muutaman vuoden olen ollut masentunut, mutta enää en jaksa pakot´taa itseäni hymyilemään kun joku puhuu minulle, tai katsoo minua ym. en vain pysty saamaan sitä edes tekohymyä kasvoilleni. näytän varmaankin ihan pirun väsyneeltä, masentuneelta ja muutenkin surulliselta ihmiseltä, mitä olenkin.. ja tämä kaikkihan ei varmaan kenenkään silmää miellytä, kun tytön kasvoilla ei näy hymyn häivääkään. ohan se muutenkin vaikee saada muhun kontaktia kun katse on maassa tai jossain muualla harhassa ja lisäksi kun oon niin pirun pelokas ja hiljainen, outokin, että suosiolla jättäis ihmiset puhelemisyritykset pois, jos tietäs etukäteen. kun tähän kaikkeen muuhunkin paskaan lisätään vielä rumuuteni, yliherkkyyteni ja pessimistinen ajattelutapani, huono itsetunto (ainakin osin)... joo joo. listaa vois jatkaa vaikka kilometrin...vittu kivahan tässä on itsesäälissä lilluskella kun ei muutakaan tekemistä ole.
heihei,
okjh,
3394
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Voipi olla hymy tulossa onko tuijoyyanu silmät kipeeksi etsien iloa. Keskustelu yhteydet poikki ihan arki asiosta voi olla eristetty joku avautuu joka ei ole tarkoitus johtaa mihinkään sitten olikin aprillia taas viestii aika epäselvää löytää ne ilmaukset jotka monulle tarkoitettu [välillä] omat toibrrt ja odotukset voiko niitä edes olla jos nyt koskaan ollutkaan tee niin tai näin aika mietteliääksi tässä elon ikä vaiheessa jos kaikki tekemiseni on naurettavaa miten osaisin sitten mitään oikeaa tehdä kyllä omat tekemiseni on muistissa aina monista on vaan loppu mustana joku viestii älä tee mitään samalla vaan ajatukset töihin meni minne meni koita sinäkin jaksaa arvoton en aikonut olla vaikka roskalaatikossa istunut UJOMIES yritän levätä riittävästi.
Voi vee mikä kirjotus. Sanaakaan en ymmärtänyt mut se oli varmaan tarkotuskin... :D
... Mulla on just melkein samanlaiset ongelmat itteni kanssa (mun itsetunto on paska, pidän itteeni lähes ihmisistä rumimpana, olen erittäin epäsosiaalinenen, en ole enää jaksanut hymyillä aikoihin jne). Sen nyt ei pitäskään sun oloa parantaa, että mäkin ryven itsesäälissä ja siis olen masentunut... Tahdoin vain sanoa tämän: ei sun tarvikkaan hymyillä. Voit ihan vapaasti olla niin maasi myyneen näköinen kuin olet. Musta oli todella helpottavaa huomata kaikkien vuosien jälkeen, jolloin olin vaan päivittäin loihtinut kasvoille sellasen helvetinmoisen tekohymyn, ettei oikeesti oo pakko olla mitään, mitä ei ole tai mitään, mitä ei jaksa olla. Jos jotkut ajattelee masentuneen olevan tylsä tyyppi, paskat siitä... Mitä väliä? Onneksi on niitäkin upeita ihmisiä, jotka jaksavat kiinnostua tällaisistakin kummista tyypeistä ja pitää meidät pinnalla. :)