Hei!
Elikkä aattelin kysellä teiltä muilta kotimammoilta, että kuinkas viihdytte "työssänne"?
Itse olen viihtynyt vähän vaihtelevasti. Ajattelin aiemmin, että olen "tosi äiti"-tyyppi ja teen oman urani kotona lasten kanssa, joita on muutamia... Olen sosiaalialan ammattilainen ja toiminut lastentarhanopettajana viimeksi ennen äitiyslomaani, myös mieheni on lastentarhanopettaja. Jotenkin tästä asetelmasta lähtiessä ajattelee, että täytyy viihtyä kotona ja oltava tosi kotiäiti-tyyppi. Suurimman osan ajasta nautin tietty kotona olosta, mutta välillä kuitenkin olen kaivannut kauheesti aivoille haasteita ja muuta tekemistä sekä omaa kehittymistä ja työssä onnistumisen tunteita. Nyt aloittelen keikkatöitä ja sitten syksyllä lähden luultavasti osa-aikaisesti työhön mummelin katsellessa esikoistamme. (Meillä siis neiti reilu 8kk)
Miten te muut ajattelette asiasta?
Elikkä aattelin kysellä teiltä muilta kotimammoilta, että kuinkas viihdytte "työssänne"?
Itse olen viihtynyt vähän vaihtelevasti. Ajattelin aiemmin, että olen "tosi äiti"-tyyppi ja teen oman urani kotona lasten kanssa, joita on muutamia... Olen sosiaalialan ammattilainen ja toiminut lastentarhanopettajana viimeksi ennen äitiyslomaani, myös mieheni on lastentarhanopettaja. Jotenkin tästä asetelmasta lähtiessä ajattelee, että täytyy viihtyä kotona ja oltava tosi kotiäiti-tyyppi. Suurimman osan ajasta nautin tietty kotona olosta, mutta välillä kuitenkin olen kaivannut kauheesti aivoille haasteita ja muuta tekemistä sekä omaa kehittymistä ja työssä onnistumisen tunteita. Nyt aloittelen keikkatöitä ja sitten syksyllä lähden luultavasti osa-aikaisesti työhön mummelin katsellessa esikoistamme. (Meillä siis neiti reilu 8kk)
Miten te muut ajattelette asiasta?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itse en etukäteen ennen esikoisen syntymää oikein osannut ennakoida kotiäidin työssä viihtymisen osalta mitään mutta nyt tiedän, että en voisi tämän paremmin viihtyä ja olenkin kotona vauvani kanssa ihan niin kauan kuin se taloudellisesti on mahdollista.
Töissäkin kyseltiin silloin ennen mammikselle jäämistäni, että kauanko aion olla poissa töistä. Vastasin, että kerron sen vasta sitten kun tiedän, olenko parempi äiti lapselleni olemalla kotona hänen kanssaan vai käymällä päivät leipätyössä.
Nyt mieleeni ei tulisi mitään muuta vaihtoehtoa kuin olla itse lapseni hoitajana täällä kotiympyröissä. Kyllä sitä ehtii töitä vielä paiskimaan eläkeikään saakka (toivottavasti terveyttä riittää) ja lapseni on pieni vain kerran - haluan ehdottomasti seurata tiiviisti aivan vieressä hänen vauhdilla tapahtuvaa kehitystään, vaikka sitten niin että ollaan se aika taloudellisesti tiukilla ja tiiviisti kotiympyröissä.
Toisin sanoen, mielestäni elän tällä hetkellä lapsen kanssa kotona ollessani elämäni parasta aikaa :)
mä allekirjoitan alkuperäisen ajatukset täysin...ihan kun oisin itse kirjoittanut =)
alakin on sama, tosin vähän eri "asiakasryhmä" =)
mä oon aina ajatellu, et varmaan en viihdy kotona lapsen kans kaksin,et kaipaan kauheesti työssä sosiaalista puolta, siis työkavereita ja asiakkaita. Luulin et lähden töihin heti kun vanhempainvapaa päättyy, mut nyt ei tulis mieleenkään, parin viikon päästä ois lähtö ja toinen on niin pieni vielä ja olen viihtynyt paremmin kuin hyvin, päivät on yleisesti ottaen nin laatuaikaa kuin vain voi toivoa, toki joinain päivänä väsykin on, ja sitä oottaa kello neljää ja miestä kotiin, mutta on tämä elämäni parasta aikaa! Töihin kait lähdettävä rahan takia kun poika 1.5 v...
muutama vuosi. Se että olet lapsen kanssa kotona, se aika on korvaamaton sille lapsellesi. Itse olin kotona kunnes lapsi lähti kouluun ja se teki pelkästään hyvää sille muksulle se mun kotona olo. Käytin kaikkea oppimaani pph.na,pidin luontokerhoa, jumppakerhoa,piirustuskerhoa... jne. Kyllä se lapsi ennättää laitostua myöhemminkin. Ja voithan iltaisin netin kautta opiskella vaikka avoimessa.
Palkka ei pphlla ole kummoinen,mutta saat viettää laillisesti aikaa kotona ja antaa lapsellesi mukavia muistoja.
(mun muistaa vieläkin luontoretket,kun etsittiin kivien alta ötököitä ym.)
Joo. Näin sosiaali-alalla ja päiväkodit, lastenkodit ja perhetyö ym. nähtynä vissiin tiedän, että lapselle paras paikka on kotona ja vanhempien tai muiden läheisten hoidossa... Että kiitos vaan vinkistä...
Kysyin, että kuinka muut kotimammat viihtyvät kotona, enkä sitä, että mitä minun ja perheeni tulisi muiden mielestä tehdä ko. tilassa. Mielestäni kerroin, että luulin viihtyväni paremmin kotona ja haluavani ison perheen äidiksi, vaan toisin kävi. Viihdyn kotona luultua huonommin ja kaipaan, ihminen kun olen, aikuisten seuraa ja työ-haasteita. Toki muutamia lapsia vielä myöhemmin haluisin, jos niitä suodaan...
Perhepäivähoitaja-vaihtoehto on käynyt mielessä, mutta en saa siinä aikuiskontakteja ja haasteita tarpeeksi, enkä ennen kaikkea palkkaa, joka vastaisi mahdollisesti jopa 12 työtunnin päivää. Teemme siis mieheni kanssa syksyllä niin, että toinen on osa-aikaisesti töissä ja toinen kokoaikaisesti, mummelin katsellessa aarrettamme sen aikaa. Enkä koe ollenkaan huonoa omaatuntoa, jos sen tuntoja yritit herätellä minussa. Olen parempi äiti, kun saan olla terveesti itsekäs ja antaa parempia yhteisiä hetkiä sitä kautta esikoisellemme. Haluan tehdä luontoretket ym. "päiväkoti"-touhut ihan kaksisteen lapseni kanssa tai perheen kanssa kolmisin. En tahdo hoitaa toisten ärrinpurrin-lapsia vaan huolehtia omista ärrinpurreistani =) Olen toisten ärrinpurreja jo tarpeeksi nähnyt, enkä avaa kotini ovia tuntemattomille lapsille päivittäin sotkettavaksi. Koen, että sen ajan, jonka työskentelen, teen täysillä ja sen ajan, jonka annan lapselleni/perheelleni, teen sen täysillä. Tehkää muut miten tahdotte, olkaapa niin hyvät.
Niin ja jos et tekstistäni ymmärtänyt niin en ole laittamassa lastamme päivähoitoon, koska tiedämme, kuinka siellä voidaan henkilökunnan puutteen takia hoitaa todella huonostikin näitä pieniä, jotka tarvitsevat tutut rutiinit, naamat ja paikat ympärilleen. Ja tekisin kaikkeni, jotta kenenkään ei tarvitsisi laittaa näitä liian pikkuisia päivähoitoon.
Ja lapseni on jo takuuvarmasti saanut ihania yhteisiä aikoja, niin äidin kun isin tai koko perheen kanssa. Ja tulee niitä varmasti vielä hurjasti saamaan lisää, koska esikoisemme on meille maailman arvokkain lahja!
Tsemppiä muille kotiäideille, keikkailijoille ja työ-äideillekin! Ihania kevät päiviä teille ja jakselkaahan, kaikki teidän olotilat ja jaksamiset vaikuttaa teidän muruihinne. Uskaltakaa ajatella koko perheen etua valinnoissanne.
Itse olen myös ilmoittautunut keikkatöihin (typy 7,5kk)
Kotonahan on sinänsä ihanaa olla, mutta kaipaan muutakin tekemistä siihen lisäksi. Vähän omia menoja yms.