Kun väärin toimiva psykiatrian yksikkö saa lapsen hyppysiinsä, saaliista ei sen jälkeen luovuta, vaikka vanhemmat kuinka pyytäisivät konsultaatiota esim. neurologian puolelle. Asiaan kuuluu, että lapsi leimataan psyykkisesti sairaaksi, ongelmia hänellä voi olla, mutta missään nimessä hän ei ole niin sairas kuin lääkärit väittävät.
Jos vanhempi rohkenee epäillä psykiatrin käsitystä, hän saa kuulla: "Pidättekö minua hulluna, kyllä se joku muu täällä hullu on kuin minä." Tai suostuttelua hyväksymään väärä diagnoosi: "Isät ne aina epäilevät vian olevan koneistossa, vaikka se olisi mielessä. Miksi haluatte kroonisen diagnoosin, psykoosi olisi paljon kevyempi, ohimenevämpi?"
Lapsi on aikaisemmin ollut osastohoidossa samassa paikassa ja keskustelukuvaus on lapsen jatkohoitosuunnitelmasta. Vanhemmat ovat yksikön kesäloman aikana onnistuneet konsultoimaan neurologia ja Asperger-epäily on vahva varsinkin kun toisen vanhemman suvussa on Aspergerin syndroomaa. Nyt kuitenkin lapsi pakotetaan huostaanotolla uhaten psykiatrian yksikön toimesta analyyttiseen psykoterapiaan, mitä ei missään nimessä suositella AS-lapsille.
Nopeasti terapian alettua lapsen vointi huononee, hän ei saa nukutuksi ja kauhukuvat osastohoidon kokemuksista nousevat tuoreina muistikuviin. Lapsi vannoo itkien: "Kun minä täytän 18, nostan rikossyytteen henkilökuntaa vastaan." Psykiatrien mielestä kuuluu asiaan, että "lapsi työstää trauma-kokemuksiaan terapiassa".
Myös minun lapseni oli tutkimuksissa kyseisessä yksikössä ja pyyntöni neurologin arviosta pidettiin niin vähäpätöisinä, että niitä ei ole kirjattu edes sairauskertomukseen. Yksikön ylilääkäri tapasi lapsen 5:n minuutin ajan ja silti hän tutkimusjakson jälkeen lähetti lapsen huostaanotettavaksi lastenkodin psykiatriseen yksikköön "pitempi aikaiseen psykiatriseen hoitoon".
Se oli sellaista psykiatrista hoitoa, että osastolla ei ollut yhtään mielenterveyden ammattilaista työssä, lasta pahoinpideltiin niin henkisesti kuin fyysisestikin, ei edes lääkärin antamia hoitomääräyksiä noudatettu. Lastenkodin lääkäri myönsi hoitovirheen, mutta mitään muutosta lapsen kohteluun ei tapahtunut. Viimein en enää palauttanut lasta lomalta laitokseen silläkin uhalla, että poliisit ja lastensuojelu olisivat ilmestyneet kotiovelle.
Tapahtui harvinainen ihme: Lastensuojelu purki huostaanoton ja yritimme päästä takaisin yhteyteen sairaalan kanssa, että olisimme vihdoin ja viimein saaneet lähetteen laajaan neurologiseen arvioon. Mutta nyt ovet oli suljettu, yhtään vastaanottoaikaa ei annettu. Yksityisen puolen lastenneurologi totesi myöhemmin, että: "Totta kai teille kostettiin, koska psykiatrien määräämä jatkohoito jäi kesken lastenkodissa."
On aika arveluttavaa lääkäreiltä jättää ilman hoitosuhdetta lapsi, jolle he itse ovat määränneet tarkkaa lääkäriseurantaa vaativan lääkityksen. Oli kamalaa seurata mitä väärä "hoito" oli saanut lapselle aikaan, mutta psykologiseen arvioon emme päässeet, että olisi todettu virallisesti mitä se oli aiheuttanut.
Nyt olen huostaanottoleimalla varustettu äiti, jonka kaikkea tekemistä ja sanomista on syytä epäillä, ainakin mikäli asiat jotenkin lapseen liittyvät. Tämän sain talven aikana kokea uuden opettajan taholta, mutta tältä lynkkaukselta pelastuimme sillä, että tilasin yksityiseltä lääkäriasemalta asiantuntijat kouluun vääntämään opettajalle rautalangasta, miten asiat todellisuudessa ovat.
Lapsia lähetetään siis väärillä diagnooseilla lastensuojeluteollisuuteen tahkoamaan suurta rahaa laitosten omistajille. Ai kuka siinä hässäkässä lapselle aiheutetut järkytykset ja traumat terapioi ja hoitaa? Kuka jättää lapselta pois väärällä dg:lla määrätyn vaarallisen lääkkeen, kun sen käytön seuranta ei enää lääkäreitä kiinnosta? Se kelvoton huostaanottoäiti tietysti, kuten aina ennenkin. Yksityisen puolen tutkimus- ja koulukonsultaatio kustannukset on rahoitettu pankkilainalla, jossa riittää vielä maksamista, mutta se nyt ei voisi psykiatreja vähempää kiinnostaa.
Jos vanhempi rohkenee epäillä psykiatrin käsitystä, hän saa kuulla: "Pidättekö minua hulluna, kyllä se joku muu täällä hullu on kuin minä." Tai suostuttelua hyväksymään väärä diagnoosi: "Isät ne aina epäilevät vian olevan koneistossa, vaikka se olisi mielessä. Miksi haluatte kroonisen diagnoosin, psykoosi olisi paljon kevyempi, ohimenevämpi?"
Lapsi on aikaisemmin ollut osastohoidossa samassa paikassa ja keskustelukuvaus on lapsen jatkohoitosuunnitelmasta. Vanhemmat ovat yksikön kesäloman aikana onnistuneet konsultoimaan neurologia ja Asperger-epäily on vahva varsinkin kun toisen vanhemman suvussa on Aspergerin syndroomaa. Nyt kuitenkin lapsi pakotetaan huostaanotolla uhaten psykiatrian yksikön toimesta analyyttiseen psykoterapiaan, mitä ei missään nimessä suositella AS-lapsille.
Nopeasti terapian alettua lapsen vointi huononee, hän ei saa nukutuksi ja kauhukuvat osastohoidon kokemuksista nousevat tuoreina muistikuviin. Lapsi vannoo itkien: "Kun minä täytän 18, nostan rikossyytteen henkilökuntaa vastaan." Psykiatrien mielestä kuuluu asiaan, että "lapsi työstää trauma-kokemuksiaan terapiassa".
Myös minun lapseni oli tutkimuksissa kyseisessä yksikössä ja pyyntöni neurologin arviosta pidettiin niin vähäpätöisinä, että niitä ei ole kirjattu edes sairauskertomukseen. Yksikön ylilääkäri tapasi lapsen 5:n minuutin ajan ja silti hän tutkimusjakson jälkeen lähetti lapsen huostaanotettavaksi lastenkodin psykiatriseen yksikköön "pitempi aikaiseen psykiatriseen hoitoon".
Se oli sellaista psykiatrista hoitoa, että osastolla ei ollut yhtään mielenterveyden ammattilaista työssä, lasta pahoinpideltiin niin henkisesti kuin fyysisestikin, ei edes lääkärin antamia hoitomääräyksiä noudatettu. Lastenkodin lääkäri myönsi hoitovirheen, mutta mitään muutosta lapsen kohteluun ei tapahtunut. Viimein en enää palauttanut lasta lomalta laitokseen silläkin uhalla, että poliisit ja lastensuojelu olisivat ilmestyneet kotiovelle.
Tapahtui harvinainen ihme: Lastensuojelu purki huostaanoton ja yritimme päästä takaisin yhteyteen sairaalan kanssa, että olisimme vihdoin ja viimein saaneet lähetteen laajaan neurologiseen arvioon. Mutta nyt ovet oli suljettu, yhtään vastaanottoaikaa ei annettu. Yksityisen puolen lastenneurologi totesi myöhemmin, että: "Totta kai teille kostettiin, koska psykiatrien määräämä jatkohoito jäi kesken lastenkodissa."
On aika arveluttavaa lääkäreiltä jättää ilman hoitosuhdetta lapsi, jolle he itse ovat määränneet tarkkaa lääkäriseurantaa vaativan lääkityksen. Oli kamalaa seurata mitä väärä "hoito" oli saanut lapselle aikaan, mutta psykologiseen arvioon emme päässeet, että olisi todettu virallisesti mitä se oli aiheuttanut.
Nyt olen huostaanottoleimalla varustettu äiti, jonka kaikkea tekemistä ja sanomista on syytä epäillä, ainakin mikäli asiat jotenkin lapseen liittyvät. Tämän sain talven aikana kokea uuden opettajan taholta, mutta tältä lynkkaukselta pelastuimme sillä, että tilasin yksityiseltä lääkäriasemalta asiantuntijat kouluun vääntämään opettajalle rautalangasta, miten asiat todellisuudessa ovat.
Lapsia lähetetään siis väärillä diagnooseilla lastensuojeluteollisuuteen tahkoamaan suurta rahaa laitosten omistajille. Ai kuka siinä hässäkässä lapselle aiheutetut järkytykset ja traumat terapioi ja hoitaa? Kuka jättää lapselta pois väärällä dg:lla määrätyn vaarallisen lääkkeen, kun sen käytön seuranta ei enää lääkäreitä kiinnosta? Se kelvoton huostaanottoäiti tietysti, kuten aina ennenkin. Yksityisen puolen tutkimus- ja koulukonsultaatio kustannukset on rahoitettu pankkilainalla, jossa riittää vielä maksamista, mutta se nyt ei voisi psykiatreja vähempää kiinnostaa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
olen tavannut niitä vanhempia, joiden lastensuojelutyöntekijät eivät pura huostaanottoa, vaikka "hoito" olisi miten puutteellista, olematonta tai lasta vammauttavaa tahansa.
Eikö oikeasti huonoista kodeista tulevia lapsia ole psykiatriseen hoitoon riittävästi, että sinne on pakko saada lapsia myös väärillä diagnooseilla ja hyvistäkin kodeista? Ja entä ne oikeasti psykiatrista hoitoa tarvitsevat lapset? Miksi heitä ei hoida mielenterveysammattilaiset? Kantapään kautta oppinut lapsen vanhempi ymmärtää lapsen oireista enemmän kuin lähihoitaja, sossu tai sosiaalikasvattaja! Miksi nuo lapset eivät saa sairaalatasoista hoitoa silloin, kun sitä tarvitsevat?
Tiedän tapauksen, joka tapahtui jo liki 10 v sitten, että Asperger-poika pakkohuostaanotettiin, sijoitettiin perheeseen ja kaikki vanhemman tapaamiset estettiin koko sijoituksen ajan. Kun poika vapautui huostaanotosta 18-v täytettyään, ei hänellä ollut muuta paikkaa, mihin palata kuin se kamala äiti, jota ei ollut saanut tavata liki kymmeneen vuoteen.
Lapsi oli hyvin huonokuntoinen ja kauhistuksekseen äiti sai tietää, että jopa osa koulusta oli suorittamatta. Siis mitään asiaankuuluvaa tukea ja kuntoutusta ei oltu sijoitusvuosina annettu. Äiti sai nopeasti poikansa AS-nuorten kuntoutukseen ja koulutukseen, joten tilanne alkoi parantua tietysti suht nopeasti. Mutta mitä h......iä tuossa sijoituksessa on lapsen edun mukaista? Huostaanotto tehtiin siis siinä vaiheessa kun äiti erehtyi pyytämään sosiaalitoimesta apua lapsen hoitoon...
oton syy suoranaisesti ilmene. Sen sijaan huostaanoton purkuasiakirjassa sanotaan huostaanotosta sovitun "koska hoidon saaminen lastenkodista vaati sitä".
Jos hallinto-oikeuksien pöytäkirjoja tutkineet Heino&Rantamäki&Sallila olisivat nähneet myös meidän paperimme, olisimme ilmeisesti joutuneet lapsen psyykkisen syyn perusteella tehtyyn joukkoon. Eduskunnan sivuilta voimme lukea, että tuo joukko on 16.19 % kaikista huostaanotoista tuon tutkimuksen mukaan.
Se tekee liki 2500 lasta 15.000:sta huostaanotetusta. Miten kauan ihmiset ovat nenästä vedettävissä, että jokainen huostaanotto tehdään muka päihdeperheestä ja muutenkin puhtain paperein? Kenen rikoksia tällä kaikella halutaan peitellä? Päättäjienkö, jotka eivät ole välittäneet hoitaa lasten terveydenhuoltoa perustuslakia vastaavalle tasolle vai kukoistavan yritystoiminnan etujako tällä vain ajetaan, mikä huostaanottojen ympärille on kehkeytynyt?
suojelijat"
näillä aina vaan kovenevilla "huudoillaan"
kuinka päihteet ja perheet ja kurjuus
ja niin edelleen.
Päihteiden käyttöhän on hyvin "helposti" ihmisten mielissä ja yhteiskunnassa yleisesti hyväksytty syy lasten huostaanottoon ja sijoitukseen.
Kuka tahansa lasten huostaanotoista kuuleva näkee mielessään saman tien otsikot ja mielle yhtymät "kuinka äiti jätti lapsensa kotiin ja lähti baariin..." tai "kuinka juoppo perhe ei vaihtanut vaippaa lapselleen... jne".
Yleistäminen ja kaikkien lasten suojelussa "pyörivien perheiden" leimaaminen samaan "juopposakkiin" on todella yksinkertaista ja helppoa.
Ei vaadi keneltäkään taholta yhtään syvempää tutkiskelua ja pohdiskelua miten suomalaista lastensuojelua nykyisin todella pyöritetäänkään .
Muutama väitöstutkimusuutinen päihdeperheistä sekä tasaisin väliajoin julkisuuten vuotavat "uutistiedot" päihteiden käytöstä ja lasten huostaanotoista, pitävät lasten suojelua ja huostaanottoja koskevan kritiikin todella mitättömänä.
Poliisikin, jolle teet rikosilmoituksen ei edes tiedä lastensuojelulain sisältöä
saatikka että edes uskoisi sitä mitä kaikkea lastensuojelun nimissä nykyisin touhutaan.
Poliisihan on aivan ymmällään jos joku erehtyy tekemään rikosilmoituksen sosiaalitoimistossa saadusta
"hyvien hallintotapojen sekä Suomen lakien mukaisesta kohtelusta ja käsittelystä".
sinuna yrittäisin nyt vaikka hammasta purren ottaa hyvin tyynen ja ulospäin rauhallisen asenteen, ja
-hankkisin lapselle kattavan neurologisen arvion yksityisellä
-etsisin pari viitettä eri terapioiden toimivuudesta eri ongelmien kanssa (tai pyytäisin niitä joltakin psykologilta yksityiskäynin yhteydessä - kannattanee valita kognitiivista tai behavioraalista terapiaa hallitseva psykologi)
-sitten keskustelisin näiden tahojen kanssa huolista, ja yrittäisin olla ilmaisematta suuttumustani.
Jos tarkoitit analyyttisella terapialla psykoanalyyttistä, niin on todella valitettavan huono tuuri, että olet joutunut sellaisen tahon kanssa tekemisiin, jos lapsellasi on enemmänkin arperger-oireita. Toivon teille onnea!
ja viimein saaneet, siihen vain olisi pitänyt olla oikeus ihan julkisen terveydenhoidon puolelta, ei minulla olisi ollut varaakaan yksityiseen lääkäriasemaan. Sosiaalivirastosta selvitin kustannusten korvaamista, mutta heillä on tiukka 'ei' yksityisen puolen terveydenhuoltokustannuksiin ja emme nyt kyllä muutenkaan ole heidän asiakkaitaan. Korvausta pitäisi hakea siis valitusteitse koko tuosta sotkusta, josta kyllä valituksen aiheita riittää.
On aika arveluttavaa kuitenkin alkaa käymään oikeutta keskussairaalaa vastaan, siihenkin tarvittaisiin hyvä yksityisen puolen asianajaja. Jos itse saisin vapaasti päättää, niin ylilääkäri, joka lähetti lapsen väärällä dg:lla huostaanotettavaksi ja myöhemmin jätti lapsen ilman hoitosuhdetta, lääkärikontrollia vaativasta lääkityksestä huolimatta, saisi minun puolestani siirtyä vaikka ojan kaivamiseen. Samoin lastenkodin omahoitaja ja muutenkin lastenkodin pitäisi saada järeitä sanktioita jo pelkästään siitä, että vaativat huostaanottoa niiltäkin perheiltä, joissa ei siihen perustetta ole.
Nyt lapsella on hoitosuhde neurologian osastolle, josta odottelemme kuntoutussuunnitelmaa - vihdoin ja viimein. Kaiken järjen mukaan se olisi pitänyt saada jo vähintään 5-6 vuotta sitten, ennen kuin lapsi joutui käymään läpi psykoanalyyttista terapiaa.
Ja kaiken kaikkiaan tuo huostaanottotemppuilu oli niin täynnä aivan ihmeellistä lääkäreiden ja hoitohenkilökunnan kikkailua ja kieroilua, että en ole sitä yksityiskohtaisesti jaksanut tänne kirjoittaakaan. Mutta aivan samaa olen kuullut niiltä muilta perheiltä, jotka ovat joutuneet samaan rumbaan joidenkin viime vuosituhannella elävien ääliöpsykiatrien takia.
Ja miksi lastensuojelu lähtee mukaan tällaiseen? Onneksi meillä oli poikkeuksellisen hyvät sossut, jotka purkivat huostaanoton. Aivan hirveitä ovat ne liki kymmenenkin vuotta jatkuneet Asperger-lasten pakkohuostaanotot, joita on tehty ihan vain siksi, että vanhemmat ovat erehtyneet hakemaan lapsenhoitoapua sosiaalitoimistosta.
Eikö veronmaksajilla oli mitään kiinnostusta vähentää huostaanottolukuja 16-17 % ihan vain sillä, että edes NÄMÄ turhat huostaanotot saataisiin pois kustannuksia kasvattamasta? Ja ihan helvetinmoinen kiitos medialle, joka jaksaa valehdella, että kaikki huostaanotot tehdään muka päihdeperheistä!! Se ei ole paljon helpottanut väärien huostaanottojen julkisuuteen tuomista. Vai onko oikean tiedon salaamisella jokin muu syy, joka selviää vasta tulevina vuosikymmeninä?
mistä lasten suojelun bisneksessä ja koko huostaanotto tehtailussa on kysymys.
Avohuoltohan on ollut yli kymmenen vuotta rempallaan joka kylässä
ja huosta syiden tehtailu on ollut vallan mielivaltaista ja mielikuvituksellistakin osalla huostaperheiden kohdalla.
Toivotaaan että "Vantaantauti" lastensuojelun järkeistämisen osalta on oikeilla urilla ja sossujen mielivaltainen "tohtorointi" ja "bisnestehtailu" on pikkuhiljaa tulossa tiensä päähän.
Ja toivottavasti terveydenhuollon järjestelmät lasten ja nuorten osalta saadaan pikkuhiljaa
edes jollekin asialliselle ja inhimilliselle tasolle.
Mistähän tämä M. Jääskeläinen on saanut "päähänsä" että huostaanottoluvut ovat liian suuria........?
olen elämäni varrella tavannut, liekö minussa(kin) jotain erikoista, ensimmäinen tapaamani psykiatri oli senverran hullu, että hirtti itsensä.
Sitten kohtasin psykiatrin, joka saatanan pörröpää ei tiennyt mistään mitään, tajusi vain rahan päälle. Hänen tyttärensä oli tappanut itsensä.
Seuraavalla psykiatrilla kävin n 10 kertaa, sitten vaimoni joutui mielisairaalaan (kun häntä ei hoidettu ), psykiatri vain totesi, Sinäkö se olitkin perheen vahvin lenkki.
Lopetin, melkein, psykiatreilla käynnit noihin kolmeen hulluun, mutta kun he olivat syöttäneet minulle Diapamia siksi kauan etten pääse siitä eroon, käyn vielä nykyään psykiatrilla uusimassa Diapamini. Ko psykiatri onkin fiksu.
Siksipä kannattaa olla varuillaan niiden psykiatrien ym hoopojen kanssa, ne ovat niin samaistuneet skitsofreenikkoihin ym mielenvikaisiin, että monesti ovat hullumpia kuin potilaansa. Älkää luottako psykiatreihin/lääkäreihin jos ette tunne heitä.
Sillä kyllä he äkkiä tekaisevat sellaiset paperit, jotka osoittavat vastaanotolle menneen terveen ihmisen mielenvikaiseksi.
Tuntemattoman lääkärin vastaanotolle mennessäni minulla on nauhuri taskussa, oman oikeusturvani takia, tai lasten.
ryhmissä, mutta kyllä minuakin psykiatreista varotettiin silloin kun lapsen tutkimusjakso alkoi. En vain ikikuuna päivänä olisi uskonut, että lapsi lähetetään huostaanotettavaksi, jos psykiatria ei pysty hänen ongelmiaan auttamaan. Ja toisaalta ei lasketa myöskään toisen alan konsultaatioon... Siis osa lapsista pakotetaan huostaanottoon!!!
Kun olet nauhoituksiin tottunut jo psykiatrilla, niin se kannattaa ehdottomasti pitää mielessä myös, jos asiat alkavat koskea lääkäreiden lisäksi myös lapsia ja lastensuojelua. Täällä on ollut välillä arvostelua siitä, että se olisi laitonta, mutta sitä se ei ole. Palaverin/keskustelun/neuvottelun voi äänittää itseä koskevasta asiasta kun itse on mukana neuvottelussa.
aina kun viranomaisen haju voimistuu, oli laiton tai laillinen paikka, nauhoitus pelaa, ei väliä,
muistetaan sitten vielä ottaa tallennuksista kopiot, alkuperäiset saattavat hävitä, varsinkin jos viranomaisten käsiin joutuu.
aivan järkeä vailla! Jokainen joka lapsen tuntee tajuaa, että psykoosilla ei ole sen lapsen oireissa hajuakaan!
Juttelin tästäkin asiasta myöhemmin lastenneurologian tohtorin kanssa ja myös hän sanoi, että "On ÄÄRIMMÄISEN harvinaista, että lapsella on psykoosi. Muualla maailmassa ei tällaista edes tunneta, mutta meillä psykoosi-diagnoosit ovat lapsille kevyessä."
Muutama kuukausi sitten oli lehtijuttua, että jopa vauvoilla todetaan Suomessa psykoosia!
Mihin näillä väärillä asenteilla tähdätään oikein? Että lapsi huostaanotettaisiin pysyvään sijoitukseen heti synnytyslaitokselta, vai mitä? Siis lastensuojelun yritystoiminta tarvitsee lisää raaka-ainetta, ei voi muuta sanoa.
Eikös synnytyslaitokselta tehty huostaanotto ollut ensimmäinen tapaus, josta Suomen viranomaiset saivat moitteita Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimelta? Ja toisena asiana ovat olleet ylipitkät sijoitukset, kun yritystoiminta ei halua luopua rahaa tuottavasta aarteestaan.
Ja onhan se sijareidenkin kurjaa aina uudelleen ja uudelleen soitella sossun ja kysellä lapsia, jos entiset olisivat kotiutuneet. Raskasta se on aina uusi lapsi opettaa talon tavoillekin, mieluummin pitää kiinni entisistä ja mustaa sossuille lasten vanhempia, ettei vain vahingossakaan huostaanottoa purettaisi. Sijarit eivät ole yrittäjiä, mutta kovasti innokkaina tässä bisneksessä joka tapauksessa. Alalle pitäisi jättää vain ne, jotka todella oivaltavat työnsä oikein, työstä pois kaikki muu rupusakki!