En tiedä kuinka kauan sitten se tapahtui. Tai tapahtuiko sitä ollenkaan mutta muistan, että se oli koko nuoruusaikani hirvein vuosi. Ja se kaikki on painunut mieleeni kuin kivi maailmaan. Siintä ei tiedä kukaan muu kuin minä muiden kuolleiden lisäksi. Ehkä he ovat olleet mielikuvitustani. Tai ehkä minä olen jonkun ihmisen mielikuvitusta. Kuitenkaan en lakkaa uskomasta itseäni ja mielikuviani. Se tapahtui uskokaa tai älkää. Jonain vuonna ( en todellakaan muista minä )tänä sama päivänä se alkoi. Se oli painajaisista pahin. Ja päässäni kaikuivat vain sanat: " Vahvat selviävät, heikot häviävät".
Aurinko paistoi suoraan kasvoilleni istuessani puutarhamme keinutuolissa kirja sylissä. " Älä vain polta itseäsi ", äitini huusi. Hymyilin vienosti ja annoin lämpimän kesätuulen silittää silkinpehmeitä hiuksiani. En antaisi auringon polttaa ihoani en sitten mistään hinnasta. " Katie ", kuulin jonkun kuiskaavan nimeni. Nostin katseeni kirjasta ja vilkuilin hermostuneesti ympärilleni. Vain nurmikkoa. Äiti hääräsi sisällä keittiössä ja kuulin hänen laulunsa. Se rauhoitti minut hetkeksi, kunnes taas kuulin sen äänen. Se tuntui tulevan altani ja sai jalkani tutisemaan. En tiedä johtuiko se maan värähtelystä vai siintä, että minua pelotti. Ääni voimistui entisestään. Se sai jo keinun tärisemään. Pomppasin pystyyn ja kiljuen juoksin taloomme. " Äiti ", kiljuin ja heilutin äitini olkapäätä. " Kuuletko sinä minua ", sanoin ja hiljennyin. Äiti käänsi kasvonsa minua kohti. Aloin kiljua huomatessani äidin kasvot. Ne olivat täynnä outoja paakkuja. " Menit halpaan ", äiti naurahti ja raastoi kasvonaamiota kasvoiltaan. Murahdin ja rymistelin yläkertaan. Tuhahtelin matkallani mutta tuhahtelutkin jäivät sikseen muistaessani aikaiset tapahtumat.
Aurinko paistoi suoraan kasvoilleni istuessani puutarhamme keinutuolissa kirja sylissä. " Älä vain polta itseäsi ", äitini huusi. Hymyilin vienosti ja annoin lämpimän kesätuulen silittää silkinpehmeitä hiuksiani. En antaisi auringon polttaa ihoani en sitten mistään hinnasta. " Katie ", kuulin jonkun kuiskaavan nimeni. Nostin katseeni kirjasta ja vilkuilin hermostuneesti ympärilleni. Vain nurmikkoa. Äiti hääräsi sisällä keittiössä ja kuulin hänen laulunsa. Se rauhoitti minut hetkeksi, kunnes taas kuulin sen äänen. Se tuntui tulevan altani ja sai jalkani tutisemaan. En tiedä johtuiko se maan värähtelystä vai siintä, että minua pelotti. Ääni voimistui entisestään. Se sai jo keinun tärisemään. Pomppasin pystyyn ja kiljuen juoksin taloomme. " Äiti ", kiljuin ja heilutin äitini olkapäätä. " Kuuletko sinä minua ", sanoin ja hiljennyin. Äiti käänsi kasvonsa minua kohti. Aloin kiljua huomatessani äidin kasvot. Ne olivat täynnä outoja paakkuja. " Menit halpaan ", äiti naurahti ja raastoi kasvonaamiota kasvoiltaan. Murahdin ja rymistelin yläkertaan. Tuhahtelin matkallani mutta tuhahtelutkin jäivät sikseen muistaessani aikaiset tapahtumat.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.