Landseerin luonne jne

lansuni oli upea luonne.vahtikoiraksi siitä ei ole liian kiltti.lapsiystävällinen ja luotettava.varo kuitenkin menemästä sen kanssa uimaan ei varmasti anna uida rauhassa,on niin verissä se pelastusvietti.tulee perässä ja yrittää sinua rantaan päin.ja jos imuroinnista pidät niin suosittelen lansua,kuolaa myös jonkin verran.mun lansu on ollut taivaassa jo yli vuoden mutta jos joskus vielä koiran otan ni se todennäköisesti on lansu.

Tyttärellä on kaksi lansua. Aivan ihania ja sävyisiä koiria. Tulevat toimeen todella hyvin lasten kanssa siis sopivat lapsiperheeseen. Niiden kanssa voi harrastaa vesipelastusta.

Mulla ei ittelläni ole landseeria,mutta mun entisellä naapuriperheellä oli.Landseerithan tarvitsee kauheasti lenkkeilyä ja myös juoksutusta, kun ovat niin isoja koiria ja ,että lonkat kehittyy vahvoikisi pentuna.Ne minun naapurini ei vieneet koiraansa melkein ikinä lenkille..Välillä vaan, ehkä kerran kuukaudessa, he veivät koiran metsälle juoksemaan vähänksi aikaa...kyllä sen lenkkeilyn vähyyden huomasi koirasta:(Sen takajalat olivat jotenkin surkastuneen näköiset ja lonkat aika heikot:/Onneksi perhe tajusi tarpeeksi aikasin ,minun ja monen muun(eläinlääkärin) huomautuksien jälkeen ,että koira tarvitsee lenkkeilyä!!!Joten jos otattte koiria isoja tai pieniä niin miettikää kuinka paljon aikaa teillä on koirallenne ja viekää sitä lenkille!!!:DItselläni on suomenlapinkoira jonka kanssa käyn monta kertaa päivässä lenkillä ja se pääsee juoksemaan usein vapaana metsässä:)

meillä oli landseer kun olin lapsi. isä koulutti kovalla otteella ja huonosti, tuli kai siitä "luonnevikaiseksi". Sillä oli lonkiss aina vikaa ja oli kipeä. Vaikea nousta edes kahta porrasta omakotitaloon. Luonnevikaisena puri monia ja minua kai kaikista eniten. vieläkin arvet. Olin yhdeksän ja landseer kasvoi nopeaa isoksi ja oikeasti yritti panna mua. olin sen kokoinen että oli vaan pakko alistua ja olla liikkumatta alla ettei olis purru. mällit vaan lens pitkin mun vaatteita. ja vaikka teitä naurattaa ja vähän muakin kun muistelen niin tää on oikeasti totta! En todellakaan suosittele mitään noin isoa koiraa lapsiperheeseen, ellei olla täysin sitouduttu siihen että koulutus tehdään viimisen tapin takaa. Meillä landseerista tuli sen viimeisiksi vuosiksi ulkokoira, niin luonnevikainen se oli ettei irti voitu pitää enää. Eli kuitenkin 13-vuotiaaksi.. harmi, tuskin hälläkään mikään maailman paras elämä oli.

Lansut on suhteellisen älykkäitä koiria, jotka oppii hyvin kaikenlaisia juttuja. Kaipaavat "aivojumppaa" ja tekemistä aika ajoin. Eikä mitään himolenkkeilijöitä, mutta kävelylenkki päivittäin tekee terää. Vesi on mieluinen elementti ja useimmilla on pelastusvietti luonnostaan. Koiran hallitsemisen vuoksi on syytä huolehtia perustottelevaisuudesta. Myös toisiin koiriin on syytä tutustuttaa aikaisin. Lansut vie mielellään toisten lelut ja tahtovat olla "pomoja" silloinkin kun edellytyksiä siihen ei ole. "Lansut eivät ymmärrä koiraa!" Lähtönopeutta piisaa ja massan kanssa voi olla vaarallinen yhdistelmä varsinkin lasten leikeissä.

Ei mielestäni sovi ensimmäiseksi koiraksi. Esimerkiksi lansu-urokset saattavat olla hyvinkin vahvaluonteisia ja silloin omistajan on syytä tietää mitä tekee. Hyvin kasvatettuina kilttejä ja ihania koiria.

Lisätietoja saa esim. Landser-yhdistyksestä.
http://www.landseeryhdistys.fi/

Täällä on vallalla kovin kumma käsitys että lansu on joku sohvaperuna. Sitä se ei todellakaan ole. Rotu on melko paljon liikuntaa tarvitseva, erittäin paljon liikunnasta pitävä ja aktiivinen rotu. On kyllä sinällään vaatimaton ettei tarvitse hulluna joka päivä sen kanssa vetää lenkkiä, mutta liikuntaa kyllä vaatii.
Mielestäni mikään koira ei kuulu asvaltille pyörän perään juoksemaan.
Metsälenkit vaihtelevassa maastossa on lansulle mitä parhainta liikuntaa. Samaten tietysti uiminen. Itselläni on pari lansua, toinen on jo melkein veteraani ikäinen,toinen nelivuotias. Molemmat koirat ovat vielä erittäin aktiivisia ja liikunnallisia vaikka eivät enää ihan pentuja olekaan. Lansu on luonteeltaan usein hiukan dominoiva ja vaatii määrätietoista kasvatusta, en ehkä itsekään suosittelisi ekaksi koiraksi. On äärimmäisen nopea oppinen ja älykäs, mutta toisaalta on aina vähän pilke silmäkulmassa ja välillä suorastaan ääliömäinen.
Harrastaa voi miltei mitä vaan, melkein on vain ihmisen omissa rajoissa harrastusmahdollisuudet.
Itselläni nämä kaksi on ikänsä olleet terveitä, rokotukset ovat saaneet, ei muuta.
Onneksi on rotuja mistä valita, ei tarvi ottaa sitä kuolaavaa ja karvastavaa. Voi ottaa vaikka pehmokoiran, siittä ei irtoa kumpaakaan... ;)

Landseer on kiltti ja aktiivinen koira.
Ei äksyile, ei rähise, mutta etenkin murrosiässä saa tuhoa aikaiseksi; )Kasvettuaan aikuiseksi rauhoittuu aika lailla.
Vesipelastus on useimmiten verissä ja on hyvin oppimishaluinen sen suhteen. Jos menet veneeseen ja heität köyden, lansu vetelee sinut veneineen päivineen innoissaan rantaan. Se myös "pelastaa" sinut kun yrität uida mieluusti: )
Perusasiat oli helppo opettaa. Voisi sanoa että landseer oli kainpuolin iloinen koira perusluonteeltaan ja oppii asioita jos vaan saa oikeaa ohjausta. Ei karkaillut viettien viemänä.

Monet ovat väittäneet, että landseerit muka kuolaisivat, mutta asia ei ole niin. Rotumääritelmänkin mukaan landseerilla on kuivat suupielet. Itse omistan 5 vuotiaa uroksen, eikä kuolaaminen ole ollut missään vaiheessa ongelma ainakaan täällä meillä.
Landseer on luonteeltaan hyvin lempeä ja pitää myös lapsista. Uhmaiässä koira yritti hieman terrorisoida mutta sitä ei kestanyt meillä kuin ehkä kuukauden ajan.
Lansut tykkäävät ulkoilla ja uida hyvin paljon, tosin uiminen ei onnistu välttämättä kovin hyvin samaan aikaan ihmisten kanssa, kun pelastusvietti on sen verran suuri.
Koulutuskaan ei ole ollut kovin vaikeaa vaikka uroskoirat ovat hieman kovapäisempiä kuin nartut. Kaikin puolin landseerit ovat todella mukavia koiria.
Suosittelen landseeria lämpimästi.

Porukat hommasivat lansun meille ekaksi koiraksi... Hakiessamme saimme valita, otammeko uroksen vai nartun ja päädyimme narttuun.. (jälkeenpäin harmitti kun ei otettu molempia) Alussa koiran kanssa joutui tekemään todella paljon töitä, jotta sai pois kitkettyä hölmöydet... mutta kovalla kurilla siitäkin selvittiin.. nämä ensimmäisen vuoden aikana. Tottelevaiseksi koira oppi hyvin nopeasti, ja esimerkiksi keittiöön ei tullut ollenkaan, mikäli joku meistä oli syömässä. Itse sain voitettua todella kovan koirapelkoni landseerin avulla... luonteeltaan lansu oli todella lauhkea.. meitäkin oli 3 pientä lasta, ite 9, siskot 7 ja 2vee, joten härvellystä riitti. Kertaakaan ei koira ärissyt omalle porukalle, vaikkakin välillä vedettiin sitä takajaloista pitkin käytäviä ja taispa toimia joskus pikkusiskon pomppulinnanakin ;)

Pihalle koiran pystyi laskemaan ilman, että sitä tarvitsi vahtia. vaikkakin hätisti kissat pois tontilta, niin kertaakaan ei juossut tontinrajoja pidemmälle, vaikkei piha ollut edes aidattu.

Mökillä uiminen oli koiran rakkainta puuhaa. Järvessä saattoi uida vesikirppujen perässä jopa 45 minuuttia kerralla. uimaan mennessä piti olla varovainen pelastusvietin takia. Muiden perheestä antoi uida rauhassa, mutta minä istuin rannalla, mikäli se oli koirasta kiinni.

koiramme eli noin 8 vuotiaaksi, ennen kuin menehtyi leukemiaan ja imusolmukesyöpään. Sairauden toteamisen jälkeen koira eli 3 viikkoa, ennekuin nukkui pois.

landseertin kuoleman jälkeen talon on vallannut berninpaimenkoirat, jotka landseeriin verrattuna ovat aivan toita maata,,, sattumia ja tapahtumia on riittänyt omiksi ja muiden tarpeiksi. mikäli joku päivä itsellä on mahdollista ottaa koira, niin valinta on landseer, sen verta positiivinen kuva on rodusta jäänyt...

Meijän lansu tuli meille 2 vuotiaana. Ei tullut kasvattiperheen muiden koirien kanssa enää toimeen, koska lansuhan pyrkii olemaan pomo. se on aivan lutunen koira, lapsiystävällinen, energinen ja mukava seurakoira. Meillä on sellanen minilansu eli kultasen noutajan kokonen ja aina lenkillä kaikki kyselee että onko toi pentu. Ikää rouvalla on jo 11 vee ja energiaa riittää. On kova vahtimaan, ei esim. päästä lapsia pulkkamäkeen kun pulkka voi satuttaa lapsia. Tykkää uida ja vahtia laumaa. Nyt vaan lonkat rupee vihottelemaan kun ikää on kertynyt.

Omaa kokemusta kahdesta lansusta. Toinen on rauhallinen, erittäin ystävällinen ja tulee lasten kanssa todella hyvin toimeen. Tykkää vedestä ja onkin käynyt vepa- koulutuksen. Toinen tapaus on taas vähän vauhdikkaampi. On vielä nuori, 2v ja energiaa riittää vaikka koko Suomelle jakaa. On arka vieraita ihmisiä kohtaan, joka on tällä rodulla kyllä erittäin harvinaista. Tuttujen ihmisten parissa on kyllä ihana koira, tämäkin tulee hyvin toimeen lasten, niin ja aikuisten kanssa, kunhan ensin tottuu tähän!

Hieno rotu on, ja ovat usein melko rauhallisia, todella ystävällisiä mutta kuitenkin energisia harrastetovereita.

meill on 6 landserii ja neon tosikilttejä ja ystä vällisiä sopivatpelastukseen ja uimiseen sen mieltä eimikää paina ja jossun painaa se on aina tulossa luok sesi muthirveestimakso jatoi isoja meillä koirat ontaas 78-34-23-89 jaisoinon-89 pienin19 kaveriksiniistä on ja mun isin kokosia jamullon kaverill hoidossa 4 jalansui on yhteen sä 10

meidän lansu oli ihana! sillon ku olin n.8v, meille tuli yllärinä lansu. Se oli tosi seurallinen, ihana leikki kaveri ja sitä oli aina kiva halailla jos itketti, kyllä se paikoillaan pysy ja välillä paino päänsä hartialle. Meidän lansu tykkäs uimisesta, mut jos koira ite on laiturilla ja joku perheenjäsenistä joko veneessä tai uimassa, koira rupes ulisemaan ja lopulta hyppäs laiturin päästä veteen kanssa, siinähän se vieressä uiskenteli rauhallisesti. Meidän lansua ei ees koulutettu vaan se oppi ittekseen talon tavoille. Aina oli halukas ottamaan pallon mukaan lenkille, mutta ei tarvinnu ku pikkunen katse ja osottaa olohuonetta nii koira tajus et ei lähetä pallon kanssa. Joskus oli kivaa mennä viereiselle hiekkakentälle heittelemään palloa sille, välillä toi pallon takasin ja välillä taas otti pallon visusti suuhun ja marssi kotiovelle tyytyväisenä. Talvisin meidän lansulla oli tapana tuoda sisään lumipalloja ja kesällä keppejä... kun niitä koitti ottaa pois nii koira päästi pienen sulosen murahduksen, eipä auttanu muuta ku viheltää koira keittiöön ja antaa herkkutikku ja sillävälin joku haki lumpparin/kepin pois. Se oli ihan mahtava koira.. tosin se lopetettiin tossa pari vuotta takaperin :( ikävä on suuri, kaipaan sitä mun ihanaa halikoiraa... jos joskus koiran otan nii se tulee olemaan landseer!

Lansu on varmaan luonteen puolesta parhaita rotuja.Hirveän ystävällinen ja ihmis rakas.Kiintyy omistajaan ainakin minun kokemuksella.Uimista rakastaa,tykkää lenkkeillä.

meidän lansu on 6kk, ja aivan mahtava tapaus :)
nopea oppimaan, kiltti, mutta myös jonkinnäköistä vahtiviettiä löytyy, pihalla kun on ja jos pihalla liikkuu joku niin kyllä se ilmoittaa olemassa olostaan :)
mutta kaikinpuolin ihana, ja KYLLÄ KUOLAA mutta eipä se häiritse meitä :)
ja sopii lapsiperheisiin, minullakin 2 alle 5v lasta.

Uskaltaako hankkia kahta saman ikäistä urosta, vai meneekö yleiseksi hulinaksi?

Ihania kun mitkä itse diggaan näitä ponin kokoisia koiria kun hullu

Meillä on ihan paras landseer . Landseer rotu on iso koira, mutta hyvä perhe koira ainakin jos osaa kouluttaa hyvin. Landseer koirana sopii perheelle.

Meidän Lanseeri on aivan ihana koira .kiltti lapsille , reviirinsä tietävä maalla asuvana saa olla aina vapaana toisista koirista ei mitää ongelmaa tosi uskollinen ystävä aina mukana ulkona liikkuessa ja sisällä aina suelä missä itekki . Maailman kiltein ja ihanin koira