Vinnea ja kauhun hetket

Vinnean päiväkirja 2.3.2010
Oli toukokuu. Olin niin innoissani uudesta firmastani, etten meinannut pysyä nahoissani. Ostin siis yhden tosi suositun ravintolan. Sen entinen omistaja, Grima Pafoloff myi sen minulle. On siinäkin kyllä ystävällinen ihminen - kertoi vain haluavansa äkkiä pois siitä rakennuksesta, tästä kaupungista, tästä maasta. Otin tarjouksen tottakai ilomielin vastaan.

Ei edes tieto siitä ravintolasta voinut pysäyttää häntä. Edes ne kauhun tuntemukset, jota hän tulisi tuntemaan. Ei tietenkään, eihän hän niistä tiennyt.

Vinnea avasi ravintola Focuksen varhain maanantaina. Hän halusi menestystä. Paljon menestystä. Kohta vanha mies käveli Focuksen ohi. "Tervetuloa ravintola Focukseen, se on avattu jälleen",Vinnea toivotti hyvämielisesti miehelle. Mies kavahti. "Sinä tyttö, älä sano minun kuulteni sitä sanaa! Älä ikinä! Minä en sinne astu! Pakene!" Sanoi mies ja lähti juoksemaan pää kolmantena jalkana. "Kappas, ihmiset ovat kyllä outoja.." Vinnea ajatteli ääneen, mutta ei ottanut asiasta mitään paineita. Hän asteli sisään ja rupesi tutkimaan ravintolan menuja. "Jauhelihakastiketta. Ei, ei, minun pitää palkata tänne joku, eihän näillä eväillä tule menestystä! Palkkaan tänne jonkun hyvän ateriasuunnittelijan. Kyllä, sen minä teen", nainen ajatteli. Hän ryntäsi ulos. Juuri silloin n. Vinnean ikäinen mieshenkilö tuli Vinnean luo. "Hei! Osaatko tehdä ruokaa? Osaatko suunnitella hyviä aterioita?" Mies nyökkäsi. "No, siinä tapauksessa olet töissä ravintola Focusesssa!" nainen huudahti. Mies esittäytyi rikkaaksi Panuelo Da Capoksi. Hänellä oli ilkeä virnistys naamallaan. Jotain oli tekeillä, jotain, jota Vinnea ei huomannut.

Jos hän silloin olisi tiennyt, kuka mies oikeasti oli, hän ei koskaan olisi edes puhunut miehelle. Ei nimittäin ollut sattumaa, että mies tuli juuri silloin Vinnean luo...

Jatkoa kiitos!