Meillä 1v-lapsi.Olemme muutaman kerran kinastelleet lapsen kuullen, itse yritän puhua rauhallisesti, mutta mieheni saattaa huutaa, jolloin lapsi tietysti vähän kitinöi.Aihettaako tämä nyt jo lapselle traumoja?Jostain kuulin, että 3-vuotiaasta alk.lapsi alkaa muistaa lapsuuden asioita sitten aikuisiällä.
Puhuin myös kiivaaseen sävyyn äitinä kanssa, lapsi istui "pelokkaan" näköisenä lattialla.Peläsyin kamalasti, en siis ole mikään räyhääjä, yritän parhaani muk. olla hyvä äiti, nyt pelottaa, onko lapselle aiheutunut jo traumoja?
Puhuin myös kiivaaseen sävyyn äitinä kanssa, lapsi istui "pelokkaan" näköisenä lattialla.Peläsyin kamalasti, en siis ole mikään räyhääjä, yritän parhaani muk. olla hyvä äiti, nyt pelottaa, onko lapselle aiheutunut jo traumoja?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyllä se lapsi siitä tokenee. Tietysti olisi hyvä ettei lapsi liian pienenä joudu kuulemaan riitoja, mutta kyllä ne unohtavat nopeaan. Ja lapsihan oppii siinä, ettei se maailta ihan niin ruusuista ole. Ja että vaikka äiti joskus hermostuu, niin se rakastaa minua silti. Eikä se ole vaarallista vaan täysin normaalia. Ei elämä ole hänelläkään isona taspaksua ja seesteistä.
En ole psykologi, enkä muukaan asiantuntija, mutta minulla on myös lapsi, tosin jo 1,5 vuotta. Vaikka yritämme kaikkemme, että kävisimme ajoittain syttyvät riitamme mieheni kanssa lapsen nukkuessa, ei se aina ole mahdollista. Silloin lapsi altistuu huudoillemme... Uskon kuitenkin, että jos näin käy on tärkeää mahdollisimman pian tehdä lapselle selväksi, että lapsi ei ole riidan syy ja että hänen asemansa rakkaana lapsenanne ei ole uhattu ja vielä, että lapsi näkee kun riita sovitaan. Sovinnon jälkeen tilanne normalisoituu.
Vaikka lapsi ei ehkä ymmäräkään kaikkea puhetta, uskon lapsen aistivan vanhempien eleistä non-verbaliikasta ja äänenpainoista missä mennään paljon tarkemmin kuin aikuinen.
Itkukaan ei ole vaarallista.