainitaan Lonely Planetissa oli illallinen hinnoiteltu turisteille eli 3 henkeä yli Rs 900. Se oli ehdottomasti matkamme ja Goalla oleskeluni kallein ateria. Ihan hyvä sellainen mutta ei mitenkään hintansa väärtti.
Aamulla aikaisin aloitimme paluumatkan takaisin kohti Goaa. Mangaloressa on paljon temppeleitä ja vierailimme ensin Mangalavin temppelissä. Temppeli on suhteellisen pieni, mutta oli mukava huomata, että paikalliset ihmiset käyvät rukoilemassa ennen töihin menoaan. Niin mekin teimme ennen matkamme alkua. Seuraavaksi kävimme Sri Manjunathan temppelissä. Siellä on monta temppeliä ja rituaaleihin kuuluu mm. linga-patsaan kastelu pyhällä vedellä. Eli temppelialueella on peseytymisaltaita (käärmeineen), pyhä virtaava vesi, josta astialla otetaan vettä, kaadetaan linga-patsaan päälle ja rukoillaan. Linga-patsas on miehen ruumiin osa. Minusta temppelialue oli erittäin rauhallinen ja olo oli hyvä sieltä palattuamme. Goalaiset ystäväni ihmettelivät miten pyhiinvaeltajat tietävät mitä tehdä temppelissä koska missään ei ollut ns. kirjoitettuja sääntöjä. Keskusteltiin siitä, kuinka hyvä olisi ollut ns temppelisäännöt, jotta kaikki tietäisivät miten pitää toimia. Myös ystäväni olivat turisteja temppelissä.
Kolmas temppeli, jossa Mangaloressa vierailimme, oli Sri Gokarnanatheshwaran temppeli. Temppelissä soi Keralalainen musiikki, lattiat olivat marmoria ja temppeli oli kullalla päällystetty. Jokainen temppli Karnatakassa oli todella rikas lukuunottamatta Gokarnan temppeleitä. Ihmettelimme sitä. Goan temppelit ovat avian erilaisia. Lahjoituksia Goassa ei varmasti saada niin paljon kuin Karnatakassa. Ehkä rikkaus liittyy Karnatakan rannikkoalueen muuhuun rikkauteen, jota myös ihmettelimme. Onko kaikki IT-rahaa? Goalaiset ystäväni eivät milloinkaan olleet vierailleet niin vauraassa temppelissä. Istahdimme Krsiha-temppeliin vähäksi aikaa ja kuuntelemaan musiikkia.
Aamiainen, mikä se on? Eli Mangaloren jälkeen suunnistimme suoraan Murudeswariin ja suosikkikalaravintolaamme, Nisarga. Se ei tuottanut pettymystä, ei myöskään Angeli eli Kingfish-kala. Vaikka olimme nauttineet ja syöneet 3 päivässä paljon kalaa, otimme taas kerran Fish Thalit ja Fish Rawa Fry. Todella maukasta. Murudeswarista jatkoimme Gokarnaan yöksi. Hotelli Gokarna, Rs 600, puh 08386-257032, 256828. Vaikka vatsalaukku oli ihan täynnä, kävimme vielä Gokarna International Hotellin vieressä syömässä katkarapuja.
Aamulla kävimme Gokarnan Mahabaleshwara temppelissä, joka on ainoa temppeli, johon en turistinaisena ole päässyt. Brahmin pappi kyllä yritti myydä minulle pooja eli rukoushetkiä mutta en ollut ostotuulella. Ystäväni kävivät uhraamassa Dharmastalasta ostamansa kookospähkinät.
Matka jatkui Karwalin ja Canaconan eli Palolemin läpi takaisin Candolimiin ja Calanguteen. Tämä kiertomatka oli avian erilainen kuin Maharasthran ja Goaan oli tosi mukava palata. Minulla ei ollut lomaa jäljellä enää montaa päivää ja ehkä siksi paluu “kotiin” ja turistien pariin ei tuottanut vaikeuksia. Mieleeni jäi monien naurujen jälkeen kiellelliset erot: kala on konkaniksi nustri, kannadaksi miina ja marathiksi mashi. Angeli jäi elävästi mieleen eikä Karnatakan rannikkoseudun kala-aterioita voita kuin Goan vastaavat. Ehkä minäkin olin Goalaistunut!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.