Yksinäisen suden jäljet..(aine minkä tein koulussa..9-..)
Kalpea kuu loistaa taivaalla,se valaisee valkoista hankea,jossa on jälkiä.Seuraan jälkiä pienen kukkulan luo.Tähyilen ympärilleni ja näen vanhoja puita ja ison kiven,jota voisi kyllä jo kutsua kallioksi.
Lähden kiertämään sitä isoa kiveä,joka muistuttaa kalliota.Kun pääsen sen toiselle puolelle,näen taas jälkiä,joita lähden seuraamaan.
Pian näen hännän vilahduksen puun takana,mutta sitten jäljet katoavat taas.Jokin ulvahtaa selkäni takana,mutta kun käännyn,niin en näe mitään.Huomaan uusia tuoreempia jälkiä maassa ja lähden niitä seuraamaan.
Saavun syvemmälle metsään.Jäljet johtavat aukealle paikalle,johon ne loppuvat.Istun kivelle,joka on keskellä aukiota.Ehkä noin 15 minuutin kuluttua jokin valkoinen liikkuu minua kohti.Sillä on kullankeltaisina hehkuvat silmät,valkoinen pöyheä häntä sekä turkki ja suipot korvat.
Se istuu minua vastapäätä,katsoo minua kullankeltaisilla silmillään kuin lukeakseen ajatukseni.Yhtäkkiä se laskee suuren käpälänsä polvelleni ja tökkii minua kuonollaan.Silloin minulle välähti,että se haluaisi että rapsuttaisin sitä."Haluatko kenties että rapsutan?" kysyn siltä ja alan rapsuttaa sitä korvan takaa.
Tähyilen ympärilleni ja huomaan,että tällä sudella ei ole laumaa,joten päättelen,että se on yksinäinen kulkija niin kuin minäkin.
Nauran kun susi alkaa peuhata lumessa.syöksyn mukaan sen leikkiin ja viskon lunta sen päälle.
Alkaa olla myöhä,ja päätän läheä kotiin.Susi näyttää minulle tien kotiin,kävelen mökkiini ja huomaan suden jääneen metsänreunaan istumaan.
Menen nukkumaan ja kun katson vielä kerran ikkunasta,niin huomaan suden lähteneen.
Aamulla luulen kaiken olleen unta,utta näin metsänreunassa omia jälkiäni ja myös suden jälkiä.Se ei ollutkaan unta,vaan täyttä totta.
Vuosia myöhemminkin olen aisiaa muistellut,kerroin siitä yöstä jokin aika sitten vaimolleni.Hän naurahti ja sanoi,että tietää siitä yöstä jo.Silloin näin hänen silmissään pienen kullankeltaisen pilkahduksen,vai kuvittelinko vain?
**********************************************
toivottavasti joku viitti lukee,kommentit ois iha kivoja..=)...mailata saa ossaan:[email protected]
Kalpea kuu loistaa taivaalla,se valaisee valkoista hankea,jossa on jälkiä.Seuraan jälkiä pienen kukkulan luo.Tähyilen ympärilleni ja näen vanhoja puita ja ison kiven,jota voisi kyllä jo kutsua kallioksi.
Lähden kiertämään sitä isoa kiveä,joka muistuttaa kalliota.Kun pääsen sen toiselle puolelle,näen taas jälkiä,joita lähden seuraamaan.
Pian näen hännän vilahduksen puun takana,mutta sitten jäljet katoavat taas.Jokin ulvahtaa selkäni takana,mutta kun käännyn,niin en näe mitään.Huomaan uusia tuoreempia jälkiä maassa ja lähden niitä seuraamaan.
Saavun syvemmälle metsään.Jäljet johtavat aukealle paikalle,johon ne loppuvat.Istun kivelle,joka on keskellä aukiota.Ehkä noin 15 minuutin kuluttua jokin valkoinen liikkuu minua kohti.Sillä on kullankeltaisina hehkuvat silmät,valkoinen pöyheä häntä sekä turkki ja suipot korvat.
Se istuu minua vastapäätä,katsoo minua kullankeltaisilla silmillään kuin lukeakseen ajatukseni.Yhtäkkiä se laskee suuren käpälänsä polvelleni ja tökkii minua kuonollaan.Silloin minulle välähti,että se haluaisi että rapsuttaisin sitä."Haluatko kenties että rapsutan?" kysyn siltä ja alan rapsuttaa sitä korvan takaa.
Tähyilen ympärilleni ja huomaan,että tällä sudella ei ole laumaa,joten päättelen,että se on yksinäinen kulkija niin kuin minäkin.
Nauran kun susi alkaa peuhata lumessa.syöksyn mukaan sen leikkiin ja viskon lunta sen päälle.
Alkaa olla myöhä,ja päätän läheä kotiin.Susi näyttää minulle tien kotiin,kävelen mökkiini ja huomaan suden jääneen metsänreunaan istumaan.
Menen nukkumaan ja kun katson vielä kerran ikkunasta,niin huomaan suden lähteneen.
Aamulla luulen kaiken olleen unta,utta näin metsänreunassa omia jälkiäni ja myös suden jälkiä.Se ei ollutkaan unta,vaan täyttä totta.
Vuosia myöhemminkin olen aisiaa muistellut,kerroin siitä yöstä jokin aika sitten vaimolleni.Hän naurahti ja sanoi,että tietää siitä yöstä jo.Silloin näin hänen silmissään pienen kullankeltaisen pilkahduksen,vai kuvittelinko vain?
**********************************************
toivottavasti joku viitti lukee,kommentit ois iha kivoja..=)...mailata saa ossaan:[email protected]
Vastaukset 13
Vanhimmat
korjausta tuohon vimppaan osioon elih se oli ensteks näi:
Vuosia myöhemminkin olen aisiaa muistellut,kerroin siitä yöstä jokin aika sitten vaimolleni.Hän naurahti ja sanoi,että tietää siitä yöstä jo.Silloin näin hänen silmissään pienen kullankeltaisen pilkahduksen,vai kuvittelinko vain?
korjaus:
Vuosia myöhemminkin olen asiaa muistellut,kerroin siitä yöstä jokin aika sitten vaimolleni.Hän naurahti ja sanoi,että tietää siitä yöstä jo.Silloin näin hänen silmissään pienen kullankeltaisen pilkahduksen,vai kuvittelinko vain?
Yks oikeinkirjoitusseikka: Yleensä laitetaan väli kaikkien pisteiden, pilkkujen, huutomerkkien, kysymysmerkit ynnä muiden jälkeen.
Mut muuten ihan kiva...
kiitos palautteesta..=)..hyödyllistä sekin tietää että väliä pitää olla..8)..en nimittäi oo aiemmi mihkää yleisesti kirjottanu..=)..voisin kait taas jonkin jutun kirjottaa ja siihen hyödynnän sitä väli hommelia..=)..no jooh,mitähä taas sepitän?=)
Mun mielestä tää on älyttömän hyvän. Mut tietysti yhdyn arvostelijan kanssa samaan kommenttiin, et toi kirjoitusseikka hommeli. Noh, kyllähän sä sen jo tiiät kun se on jo kerran sanottu. x)
En yhtään ihemettele et oot saanu niin hyvän numeron ku 9-. Mun mielestä tää on sen arvonen ja 9-:han on HYVÄ numero... Jos mä yrittäsin keksiä jonkun novellin, niin ne on kyllä aika typeriä... Jne..
Ihan kätevää tekstiä, mutta itse olisin opettajana päätynyt pienempään numeroon..riippuu tietenkin iästäsi tämä arvosteleminen..
jooh..elih sulle minävaa voisin sanoa et oon ollu 13v. ku sen kirjotin..nyt tosin 14v...
Mun mielestä oikein mukava tarina & ovela idea. Tekstissä tosin oli jotain (pieniä) tökeröyksiä. Esim. alussa toistettiin liikaa sitä isoa kiveä, joka muistuttaa kalliota.
joo, olihan se ihan hyvä, mutta omasta mielestäni toi oli enemmänki kerrontaa kun "satua"
"Ehkä noin 15 minuutin kuluttua jokin valkoinen liikkui minua kohti..."
mutta ei siinä mitään, tarina oli hyvä, mutta kirjoitustyyliä voisi vielä hioa... tsemppiä!
juuh,kyllä se itseään toistaa..hoen siinä jäljistä koko ajan,tai sit siitä suuresta kivestä joka muituttaa kalliota..=)..juuh,ja kylhä kirjoitustaki pitäis hioa..=)..mutta,virheistäänhän oppii,eikö niin?=)
Onhan tämä siistiä kaunokirjoitusta, en ihmettele lainkaan korkeaa arvosanaasi varsinkin kun sitä vertaa muiden nuorten teksteihin.
Tuollainen "muodonmuutos" -juttu on aika monesti kerrottu ennenkin, vampyyrit ja ihmissudet ovat niistä tunnetuimpia variaatioita. Vaatii aika taitavan kirjoittajan että kalutusta aiheesta saa puristettua jotain tuoretta.
Muutama kohta kaipaa korjausta:
"ison kiven,jota voisi kyllä jo kutsua kallioksi."
Sen kun kutsut.
"Lähden kiertämään sitä isoa kiveä,joka muistuttaa kalliota.Kun pääsen sen toiselle puolelle,näen taas jälkiä,joita lähden seuraamaan."
Miten olisi: "Kallion toisella puolella jäljet jatkuvat..."
"Tähyilen ympärilleni ja huomaan,että tällä sudella ei ole laumaa,joten päättelen,että se on yksinäinen kulkija niin kuin minäkin"
Täysin tarpeetonta, asia käy kyllä selville muutenkin.
Kun kirjoitat, älä harhaile. Elämä on siihen liian lyhyt.
oukei.. thanks for your advice..=)
Yrittäkää rakkaat ihmiset muistaa, että välimerkin jälkeen tulee aina välilyönti. Ei se ole niin vaikeaa. Vaikka kai tästäkin pitäisi syyttää kännyköitä ja merkkien säästelyä. Mutta muuten kirjoittaessa ei ole merkkilimittiä. Yrittäkää muistaa, jookos? =)
juu, yritänpä sitten muistaa. siitä välilyönnistä on jo aiemminkin jankattu, ettäs tiedät..=)