Olen ollut sijaisperheessä kuusi vuotta, mutta nyt Kesäkuussa muutan oikean äitini ja puolisisarusteni, sekä äidin miehen luokse ja sen pojan.
En haluaisi muuttaa, en kunnolla edes tunne heitä!!!
Kerran kuussa olen nähnyt äitiäni ja siskoani ja veljeäni en ole nähnyt kuin muutaman kerran vilaukselta, äidin miehen poijan olen nähny kaksi kertaa.
Onko mulla mitää sanan sijaa??????????
En haluaisi muuttaa, en kunnolla edes tunne heitä!!!
Kerran kuussa olen nähnyt äitiäni ja siskoani ja veljeäni en ole nähnyt kuin muutaman kerran vilaukselta, äidin miehen poijan olen nähny kaksi kertaa.
Onko mulla mitää sanan sijaa??????????
Vastaukset 11
Vanhimmat
kuka pakottaa sinut muuttamaan?
Eikö sun mielipidettä ole ollenkaan kysytty?
Kuinka kauan olet asunut sij.perheessä?
aikaan sillä, että kuuden vuoden ajan tapaa äitiään vain kerran kuussa!
Jos nyt tosiaan suunnitellaan kotiuttamista, niin ei sen luulisi sossulle mikään yllätys olevan. Ihmeelliset ovat viranomaisen tiet ja ylen korkeat hänen aivoituksensa...
Kyllä on onnistuttu taas tehokkaasti suojelemaan lapsi äidistään ja muista läheisistään. Mutta tähänhän suomalainen lastensuojelu pyrkii, eikös kaiken pitäisi olla nyt hyvin?
Kun lapsi vieraannutetaan tehokkaasti vanhemmistaan ja perheestään niin hänen ainoa omainen on viranomainen. Tämä on se totalitaarisen valtion tarkoitus täällä Suomessa. Aloittajan kohdalla tavoite on saavutettu.
kotiuttanut yhden lapsen luotani omaan kotiin.Meillä kyllä tutustuttiin kunnolla ennen siirtoa.Sinulla oikeus sanoa oma mielipiteesi ja vaatia että tunnet kunnolla perheesi ennen muuttoa.Mielestäni sinua kuullaan asuinpaikan muutossa.Aina pitäisi toimia lapsen ehdoilla.
hyvässä lykyssä ei ole sijaissukua eikä biologista sukua ympärillä.
Nuorella on vain huostapäätöksessä sen sosiaalityöntekijän nimi joka teki about "sata vuotta" sitten hänen huostansa.
Sosiaalillehan on se ja sama siitä huostalapsesta ja hänen tulevasta elämästään.
että sossu kieltää äidin tapaamisen pelkästä ilkeydestä tai sen takia ettei kiinny äitiin liikaa.Kyllähän se usein on niin, että äiti ei yksinkertaisesti pysty tai jaksa olla lapsen kanssa, kuin sen yhden viikonlopun kuussa.Meillä ainakin huoltosuunnitelmassa keskustellaan avoimesti tapaamisista ja niistä on pidetty kiinni.Tietysti jos kotiutus lähenee niin voisi useimmin tavata äitiä.
että tekstin takana on joku sijari. Ei nuori kirjoita näin?
Joku säikähtänyt ääliö sijari provoilee, jotta saisi lasten omille vanhemmille taas pahan mielen näin pääsiäiseksi.
Jos juttu olisi totta, pitäisi tapaamisia lisätä ja pidentää niin paljon kuin se on mahdollista!
Lapsi kiintyy ja juurtuu oikeaan kotiin, mutta sossujen ja sijareitten moka on ollut tuo tapaamisten harvalukuisuus.
Jos juttu on totta, niin muistapa, että äitisi on sinut synnyttänyt ja varmasti rakastaa paljon, koska haluaa Sinut takaisin.
Onnea matkaan!
Omakohtaiseen kokemukseen perustuva perspektiivi tähänkin asiaan. Poikani kanssa keskuskeltuani sain luvan laittaa molempien mielipiteen tästä asiasta.
Poikani oli vauvasta saakka sijaisperheessä 8-vuotiaaksi, ilman tapaamisia kanssani. Itse olin asunnoton alkoholisti, joka ei tiennyt lapsen olinpaikkaa. Kun raitistuin aloitimme tapaamiset vähitellen, ensin sijaisperheessä, sitten pikkuhiljaa luonani. Tiiviimillään tapaamiset luonani olivat kolmen - neljän viikon välein kouluaikoina ja loma-aikoina n. viikon jaksoissa.
Kun olin ollut raittiina n. vuoden (poika n. 9-v) poika alkoi puhumaan luokseni muuttamisesta. Sanoin, että en pysty sinua nyt ottamaan, koska asun koulun (suoritin peruskoulua kansanopistossa) asuntolassa ja tänne ei voi lapsia ottaa. Poika sanoi; "palataan asiaan, kun olet aikuinen". Koulun päätyttyä hain ja pääsin suorittamaan ammattitutkintoa omasta vuokra-asunnosta käsin. Minulla oli asunto, johon olisin voinnut pojan ottaa. Poikapa ilmoitti, että ei halua muuttaa. Hän sanoi syyksi pelon. Kysyin, mitä hän pelkäsi. Lista oli pitkä:
- Jos sä alat juomaan
- Kun sä et osaa tehrä ruokaa
- Kun sulla on niin vähän rahaa
- Kun sä et tunnu oikealta äireeltä
- sä et voi tehrä läksyjä, kun pitää hoitaa mua
- kun mun tulee ikävä vanhempia (sijais-)
- kun mun tulee ikävä kavereita
- kun kaikki muuttuis
Tässä ei ole kaikki hänen pelkonsa, joitakin vain malliksi.
Kysyin sijaisvanhemmilta neuvoa ja he toivoivat, että etenenisimme asiassa pojan ehdoilla. Sosiaalityöntekijä oli samaa mieltä.
Seuraavan kerran poika ilmaisi halunsa muuttaa luokseni murkkuikäisenä, kun vanhemmat eivät päästäneet häntä yksin laskettellulomalle viikoksi Leville, vaikka poika oli tilannut itse hotellihuoneen ja kaikki. Hänen soittaessaan ja itkiessään vanhempien tyhmyyttä, lupasin; "muuta vaan. Muista kuitenkin, että minulla ei ole varaa mihinkään laskettelumatkoihin."
Parina viime vuotena, kun olemme yhdessä kelailleet elämiämme, poika on vakuuttunut; "Kaikki on loksahtanut paikoilleen. Pettymykset, jotka aikanaan ovat tuntuneet kohtuuttomilta, ovat jälkikäteen ajatellen olleet kasvunpaikkoja. Välillä on tuntunut, että olen ainoa, jota maailma potkii päähän. Kuitenkin olen meidän kaveriporukasta yksi niistä harvoista, jotka pystyvät nauttimaan pienistäkin myötätuulista". Minusta poika näkee harvinaisen kypsästi elämää ja sen ilmiöitä.
Tiedän, että joku sanoo, ettei hänellä ole ollut muuta mahdollisuutta. So what. Onnellinen on se, joka osaa elää omaa arkielämäänsä. Juhlahetkiä pystyy elämään kuka vaan.
ollakaan, jos kohdalle olisi sattunut eri tavalla toimivat sosiaalityöntekijät?
On varmaan vaikea arvioida, olisitko jaksanut pysyä raittiudessasi, jos tapaamiset olisi estetty vuosien ajan ja kun niitä lopulta olisi järjestetty, ne olisi sallittu vain vaikkapa paikallisessa turvakodissa kerran kuussa pari tuntia kerrallaan.
Noin nimittäin saatetaan menetellä silloinkin kun huostaanoton syy olisi paljon 'mitättömämpi' kuin se, että äiti on asunnoton alkoholisti. Tai jopa silloin kun sossut eivät ole syytä välittäneet koskaan kertoa edes äidille.
Vaikka olen ehkä ylioptimistinen haihattelija, en olisi jaksanut taistella viinapirua vastaan, ellen olisi tavannut viranomaisia ja muita minuun uskovia ihmisiä. Toivoisin muidenkin samassa tilanteessa olevien saavan, ellei muodollisen pätevyyden omaavia, niin ainakin laajan sydämen omaavia työntekijöitä.
Oletko kysynyt suoraan huostaanoton syytä. Opiskellessani jouduimme lukemaan asiakasrekisteristä. Ellen väärin muista asiakkailla on oikeus saada nähtäväkseen itseään ja alaikäistä lastaan koskevat asiakirjat. Vaadi niitä nähtäväksi. Sinua on kohdeltu väärin.